Miten tukea alkoholistimiestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppo voi toipua. Kävin itse alkoholismin aiheuttaman hel vetin läpi. Nyt on viides vuosi kuivilla menossa. Jälkeenpäin mietittynä olennaisin asia oli juuri läheisten tuki. Tärkeää on tasapainoilla sen välillä, että ymmärtää toisen riippuvuutta, mutta vaatii myös jämäkästi muutosta. Pelkkä juomisesta valittaminen ei auta. Itselläni se vain lisäsi salaa juomista.

Minä lopetin juomattomuuden 6,5 vuoden jälkeen. Elämä, joka alkuun oli tuntunut hyvältä pitkän juomisen jälkeen, muuttui harmaaksi, en saanut mielihyvää mistään, en suklaasta, ruuasta, liikunnasta, lukemisesta enkä mistään. Aina sama masennus, apaattisuus, haluttomuus. Niinpä päätin, että sallin itselleni taas alkoholin käytön.

Ensimmäiset neljä vuotta menivät hyvin, käyttö oli ihan kohtuullista, vaikka yksin enimmäkseen joinkin (en ollut parisuhteessa enkä tykännyt käydä baareissa). Siitä se sitten sitä seuraavien kahdeksan vuoden aikana on kuitenkin taas yltynyt ja viime vuonna selviä vuorokausia oli vähemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. Viikkoannokset yli 30/vko.

Olen niitä alkoholisteja, joiden toimintakyky on korkea. Kaikki nämä vuodet olen ollut työelämässä ja edennyt urallani, viimeksi viime kuussa sain jälleen uusia vastuualueita ja kehuja siitä,  kuinka menestyksekkäästi olen työni tehnyt. Poissaoloja töistä ei ole edes vuosittain ja silloin kun on ollut, ne ovat olleet ihan aitoja flunssajaksoja joihin on liittynyt korkea kuume.

Puolisoni ei tiedä todellisia juomamääriäni. Hän tietää, että juon oluen joka ilta, toisinaan myös viiniä, viikonloppuisin aina viiniä, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että niiden lisäksi minulla on aina teräviä, joita otan salaa. Ja ennen kuin joku väittää, että kyllä hän tietää mutta ei vain ole kertonut niin totean, että minulla on täysi syy uskoa, että ei tiedä. En lähde avaamaan asian taustaa sen enempää.

Sulle kävi juuri noin mistä päihdelääkäri Juha Kemppinen kirjoittaa:

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_myohaisvaiheet

Juha Kemppinen: "Noin viisi vuotta raittiina olleet alkoholistit tulevat monesti vastaanotolleni ihmettelemään, että mikä heillä oikein on: he ovat raittiina, työ-, perhe- ja raha-asiat ovat kunnossa, mutta elämä tuntuu tyhjältä ja masentavalta. Tämä on hämmentävää. Tässä vaiheessa heille alkaa raittiuden myötä väkisin paljastua se, mistä suvusta he tulevat, he alkavat ymmärtää oman sukukronikkaansa syvästi – ja tämän avauduttua ja sen askelien myötä ymmärrettyä he voivat taas paremmin. Usein tehtäväkseni jää muistella 12 askeleesta, mikä sopisi tähän hetkeen, askelee jotka he hyvin osaavatkin. Joskus he taas eivät voi edes kummilleen kertoa kaikkia asioita, joita me sitten muutaman käynnin verran pohdimme. Yleensä se, että palaa tekemään 12 askelta aina uudestaan auttaa kaikissa tilanteissa, mutta vuosien jälkeen voi tarvita jonkun ulkopuolisen, vaikkapa päihdepsykiatrin vakuutteluja, että näin se vain on. On oikeastaan hämästyttävää, miten 12 askelta näyttävät aina uudelta, kun ne tekee uudestaan."

Aloittajalle: et voi mitenkään tukea alkoholistipuolisoasi, ellei hän itse halua lähteä hoitoon. Sinulle jää vain valta valita haluatko elää alkoholistin puolisona, vai haluatko erota.

Jos haluat kurkata tulevaisuutta alkoholistin puolisona, kannattaa lukea nämä vaiheet alkoholismista:

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_varhaisvaiheet

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_myohaisvaiheet

Hän kirjoittaa mm. näin:

"Suuri osa psykiatrin potilaista tulee Suomessa alkoholistiperheistä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska se olisi leimaavaa."

Mieti sitä jos vähänkin suunnittelet perheen perustamista alkoholistin kanssa.

Perehdy al-anon ajatukseen. Läheiset sairastaa alkoholismia siinä rinnalla.

Jätä se - on aika vaillinainen neuvo. Ei ole oikea toimintatapa kaikissa tilanteissa. Ei syömishäiriöistä tai masentunutta hylätä yhtä herkästi.

Alkoholismi on mahdollista vain jos löytyy joku henkilö joka mahdollistaa alkoholistin elämäntavan.

Lue Päihdelinkin Kotikanavalta läheisten kertomuksia. Et voi tukea alkoholistia. Sairastut läheisriippuvuuteen.

Eihän se voi lopettaa juomista kun ei omasta mielestään juo ollenkaan, tämä logiikka niillä on.

Ap täällä.

Kiitos keskustelusta ja kommenteista! Kävin al anon-ryhmässä. Oli ihan mielettömän hyvä juttu. Lämpimästi suosittelen kaikille muillekin, joilla alkoholisti lähipiirissä. Siellä _ei_ muuten neuvota, että "jätä se sika!" :D

Jos täällä on toipuvia tai vielä juoviakin alkoholisteja kuulolla, niin olisi kiva kuulla teistä enemmänkin. Huomasitko itse miten riippuvuus vaikuttaa läheisiin? Yrititkö tehdä jotain asialle? Kävikö läheisesi al anonissa ja mikä vaikutus sillä oli elämäänne? Läheisten sanat tai teot eivät varmaan vähentäneet juomista? Pitikö aivoissa naksahtaa joku asetus eri asentoon vai kääntyykö se vasta kun joutuu sairaalaan juomisen vuoksi?

Sanot sille että on kaksi vaihtoehtoa. Joko menee hoitoon tai jätät sen.

Olin naimisissa alkoholistin kanssa. Ainakaan häntä ei ole raitistanut alkoholin aiheuttamat vakavat sairaudet ja kaksi avioeroa on jo takana. Todettakoon, että lapsien saaminen ja heidän paikalla oleminen ei myöskään vähennä juomista. Hän ei edelleenkään koe alkoholin olevan minkäänlainen ongelma.

Hyvä ap kun haet itsellesi apua. Pidä muutenkin itsenäinen elämä ja pidä rajoistasi kiinni. Sinua ei saa töniä eikä kohdella epäasiallisesti mistään syystä!

Peikonlehti kirjoitti:

Ap täällä.

Kiitos keskustelusta ja kommenteista! Kävin al anon-ryhmässä. Oli ihan mielettömän hyvä juttu. Lämpimästi suosittelen kaikille muillekin, joilla alkoholisti lähipiirissä. Siellä _ei_ muuten neuvota, että "jätä se sika!" :D

Jos täällä on toipuvia tai vielä juoviakin alkoholisteja kuulolla, niin olisi kiva kuulla teistä enemmänkin. Huomasitko itse miten riippuvuus vaikuttaa läheisiin? Yrititkö tehdä jotain asialle? Kävikö läheisesi al anonissa ja mikä vaikutus sillä oli elämäänne? Läheisten sanat tai teot eivät varmaan vähentäneet juomista? Pitikö aivoissa naksahtaa joku asetus eri asentoon vai kääntyykö se vasta kun joutuu sairaalaan juomisen vuoksi?

Alkoholistista tulee narsistinen ihminen, jolle alkoholi on tärkein asia elämässä. Siinä ei huomata miten se vaikuttaa läheisiin, eikä ainakaan välitetä siitä, eikä yritetä tehdä asialle jotain. Läheisen al anonissa käyminen ei vaikuta alkoholistin toimintaan, eikä läheisen sanat tai teot. Sairaalassa käyntikään ei herätä yleensä alkoholistia, juominen jatkuu sairaalasta päästyä. Yksi sukulainen havahtui kun joutui kolmannen kerran suljetulle deliriumin takia. Yksi ei ole havahtunut vieläkään vaikka on mennyt perhe, ajokortti, terveys ja työpaikka, mitään ongelmaa alkoholin kanssa ei kuulemma ole.

Mutta joku pitää tosiaan aivoissa naksahtaa että havahtuu siihen että tarvitsee apua juomisen lopettamiseen. Se mikä se asia kullakin on riippuu ihmisestä. Huomaan että toivot oman toimintasi (al anoniin menemällä) saada miehesi lopettamaan juomisen.

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille että on kaksi vaihtoehtoa. Joko menee hoitoon tai jätät sen.

Yksi otti kenkää töistä kun ei halunnut hoitoon, sitten selitti ettei "viihtynyt" sillä työpaikalla kun lähti. Sen jälkeen "ei viihtynyt"

missään muussakaan työpaikassa. Lähipubissa se viihtyi mainiosti.

Tässä on alkoholistipuolison kertomus läheisriippuvuudesta:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001238261.html

– Läheiset sopeutuvat alkoholistin muuttuneeseen käytökseen ja samalla heidän omat tunteensa, ajattelunsa, käyttäytymisensä ja arvomaailmansa muuttuvat. Muutokset alkoholismissa tapahtuvat pikkuhiljaa, joten läheisen voi olla vaikea huomata omaa ja kumppaninsa sairastumista, Myllyhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Raila Taipale selittää.

Jätä alkoholisti mies.Teet itsellesi palvelus kuin lapsillesi ,jos niitä on? Tyhjiä lupauksia saat kuunella.Huomaat sitten vanhana elämä meni ja hoidat vanhanakin alkoholistia. Hän muistisairaana vaipoissa.Alkohooli syö myös aivo solut.Itse katselin viikonloput 12 vuotta alkoholistia. Lompakko piti muistaa laitaa patjan alle,muutoin se olisi seuraava aamu ollut tyhjä.Silloin lapseni oli poika 15v. tytär 11v. Poika herätti minut ruususen unesta: äiti jätä tuo jätkä käytää sinua hyväksi!Tytär ei koskaan antanut anteesi jätin hänen isänsä.En estänyt koskaan menemästä tapaamaan isäänsä 100-110km päähän.joka asui omien vanhempien luona ilmasiksi. mummo haukui tytärelleni minua aina. Vasta kun tytäreni oli 20v. Nyt jo 45v. Tytär siis sanoi kaksikympisenä: Nyt vasta mummo antaa sinulle myönytyksiä! Siihen asti kun tytär täytti 18v. Annoin tuliaislahjat aina vietäväksi maalle.Joulun syntymäpäivien niin Isänsä,kuin mumonsa ja papansa.Maksoin myös mukisematta meno paluu liput. Känissä jo edesmennyt isä kysy tytäreltäni aina: Kuka nukuu äitisi vieressä? Ei kukaan.Ei ollut miestä ei isä ehdokaita kotini lapsilleni .Minun naisen parhaan ikäni aikana 1987-1999. Mies ystävän otin kun kummallakin parisuhteet,mutaneet kotoa pois. Se oikeus minulla oli. Mutta sitä ei tytäreni hyväksynyt eikä hänen isä.Jokaisen elämä on ainut,vain yksi elämä.Älä uhraa elämääsi alkoholistille. Minä uhrasin 12v.Omaa tyhmyytäni ja ympäristölleni pidin kulissia kaikki ok! Se oli helvetiä.Tönimistä seinään vasten, rahan häviämistä ymm.Alkoholisti esitää uhria aina!

Potki perseeseen ja naamaan. Pakene ja ota opiksesi.

Ap:lle haluamiaan neuvoja.

1) älä kommentoi hänen juomistaan

2) huolehdi itsestäsi

3) hae vertaistukea

Älä tee lapsia tuohon kuvioon!

Pidä raha-asianne erillään, muuten huomaat että kaikki rahasi katoavat miehen elättämiseen. Turha toivoa että mies raitistuu sinun toivomuksestasi!

Jos haluat uhrata oman elämäsi juopon hyysäämiseen niin mikäpä siinä- kunhan tiedostat realiteetit.

Tässä on kyse sinusta itsestäsi, minkälaista elämää haluat elää. Kun itse seurustelin rankasti juovan miehen kanssa (en tiennyt juomisesta alussa), mutta vähän aikaa sitä katseltuani päätin että en halua tällaista elämää, joten erosin. Mies ei tietenkään myöntänyt mitään alkoholiongelmaa, vaikka joka päivä oli humalassa.

Joku kommentoi noissa Juha Kemppisen teksteissä ihmetellen mikä saa naiset jatkamaan suhdetta alkoholistin kanssa, ja tuumasi että se on tyhmyys. Ja luulen että sitä se on, kuvitellaan että rakastamalla saadaan toinen raitistumaan, uskotaan ja toivotaan että se entinen raitis puoliso tulisi takaisin jossain vaiheessa.

Peikonlehti kirjoitti:

Ap täällä.

Kiitos keskustelusta ja kommenteista! Kävin al anon-ryhmässä. Oli ihan mielettömän hyvä juttu. Lämpimästi suosittelen kaikille muillekin, joilla alkoholisti lähipiirissä. Siellä _ei_ muuten neuvota, että "jätä se sika!" :D

Jos täällä on toipuvia tai vielä juoviakin alkoholisteja kuulolla, niin olisi kiva kuulla teistä enemmänkin. Huomasitko itse miten riippuvuus vaikuttaa läheisiin? Yrititkö tehdä jotain asialle? Kävikö läheisesi al anonissa ja mikä vaikutus sillä oli elämäänne? Läheisten sanat tai teot eivät varmaan vähentäneet juomista? Pitikö aivoissa naksahtaa joku asetus eri asentoon vai kääntyykö se vasta kun joutuu sairaalaan juomisen vuoksi?

Mitä siellä sitten neuvottiin? Neuvottiinko jäämään yhteen alkoholistin kanssa? Neuvottiinko miten toimia kun puoliso on humalassa, krapulassa, juonut palkkansa, kolaroinut autonsa jota vakuutus ei tietenkään korvaa? Tai miten toimia kun alkoholisti alkaa väkivaltaiseksi? Tai miten pidetään kulisseja pystyssä? Miten estää alkoholistia myymästä perheen irtainta rahan saamiseksi? Mitä tehtään kun alkoholisti saa potkut työstään? Miten kestää omat pettymykset kun alkoholisti pettää lupauksensa, valehtelee?

Vierailija kirjoitti:

Jätä alkoholisti mies.Teet itsellesi palvelus kuin lapsillesi ,jos niitä on? Tyhjiä lupauksia saat kuunella.Huomaat sitten vanhana elämä meni ja hoidat vanhanakin alkoholistia. Hän muistisairaana vaipoissa.Alkohooli syö myös aivo solut.Itse katselin viikonloput 12 vuotta alkoholistia. Lompakko piti muistaa laitaa patjan alle,muutoin se olisi seuraava aamu ollut tyhjä.Silloin lapseni oli poika 15v. tytär 11v. Poika herätti minut ruususen unesta: äiti jätä tuo jätkä käytää sinua hyväksi!Tytär ei koskaan antanut anteesi jätin hänen isänsä.En estänyt koskaan menemästä tapaamaan isäänsä 100-110km päähän.joka asui omien vanhempien luona ilmasiksi. mummo haukui tytärelleni minua aina. Vasta kun tytäreni oli 20v. Nyt jo 45v. Tytär siis sanoi kaksikympisenä: Nyt vasta mummo antaa sinulle myönytyksiä! Siihen asti kun tytär täytti 18v. Annoin tuliaislahjat aina vietäväksi maalle.Joulun syntymäpäivien niin Isänsä,kuin mumonsa ja papansa.Maksoin myös mukisematta meno paluu liput. Känissä jo edesmennyt isä kysy tytäreltäni aina: Kuka nukuu äitisi vieressä? Ei kukaan.Ei ollut miestä ei isä ehdokaita kotini lapsilleni .Minun naisen parhaan ikäni aikana 1987-1999. Mies ystävän otin kun kummallakin parisuhteet,mutaneet kotoa pois. Se oikeus minulla oli. Mutta sitä ei tytäreni hyväksynyt eikä hänen isä.Jokaisen elämä on ainut,vain yksi elämä.Älä uhraa elämääsi alkoholistille. Minä uhrasin 12v.Omaa tyhmyytäni ja ympäristölleni pidin kulissia kaikki ok! Se oli helvetiä.Tönimistä seinään vasten, rahan häviämistä ymm.Alkoholisti esitää uhria aina!

Niin paljon kirjoitusvirheitä ja välimerkitkin olis kova juttu, ei pysty lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa jo toisen kerran elämässäni. Nyksä osaa vaan peitellä tissuttelunsa paremmin, pulloja löytyy ihmeellisistä paikoista. Minulta niitä ei tarvitse piilotella, silti tekee niin, tietää varmaan itsekin että ei ole asiat ihan kunnossa. Välillä herää itse siihen että kuluu liikaa, sitten ollaan vähän aikaa ilman ja taas alkaa. Pystyn kestämään kun ei humaltuminen näy päälle, eikä ole väkivaltainen. Täys persereikä kyllä kun on ilman. En puutu koska tiedän että apu ei löydy ulkoa. Juon itse tosi harvoin ja vähän.

Eksästä erosin kun joi yökaudet, ja petti. Ekassa AlAnonin kokouksessa sieluuni iskostui lause "etäänny hänen vaikeuksistaan rakkaudella". Ymmärsin että en ole hänen hoitajansa ja oma paranemisen alkoi, jonkin ajan päästä erosin.

Nyksä on lisännyt juomistaan pikku hiljaa. Olen kyllä nähnyt missä mennään mutta olen antanut hänen jatkaa. Muutaman kerran olen sanonut että ei oo ihan turvallisissa rajoissa käyttö, että onko miettinyt terveyttään. Ihan selkeä alkoholisti. Eniten kyllä vituttaa Juri tuo mitä kuvailut, kun ei enää osaa käyttäytyä. Muhun ei tarvitse purkaa sitä pahaa tuultaan.

En tiedä mihin johtaa, olen myös pohtinut sitä AlAnoniin menemistä. Isäni oli myös alkoholisti, että ei oikein jaksaisi resuta enää tän asian kanssa.

Ota etäisyyttä, hän voi käyttää kaikkea mitä teet tekosyynä juomiselleen jos ei ole vielä myöntänyt itselleen olevansa alkoholisti. Älä suostu siihen. Se peli ei ikinä lopu hyvin.

Tyypillistä alkoholistin puolison selittelyä. Eeeei se meidän arkea haittaa yhtään niin annan sen juoda (kun ei muuta voi), sitten kuitenkin myönnetään, että ei se osaa käyttäytyä.

Tee kuten puhut: "Älä suostu siihen. Se peli ei ikinä lopu hyvin."