Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään suhdetta kannattaa yrittää pelastaa?
15.02.2021 |
Kaipailisin mielipiteitä ja kokemuksia muilta jotka ovat olleet "ihan hyvässä" suhteessa, jossa kuitenkaan kumpikaan osapuoli ei ole täysin onnellinen - miten ja milloin sellaisesta suhteesta kannattaa lähteä?
Minun ja avopuolisoni suhde on kestänyt alle 5 vuotta ja ongelmia on ollut alusta asti. Olemme tasaisin väliajoin jutelleet ongelmistamme (joita ovat mm. läheisyys ja seksi) ja aina luvanneet toisillemme, että pyrimme ratkaisemaan ongelmat, mutta lopulta huomaamme että olemme jälleen ajautuneet samoihin umpikujiin. Suhde on ihan ok, mutta elämme kuin kämppikset tai sisarukset. Olemme kai molemmat tuudittautuneet tähän turvalliseen arkeen, mutta viime aikoina olen alkanut haaveilla paremmasta suhteesta jossa olisi edes vähän kipinöitä ja intohimoa. Sitä meidän suhteessamme oli ihan vain alkuaikoina, mutta se kipinä sammui vähän turhankin äkkiä. Älkää edes kysykö, miten olen jaksanut näin pitkään - en itsekään tiedä. Ja kuten kerroin, näistä ongelmista on puhuttu ja niitä on yritetty parantaa eri keinoilla, mutta lopulta löydämme itsemme taas lähtöruudusta.
Toinen osapuoli ei kuitenkaan halua erota. Viikonloppuna keskustelimme jälleen meidän ongelmistamme ja keskustelun päätteeksi sanoin, että annan suhteelle enää yhden mahdollisuuden, sitten en jaksa enää yrittää. Puoliso meni asiasta tolaltaan, itki ja oli todella surkeana koko viikonlopun ajan. Hän alkoi myös kertoa lapsuuden traumoistaan, koulukiusaamisesta ym. mistä jäi minulle todella paha mieli. En ole koskaan kuullut, että häntä on koulukiusattu (hänellä ollut muutenkin rankka lapsuus josta en ole kysellyt ellei hän ole itse halunnut kertoa). Nyt minulla on vähän sellainen tunne, että en voi erota ja jättää häntä yksin, vaan minun täytyisi jäädä tähän suhteeseen ihan vain hänen vuokseen. Aiemmin ajattelin, että kyllä hän pärjäisi vaikka eroaisimme, mutta nyt en ole enää varma. Ahdistus on ollut aiemminkin läsnä tässä suhteessa, mutta nyt vielä pahemmin.
Minun uskoni tähän suhteeseen alkaa siis olla aika vähissä, mutta en tiedä, miten voisin tämän päättää ilman toisen osapuolen perinpohjaista satuttamista.
Asiallisia kommentteja otetaan avomielin vastaan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinastasi jäin kaipaamaan, millä mielin ja millaisella ajatuksella lähdit/lähditte suhteeseen? Pelkkä ihastuminen ei riitä, sillä paljon on merkitystä miten arki pyörii ja miten kumpikin sallivat toisilleen väljyyttä tehdä omiakin asioita. Oliko siitä alussa jo puhetta vai hyppäys suoraan syviin vesiin?
Erosta puhumisen voi ajatella niinkin, että sitä kautta saa parisuhteeseen uutta perspektiiviä. Kuten jo mainitsit toinen osapuoli avautui ja halusi kertoa monia syitä pysyä vielä yhdessä. Se, että koet siitä kaikesta syyllisyyttä ei kuitenkaan ole tervettä. Sinä et pelasta puolisoasi, vaikka kuinka sydämesi surisi hänen puolestaan. Ne vanhat vaikeudet pitää selvittää yksin ja riittää, kun toinen haluaa ymmärtää.
Mikään suhde ei ole yksipuolisesti onnellista, vaan aaltoilee tylsyydestä ja mukavista hetkistä toisiin. Aina voi miettiä, millaisin toivein ja odotuksin lähti suhteeseen? Antoiko suhteen kehittyä rauhassa omassa tahdissaan vai oliko ajatus, että tapahtuu paljon ja ihanaa ?
Ero ei koskaan suju niin, etteikö satuttaisi. Mutta eron voi taktikoida , että se on hyvä ero. Auttaa puolin ja toisin selviämään, vaikka olisikin jo muuttanut pois omaan elämäänsä.
Anna puolisollesi aikaa sopeutua eron ajatukseen. Uhkailu siitä, miten annat vielä yhden mahdollisuuden ei kannusta ketään yrittämään ja tekemään asioille mitään. PAremminkin voisit sanoa, että katsotaan nyt vielä yhdessä ja jutellaan uudelleen vaikkapa toukokuussa miten meillä silloin menee. (Hän ei kai kuitenkaan ole sinun terveydellesi uhaksi saati väkivaltainen?)
Jos koet vahvaa tarvetta jatkaa matkaasi, niin jatka. Mutta ota vastuu toisesta niin kuin hänen pitää ottaa vastuu sinusta. Joskus ihmiset vain muuttuvat ja eivät ole enää se sama kuin suhteen alussa. Jotkut selviävät, jotkut tahtovat muuta.