Kun ahdistaa

Et ole ainut joka kokee noin, vaikka ei se varmaankaan lohduta.

Juu ei se paljon auta, että muillakin on vaikeeta, kun tämä tunne tulee päälle. Ei vaan tiedä, miksi täällä on. Käy töissä, että saa sitten illat maata sohvalla. Kun mikään ei jaksa kiinnostaakaan.

Mä kävin purkamassa sydäntäni yhdessä seurakunnassa. Kyllähän se helpotti, kun edes joku kuunteli ja oli empaattinen, osaaottava. Saattoi olla psyk sair hoitaja koulutukseltaan, en kysynyt. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja näemme tod näk uudelleen tällä viikolla.

Minäkin päätin, että ainakaan kaupungin mt-toimistoon en mene, enkä terveyskeskukseen

Etsit jonkun harrastuksen ja saat ystäviä, ei edes tän koronan takia ole kaikkea toimintaa lopetettu, kirjastot on ainakin joillakin paikkakunnilla auki, kuntosalit yms. Ihmisiä elämään löytää kun lähtee pois kotoa.

Mä syön lakuja. Auttaa!

Mäkin syön vaikka mitä herkkuja. Helpottaa hetkellisesti. Mutta sitten tulee siitäkin paha olo.

Tutustuuko ihmiset oikeesti vaikka salilla? En ole sellainen tyyppi.

10 vuotta samassa työpaikassa ja edelleenkään en juuri ketään tapaa muuten kuin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin syön vaikka mitä herkkuja. Helpottaa hetkellisesti. Mutta sitten tulee siitäkin paha olo.

Tutustuuko ihmiset oikeesti vaikka salilla? En ole sellainen tyyppi.

10 vuotta samassa työpaikassa ja edelleenkään en juuri ketään tapaa muuten kuin töissä.

Tuo joka väitti, että kyllä ystäviä löytää vaikka kirjastosta tai harrastuksesta (mitä nyt auki ja livenä, esim??), puhuu neuvomisen ilosta. Ei mitään katetta.

Vierailija kirjoitti:

Etsit jonkun harrastuksen ja saat ystäviä, ei edes tän koronan takia ole kaikkea toimintaa lopetettu, kirjastot on ainakin joillakin paikkakunnilla auki, kuntosalit yms. Ihmisiä elämään löytää kun lähtee pois kotoa.

Minäkin NÄEN aika monta ohmistä, kun liikun ulkona ja käyn kaupassa. KUKAAN ei ole kiinnostunut tekemään tuttavuutta, kun maskit päällä kaartelemme toisiamme väistellen. Ok?

Ei työnantajilla ole pääsyä potilastietoihin, turhaa sinä sellaista pelkäät.

Yritä poistaa elämästäsi ahdistusta aiheuttavat asiat ja lisätä niitä, jotka tuovat mielihyvää (vaikka aluksi nekin saattaa tuntua raskailta ahdistuksen keskellä).

Ap, ei sun potilastietoja saa työnantaja katsoa, ja jos et nyt ole terveydenhoitoalalla, ei työnantaja edes pääsisi edes teoriassa sinun potilastietoihisi käsiksi. Sama koskee työhönottotilannetta.

Oikeasti sinun kannattaisi kyllä hakea tuohon hoitoa. Paljon varmemmin sinulta putoaa pohja elämältä, jos sairastut pitkäkestoisen ahdistuksen takia psykoosiin ja joudut suljetulle tai teet itsarin.

Varaa ihmeessä aika omalääkärille ja kerro tilanteestasi ja pyydä lähetettä psykiatriseen arvioon. Psykiatri voi määrätä sinulle myös lääkityksen sen lisäksi, että yrität saada Kela-korvattua terapiaa.

Prosessi siis menee niin, että joko julkisella tai yksityisellä puolella (jossa se onnistuu siis vaikka jo huomenna, julkisella puolella on kuukausienkin prosessi) menet psykiatrille ja käyt siellä 2-3 krt, ja sitten etsit terapeutin. Terapeuttia haetaan ihan kokeilemalla, varaat muutamalle tutustumisajan ja katsot, miten juttu luistaa. Sitten menet uudelleen psykiatrille ja hän kirjoittaa sinulle potilaslausunnon, jolla haet Kelalta korvauspäätöstä, sitä joutuu odottelemaan muutaman viikon.

Ilman kelakorvausta terapeutit maksavat satasen kolme varttia, kela-korvauksella noin 40 e, ainakin täällä pk-seudulla.

Lääkitystä kannattaa ilman muuta myös kokeilla. Lääkkeitä on useita, ja eka ei välttämättä ole paras vaihtoehto, joten voit joutua vaihtamaan. Esimerkiksi lapsellani kokeiltiin kolmea lääkettä ja vasta neljäs toimii hyvin.

Voimia hakea apua, kotona möllöttelemällä et kyllä parane, jos kyse on oikeasta ahdistushäiriöstä, eikän pelkästä alakulosta.

Voit odotellessa prosessin etenemistä kokeilla mielenterveystalon sivustojen omaharjoitteita, se on ihan ammattilaisten laatima sivusto.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Tsemppiä ja voimia, ahdistus ON HOIDETTAVISSA, mutta ei se toisaalta hoitamatta parane.

Terve sosiaalinen ihminen tutustuu koko ajan ihmisiin. Introvertti ei, varsinkaan jos on ahdistunut tai masentunut. Näinhän se menee. Joten siksi toki on vähän hoopoa mennä ahdistuneelle ja yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että hommaa ystäviä.

Kiitos 10 ohjeistuksesta.

Mietin sitä, että uudessa työpaikassa käydään terveystarkastus. Ja vanhoissa tiedoissa sitten näkyy ahdistus. Ja sen takia en olisi kelpoinen työhön.

Osaan olla ihmisten kanssa ja todennäköisesti vastata myös niin kuin oletetaan, kun kysytään, miten menee.

Mutta aika ajoin tämä ahdistus tulee päällensä. Ja tuntuu, että elämä lipuu ohi, kun ei ole mitään. Ei niin mitään muuta kuin työ. Siitä sitten surkeimpina hetkinä miettii, onko tää elämä sen arvoista.

Yritän saada aikaiseksi soittaa johonkin, että saisi jotain keskusteluapua. Ainakin aluksi

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 10 ohjeistuksesta.

Mietin sitä, että uudessa työpaikassa käydään terveystarkastus. Ja vanhoissa tiedoissa sitten näkyy ahdistus. Ja sen takia en olisi kelpoinen työhön.

Osaan olla ihmisten kanssa ja todennäköisesti vastata myös niin kuin oletetaan, kun kysytään, miten menee.

Mutta aika ajoin tämä ahdistus tulee päällensä. Ja tuntuu, että elämä lipuu ohi, kun ei ole mitään. Ei niin mitään muuta kuin työ. Siitä sitten surkeimpina hetkinä miettii, onko tää elämä sen arvoista.

Yritän saada aikaiseksi soittaa johonkin, että saisi jotain keskusteluapua. Ainakin aluksi

Ei, hyvä ihminen EI. Työnantaja ei näe sinun terveystietojasi, eikä työterveyskään näe. Eikä työterveys saa edes antaa työnantajalle sinun diagnoosejasi kuin korkeintaan siinä tapauksessa, että työnantaja haluaa sinusta teettää perustelluista syistä - joiksi siis ei käy työnottoaikeet - työkykyselvityksen. Ja siinäkin tilanteessa siis työnantajalle annetaan vain arvio, oletko työkykyinen työterveyden arvion mukaan, siinäkään ei ikinä ole julkisen puolen potilastietoja, saati yksityisellä teettämiäsi tutkimuksia tai hoitoja.

Yksiköstä toiseen tiedot siirtyvät VAIN potilaan luvalla. Ilman potilaan lupaa voivat kommunikoida vain julkisen terveydenhoidon yksiköt ja nekin poikkeustapauksissa. Työterveyteen ei koskaan anneta julkiselta puolelta tietoja ilman, että sinä olet tietojen luovutuksen hyväksynyt allekirjoituksellasi.

https://stm.fi/asiakastietojen-potilastietojen-salassapito

Ihan hoopoja käsityksiä sinulla siis, anteeksi vain.

10

https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/oikeudet-ja-velvollisuudet-tyossa/yk…

"Työnantaja ei saa koota työntekijän sairaustiedoista rekisteriä. Rekisteriä saa pitää vain terveydenhuollon toimija, esimerkiksi työterveyshuolto. Työterveyshuolto ei saa luovuttaa työnantajalle rekisteristään työntekijän terveydentilatietoja, ellei työntekijä anna siihen nimenomaista suostumustaan tai laissa erikseen säädetä tilanteesta, jossa tieto saadaan luovuttaa.

Jos työnantaja edellyttää työntekijältä työhöntulotarkastuksen yhteydessä työhön soveltuva -lausuntoa, siihen ei saa merkitä tietoja työntekijän terveydestä. Työterveyshuolto saa antaa työnantajalle tiedon vain siitä, onko työntekijä tehtävään soveltuva vai ei, tai onko soveltuvuudelle joitakin rajoituksia."

Toisin sanoen kuten sanoin: sinun julkisella puolella tai yksityisellä lääkäriasemalla teettämäsi hoidot eivät tule työhönotossa julki, eivätkä niitä saa työnantajakaan.

Siksi sanon uudelleen oikein vakavasti: hae sitä hoitoa. Paljon enemmän sinua stigmatisoi hoitamaton ja paheneva ahdistus.

Ensin toki voit kokeilla tuota mielenterveystalon linkkiä ja mielenterveysseuran avointa kriisipuhelinta.

https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…

Siellä ei kuitenkaan ole terepeuttia, saati psykiatria langan päässä. Siksi kannattaa aika matalalla kynnyksellä hakea ammattiapua, lääkitystä ja pitkäaikaisempaa hoitoa. Parilla keskustelukerralla et saa oikeaa ahdistushäiriötä paranemaan, toki se auttaa sinua selvittämään ajatuksiasi. Mistään et tule löytämään pitkäkestoista ja ilmaista keskusteluapua anonyymisti! Ikävä sanoa näin, mutta luuletko oikeasti, että sellaista on jossakin salaa jemmassa näinä aikoina, jolloin koronapandemia pahentaa kaikkien mielensairauksia ja lisää esiintyvyyttä ja terapian tarvetta räjähdysmäisesti?

Ja hei, koska et nyt selvästikään usko minua tuossa potilassuoja-asiassa, kysy sitä tuolta kriisipuhelimesta. He tulevat sanomaan sinulle aivan saman asian kuin minäkin, eli että pelkosi on irrationaalinen ja turha.

10, joka potkii sinua nyt persauksille, mutta aidosti hyvässä tarkoituksessa, ettet jää kotiin sitkuttelemaan, vaan haet apua.

Voi, sama täällä. Ei ainuttakaan ihmistä jolle puhua tai joka kysyisi kuulumisia. Tavallaan siihen toki tottuu mutta ajattelin kuitenkin kokeilla ammattilaiselle puhumista. Ja haluaisin myös vaihtaa työpaikkaa mutta en osaa mitään enkä uskalla hakea mihinkään..

Olet ihana 10!

Olen ihan järkevä ihminen ja nyt hieman jo hymyilyttää, koska oli joku, joka kuunteli mun huolta edes hetken. Pohjimmiltaan olen yksinäinen, introvertti ja henkisesti liian raskaassa työssä. Sä pelastit mun päivän. Mä kävin lukemassa noita ahdistushäiriötekstejä ja tunnistan niistä itseni. Jos olisi sun kaltainen ihminen, jolle puhua edes osaa omista ajatuksista, niin en uskoisi vajoavani tuonne ahdistuksen syviin syövereihin. Eli tarvitsen sen jonkun ihmisen, oli sitten terapeutti tai diakoni tai kaupan kassa. Sellaisen yritän etsiä.

Kiitos ja hyvää yötä!

Kiitos, ap. Ja toivottavasti löydät tukea!

Hetkittäisessä alakulossa auttaa oikeastaan kuka vaan läheinen, jolla on motivaatiota auttaa. Ei sen tarvitse olla joku ammattilainen, kunhan osaa kuunnella ja kannustaa.

Mutta muistathan hyvä ap, että ystävä odottaa vastavuoroisuutta ja jos sinulla on oikea, vakava ahdistushäiriö, maallikon tuki ei välttämättä riitä. Siinä tapauksessa rohkeasti vaan hakemaan apua! Turha pelätä jotain työllistämiskelvottomaksi ajautumista.

Kesä on tulossa, ja toivottavasti tämä karsea pandemiakin kohta lievenee rokotusten myötä. Jos on yksinäinen, ihan jokaista voi alkaa ahdistaa nyt.

Sinulle tekee tosi paljon hyvää, jos rajoitusten helpottaessa kykenet vaikkapa hankkimaan jonkun sellaisen harrastuksen, jossa viihdyt ja sinun tulee lähdettyä ulos kotoa. Vastapainoa työlle! Ja toki siellä ajan myötä voi saada ystäviäkin, mutta älä niistä kanna mitään stressiä, tulee jos on tullakseen. Jos päätät, että hitto, olen aina halunnut oppia shakin peluuta tai alkaa aikuisten uimakoulussa opetella rintauintia, niin jo se piristää, että teet jotain kivaa. Ihan sama vaikka seuraisit muiden jutteluita sivusta, ainakin ensin alkuun. Pääasia että menet ja teet jotain, josta pidät.

Tietenkin tuokin on jo ponnistus, jos on töiden takia puhki. Voi olla, että ventovieraiden mukaan lähteminen pelottaa ja ahdistaa jo itsessään, osalla ahdistus on nimenomaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mutta kokeile, jos kykenet, ja juuri niin, että et tavoittele heti kauheaa määrää uusia ihmiskontakteja. Siitäkin voi nimittäin saada paineita, ja aikuisella iällä ei välttämättä saa kovin helposti ystäviä, ekstroverttikään, vaikka puheseuraa saisikin harrastuskerran ajaksi.

Yksikin kodin ulkopuolinen uusi harrastus - sitten kun se taas on kotipaikkakunnallaai mahdollista - voi sysiä mielalaasi parempaan suuntaan.

Oikein paljon tsemppiä ja hyvää kevättä toivottaen

10, jonka parikymppisellä lapsella siis on dg ahdistushäiriö

Kävin työterveydessä puhumassa olostani. Teetti masennuskyselyn ja multa ihan hyvät pisteet ropisi siitäkin. Varattiin aika lääkärille, lääkityksen ja/tai sairausloman aloitusta varten.

Mutta jo se auttoi, kun sai keskustella omissa oloista, vaikka se itkuksi menikin. Nyt mietin, tarviinkohan muuta edes, kun helpotti kertoa toiselle, että ahdistaa ja on vaikea saada tehtyä mitään.

No sekin tuli mulle selväksi, että mun ei tarvitse itse osata päättää omasta hoidostani, vaan voin antaa ammattilaiselle ohjat ja saan luottaa, että mua hoidetaan.

Mutta kun oon semmonen tyyppi, joka haluaa pitää ohjat omissa käsissä, niin on vaikea antaa ohjeita muille.

Ja mietin sitä, että jos todetaan, että tauko töistä on tarpeen, niin mua hävettää se. Hävettää jäädä pois töistä.

Mutta toipumisen tielle on asuttu. Pitkä tie, mutta ehkä tämä lähtee tästä.