Suvun kesäpaikka myynnissä. Riitoja tulee varmasti.
Isoisäni kuoli ennen joulua. Suvun kesäpaikkana toiminut vanha huvila on nyt periytynyt äidilleni ja hänen kuudelle sisarukselle. He ovat sen verran iäkkäitä kaikki, etteivät halua hoitaa huvilaa ja päättivät yhteistuumin, että myyvät huvilan kokonaisuutena eniten tarjoavalle. Ulkopuolisellekin jopa.
No, meitä jälkeläisiä on monta ja vaikka huvila ei ole mikään öky ja se on huonossa kunnossa, sen hinta on yli 100 000 euroa, varmaan jopa lähemmäs 200 000. Ei monellakaan ole varaa nyt sellaiseen. Meillä olisi ja parilla muulla serkullani.
Jos me ostetaan huvila, se on meidän, eikä kenelläkään ole enää oikeutta mennä sinne viettämään kesää. Tietenkään. Se olisi meidän oma. Mutta miten musta tuntuu, että jos me ostetaan yli 100 vuotta suvun kesien keskuspaikkana ollut huvila, me ei saada olla siellä omassa rauhassamme?
Onko täysin kuollut idea ostaa se huvila vai hankkia joku ihan toinen kesäpaikka? Myyntiin tuo menee joka tapauksessa.
Kommentit (12)
No.
Hinta-arvio välittäjältä vai onko tää joku suvun keskinäinen tarjouskauppa?
Jos oikeasti haluat mökistä oman, pyydätte hinta-arvion yhdeltä tai kahdelta, kenties kolmelta välittäjältä. Siis, arvio niin, että siitä ei voi kiistellä. Kauppakirjat kaupanvahvistajineen siirtävät omistusoikeuden teille (mikäli perikunta hyväksyy tarjouksenne). Sen jälkeen laitatte mökillä hösseliksi, ainakin sen näköiseksi, niin että siellä vaikuttaisi tapahtuvan asioita. Lomailemaan ilmoittautuville tai tarjokkaille keksitte AINA jonkun työn, myös makuupaikat voivat olla mahdollisimman epämukavat toisten mahdollisten paikkojen ollessa "muussa käytössä" tai varastona, remontissa, mitä vain. Ja tietysti, mikäli yleensä mihinkään vierailuun suostuu, pitää vierailulle olla ehdot (päärakennuksen keittiöön ei tulla ennen kello kymmentä, tai nukkumaanmenoaika on kello yhdeksän, tai että vettä saa käyttää vain x litraa)
Kyllä tuo voi onnistua. Mutta ensinnäkin se vaatii avoimin ja reiluin kortein pelaamista ja toiseksi sinnikästä tahtoa selkiyttää tilanne todellakin kaikille.
Vierailija kirjoitti:
hommatkaa itsellenne oma, siitä ei seuraa kuin "meillä on oikeus tulla tänne juhannuksena ja koska vain haluamme" kaaos
Itse en pidä mitään yhteyttä enoihin ja serkkuihin, saatika mene mökille jonka eno lunasti
Tätä juuri pelkään. Haluaisin tottakai ostaa huvilan. Olenhan siellä kesiäni viettänyt ja sieltä on paljon muistoja. Mutta juuri se, että sinne sitte paukkaa paikalle serkkua ja tätiä juhannussaunaan kutsumatta.. Ja jos kiellän, niin tulee kaikille vain paha mieli.
ap
Vierailija kirjoitti:
No.
Hinta-arvio välittäjältä vai onko tää joku suvun keskinäinen tarjouskauppa?
Jos oikeasti haluat mökistä oman, pyydätte hinta-arvion yhdeltä tai kahdelta, kenties kolmelta välittäjältä. Siis, arvio niin, että siitä ei voi kiistellä. Kauppakirjat kaupanvahvistajineen siirtävät omistusoikeuden teille (mikäli perikunta hyväksyy tarjouksenne). Sen jälkeen laitatte mökillä hösseliksi, ainakin sen näköiseksi, niin että siellä vaikuttaisi tapahtuvan asioita. Lomailemaan ilmoittautuville tai tarjokkaille keksitte AINA jonkun työn, myös makuupaikat voivat olla mahdollisimman epämukavat toisten mahdollisten paikkojen ollessa "muussa käytössä" tai varastona, remontissa, mitä vain. Ja tietysti, mikäli yleensä mihinkään vierailuun suostuu, pitää vierailulle olla ehdot (päärakennuksen keittiöön ei tulla ennen kello kymmentä, tai nukkumaanmenoaika on kello yhdeksän, tai että vettä saa käyttää vain x litraa)
Kyllä tuo voi onnistua. Mutta ensinnäkin se vaatii avoimin ja reiluin kortein pelaamista ja toiseksi sinnikästä tahtoa selkiyttää tilanne todellakin kaikille.
Kolmen eri välittäjän hinta-arvio on tehty. Vielä pohdinnassa se, että myydäänkö koko huvila kalusteineen vai ilman ja mitä kaikkea muuta kauppaan kuuluu. Mm. hevoskärryt ja muuta roinaa, jota kukaan ei takuulla voi omiin nurkkiinsa ottaa.
Haluaisin kyllä ihan oman paikan, jonne kukaan ei tulisi kutsumaan itse itseänsä millään verukkeella. Ja se on tosi vaikeaa tuolla.
ap
Jos tiedät, etteivät sukulaisesi osaa kunnioittaa rajojasi, niin pysy kaukana. Hankkikaa oma kesäpaikka ja luokaa omia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No.
Hinta-arvio välittäjältä vai onko tää joku suvun keskinäinen tarjouskauppa?
Jos oikeasti haluat mökistä oman, pyydätte hinta-arvion yhdeltä tai kahdelta, kenties kolmelta välittäjältä. Siis, arvio niin, että siitä ei voi kiistellä. Kauppakirjat kaupanvahvistajineen siirtävät omistusoikeuden teille (mikäli perikunta hyväksyy tarjouksenne). Sen jälkeen laitatte mökillä hösseliksi, ainakin sen näköiseksi, niin että siellä vaikuttaisi tapahtuvan asioita. Lomailemaan ilmoittautuville tai tarjokkaille keksitte AINA jonkun työn, myös makuupaikat voivat olla mahdollisimman epämukavat toisten mahdollisten paikkojen ollessa "muussa käytössä" tai varastona, remontissa, mitä vain. Ja tietysti, mikäli yleensä mihinkään vierailuun suostuu, pitää vierailulle olla ehdot (päärakennuksen keittiöön ei tulla ennen kello kymmentä, tai nukkumaanmenoaika on kello yhdeksän, tai että vettä saa käyttää vain x litraa)
Kyllä tuo voi onnistua. Mutta ensinnäkin se vaatii avoimin ja reiluin kortein pelaamista ja toiseksi sinnikästä tahtoa selkiyttää tilanne todellakin kaikille.
Kolmen eri välittäjän hinta-arvio on tehty. Vielä pohdinnassa se, että myydäänkö koko huvila kalusteineen vai ilman ja mitä kaikkea muuta kauppaan kuuluu. Mm. hevoskärryt ja muuta roinaa, jota kukaan ei takuulla voi omiin nurkkiinsa ottaa.
Haluaisin kyllä ihan oman paikan, jonne kukaan ei tulisi kutsumaan itse itseänsä millään verukkeella. Ja se on tosi vaikeaa tuolla.
ap
No jos kerran tiedät mitä haluat, et osta tätä. Miksi edes mietit? Anna vanhempasi sisaruksineen myydä paikka, niin se on sillä siisti. Sinä ostat mitä haluat mistä haluat.
Myykää. Mulla on itsellä kokemusta (osittain sivusta seurannut, ja itse osaomistajana perinnön kautta) tapauksesta, jossa oman isovanhemman lapsuudenkotitila on edelleen jakamatta. Eli siis isovanhemman vanhempien kuolinpesä. Osa alkuperäisistä kuolinpesän osakkaista on jo kuollut ja osuudet periytyneet eteenpäin jo kolmannessa polvessa, osa on edunvalvonnassa (ikänsä takia). Osa haluaa myydä, osa ei halua myydä, yksi haluaa lunastaa tilan, mutta ei hinnalla, joka sopisi muille...
Paikka on aivan ihana, mutta rakennukset siellä varmasti lahoavat kohta pystyyn. Voi olla, että tontin arvo olisi suurempi ilman rakennuksia kuin niiden kanssa.
Sehän riippuu ihan siitä millaisia sukulaisia sinulla ja ovatko he normaaleja täyspäisiä ihmisiä vai sitten niitä AV-palstan kauhusukulaisia. Sinä olet ainoa joka osaa arvioida asiaa.
Sehän riippuu sukulaisistasi. Meidän suvun mökin osti veljeni eikä sinne kukaan ole tunkemassa kutsumatta.
Meillä oli vähän vastaava tilanne. Koko suvun käytössä ollut ihana lapsuuden kesien kesänviettopaikka. Meitä kuului monta perikuntaan. Lopulta ihan sovussa jaettiin se eräällä perikuntaan kuuluvalle sukulaiselle ja hänen miehelleen, muut saivat sitten muuta omaisuutta.
Ei meillä muilla ole tullut mieleenkään mennä sinne enää oleilemaan ja lomailemaan, muuta kuin kylässä käymään kahvilla ja etukäteen ilmoittaen. Ovat remontoineet sen omannäköiseksi ja se tuntuu ihan heidän omaltaan, vaikka se lapsuuden/nuoruuden olikin minulle kuin toinen koti. Heidän se on nyt. Ja ihana asia onkin, että pitävät sen kunnossa.
Varmasti riippuu siitä minkälaisia sukulaisia on.
en minäkään menisi lapsuuteni mummolaan omin lupineni, kun serkkuni siellä nyt asuu. Arvostan, että hän pitää taloa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä millaisia sukulaisia sinulla ja ovatko he normaaleja täyspäisiä ihmisiä vai sitten niitä AV-palstan kauhusukulaisia. Sinä olet ainoa joka osaa arvioida asiaa.
ei ole olemassa mitään "normaaleja täyspäisiä ihmisiä" kun on puhe sukulaisista
hommatkaa itsellenne oma, siitä ei seuraa kuin "meillä on oikeus tulla tänne juhannuksena ja koska vain haluamme" kaaos
Itse en pidä mitään yhteyttä enoihin ja serkkuihin, saatika mene mökille jonka eno lunasti