Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveys- ja nuorisotyön tekijät; miten jaksatte pettymyksiä?
15.02.2021 |
Keskustelen työksi lähinnä nuorten kanssa netissä ja tunnen olevani haavoittuvainen lievälle työpaikkakiusaamiselle, sillä minua näytetään arvostelevan tai kysellään töykeästi perusteluja jokaiselle pikku eleelle, kun taas toiset porskuttavat miten huvittaa meidän yhteisössä. Tämä ei kuitenkaan ole nyt se pääasia tässä aloituksessa.
Minulla on välillä keskusteluja, missä asiakas sanoo minun olevan paras ja kiittelee kovin, mutta nyt viime aikoina on myös ollut tapauksia, missä täräytetään ajan ollessa lopussa, että "tämä ei auta minua" tms. ja minulle ei jää aikaa muuhun kuin sen selittämiseen, että mikä palvelun toimintaperiaate on ja yritän hienotunteisesti antaa vinkkejä siihen miten ajan voi käyttää paremmin. Sitten tämä henkilö häviääkin linjoilta ilman kiitosta ja pahimmassa tapauksessa jättää palautetta esihenkilölle, jonka kanssa asia pitää sitten purkaa kaivellen sieltä tarkkaan vikoja minun toiminnassa.
Olen lohduttanut itseäni muistuttamalla itseäni niistä asioista, joita nämä asiakkaat eivät tietenkään tässä hetkessä aina ymmärrä eli kyse on heidän liian korkeista odotuksista ja vaativuudesta ja en voi muuttua rahaksi, terveydeksi tai edes ystäväksi kuten eivät voi nekään, jotka sanovat samat asiat paljon kovemmalla palkalla ja asemalla ja pääsevät paistattelemaan medioihin omalla naamalla.
Kommentit (10)
Asiakas ei kiukuttele välttämättä siksi, että hänen korkeat odotuksensa eivät täyty vaan siksi, että hän on lopen turhautunut tilanteeseensa ja oloonsa. Olethan kuitenkin saanut myös kiitosta työstäsi, joten kyse ei voi olla siitä, että olisit siinä läpeensä huono. Mielenterveystyössä, etenkin nuorten kanssa tehtävässä, on hyvä pitää suhteellisuudentaju mukana ja muistaa, että nuorilla suodattimet eivät toimi samoin kuin aikuisilla. Aikuinen ymmärtää paremmin sen, että ammattiauttaja tekee vain työtään eikä siksi kippaa omaa väsymistään tämän niskaan. Aikuisella on myös nuorta kehittyneemmät valmiudet etsiä itse ratkaisuja ja keinoja helpottaa omaa oloaan. En tiedä, onko teillä mahdollisuus yksilölliseen työnohjaukseen tmv. mutta sellainen voisi olla ihan hyvä keino sinulle saada purkaa mielesi päällä olevia asioita. Muista myös se, ettet ole vastuussa kenenkään paranemisesta, koska et yksinkertaisesti voi elää, tuntea ja toimia toisen ihmisen puolesta muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat alku- ja loppukommenttisi perusteella kieltämättä aika katkeralta. Siis koetko, että osa toisista työntekijöistä porskuttaa organisaatiossanne miten haluaa?
Tuo nuorten kärkevyys varmaankin taas johtuu vain pahasta olosta sekä huonosta elämäntilanteesta. Koetko, että toivoisit nuorilta esimerkiksi enemmän avoimia kiitollisuudenosoituksia...?
Onko organisaatiossanne työilmapiiriongelmaa? Jos esihenkilö on fiksu, niin osaa varmaan suhtautua noihin nuorten tekemiin valituksiin asiallisesti. Vai onko siell kyttäyskulttuuria?
Koen, että joudun olemaan varpaillani ja minulle on eri säännöt kuin muille. Joudun oppimaan etikettiä yrityksen ja erehdyksen kautta eikä syytä palauteta sinne minne se kuuluu eli koulutukseen, joka meille on annettu.
Kerran aiemmassa organisaatiossa oli sellainen tapaus, että jätettiin vääristelevä valitus ja minua vaadittiin tämän esihenkilön toimesta tunnustamaan sellainen juttu, jota en ollut edes tehnyt, koska tämä asiakas oli keksinyt pistää Lapin lisää kertomukseensa.
En kaipaa mitään yletöntä kiitollisuutta sinänsä, mutta joskus harmittaa se ettei asiakkaita valmistella tai voi valmistella lataamaan realistisia odotuksia palvelun suhteen. En voi ruveta kiistelemään heidän kanssaan myöskään, koska se taas tuhlaisi sitä aikaa lisää ja kiistämättömyys ja empatia taas voi jättää heille sellaisen kuvan, että he ovat oikeassa vaatiessaan epärealistisia asioita. Varmaan minulla vaikuttaa tässä myös se, että olen aiemmin kokenut työpaikkakiusaamista ja maalittamista ja jollain tasolla pelkään, että näitä vähemmistöasiakkaita käytetään vielä lyömäaseena minua vastaan.
Kuulostaa siltä että tämä työpaikka nostaa vanhoja traumojasi aika vahvasti esille.
Et kyllä oikeasti vaikuta olevan ihan kartalla työstäsi ja siitä millaista tukea ja apua nuori kaipaa. Toinen voi olla itsemurhan partaalla ja sua häiritsee ettet saanut kiitosta tekemästäsi työstä.
t. entinen nuorisopsykiatrian asiakas
Netissä työskenteky ei millään voi korvata sitä työtä minkä jalkautuva nuorisotyöntekijä antaa, hän on juuri se joka viimeistään voi ohjata nuorta oikeiden palveluiden pariin. Netissä palveluita käyttää myös trollit, joten kaikki mitä kirjoitetaan ei ole totta, vaikka työn puolesta niin on suhtaannuttava.
Mutta kannattaa harkita josko vaihtaisit puilta ihan tuonne katutasolle, tää on erittäin tärkeää yhteistyötä poliisin ja lastensuojelun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole tosi hyvä juttu, että nuoret kertovat rehellisesti tuon "tämä ei auta minua". Kuulostaa siltä ettet ehkä ole nyt ihan oikeassa ammatissa, jos rehellisyys menee noin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat alku- ja loppukommenttisi perusteella kieltämättä aika katkeralta. Siis koetko, että osa toisista työntekijöistä porskuttaa organisaatiossanne miten haluaa?
Tuo nuorten kärkevyys varmaankin taas johtuu vain pahasta olosta sekä huonosta elämäntilanteesta. Koetko, että toivoisit nuorilta esimerkiksi enemmän avoimia kiitollisuudenosoituksia...?
Onko organisaatiossanne työilmapiiriongelmaa? Jos esihenkilö on fiksu, niin osaa varmaan suhtautua noihin nuorten tekemiin valituksiin asiallisesti. Vai onko siell kyttäyskulttuuria?
Koen, että joudun olemaan varpaillani ja minulle on eri säännöt kuin muille. Joudun oppimaan etikettiä yrityksen ja erehdyksen kautta eikä syytä palauteta sinne minne se kuuluu eli koulutukseen, joka meille on annettu.
Kerran aiemmassa organisaatiossa oli sellainen tapaus, että jätettiin vääristelevä valitus ja minua vaadittiin tämän esihenkilön toimesta tunnustamaan sellainen juttu, jota en ollut edes tehnyt, koska tämä asiakas oli keksinyt pistää Lapin lisää kertomukseensa.
En kaipaa mitään yletöntä kiitollisuutta sinänsä, mutta joskus harmittaa se ettei asiakkaita valmistella tai voi valmistella lataamaan realistisia odotuksia palvelun suhteen. En voi ruveta kiistelemään heidän kanssaan myöskään, koska se taas tuhlaisi sitä aikaa lisää ja kiistämättömyys ja empatia taas voi jättää heille sellaisen kuvan, että he ovat oikeassa vaatiessaan epärealistisia asioita. Varmaan minulla vaikuttaa tässä myös se, että olen aiemmin kokenut työpaikkakiusaamista ja maalittamista ja jollain tasolla pelkään, että näitä vähemmistöasiakkaita käytetään vielä lyömäaseena minua vastaan.
Tuohon kohtaan että nuorilla tuntuu olevan liian suuret odotukset palvelua kohtaan voisin kommentoida, että todennäköisesti itse oivaltavat asian ennemmin tai myöhemmin (todennäköisesti huomattavasti paljon myöhemmin), ja ehkä parempikin antaa itse oivaltaa. Se ainakin on sellainen asia johon itse et voi vaikuttaa, joten sen voi unohtaa ja jättää pois mieltä painamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy onko miettinyt mitä voi itse asialle tehdä.
Vähän herätellä.
Kuulostat alku- ja loppukommenttisi perusteella kieltämättä aika katkeralta. Siis koetko, että osa toisista työntekijöistä porskuttaa organisaatiossanne miten haluaa?
Tuo nuorten kärkevyys varmaankin taas johtuu vain pahasta olosta sekä huonosta elämäntilanteesta. Koetko, että toivoisit nuorilta esimerkiksi enemmän avoimia kiitollisuudenosoituksia...?
Onko organisaatiossanne työilmapiiriongelmaa? Jos esihenkilö on fiksu, niin osaa varmaan suhtautua noihin nuorten tekemiin valituksiin asiallisesti. Vai onko siell kyttäyskulttuuria?