IL:n juttu noista eri sukupuolta olevista "parhaista kavereista". Hyväksyisitkö omassa parisuhteessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.

Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti. 

Tuolla artikkelissa todetaan siis näin: "Minun ja Tonin ystävyys on minulle niin tärkeä, että yksikään parisuhde ei sitä ohita."

Kuulostaa aika vahvalta ilmaisulta.

Totta. En tuota huomannutkaan. Olen samaa mieltä, aika vahvasti ilmaistu kyllä. 

Toisaalta hieman voin ymmärtää tuotakin. Myös minun paras ystäväni on eri sukupuolta, ystäviä ollaan oltu 15 vuotta. Tällä hetkellä molemmat parisuhteissa. Oma parisuhteeni on kestänyt pari vuotta, ja vaikka olen hyvinkin rakastunut, voin sanoa että jos minun pitäisi valita näistä kahdesta niin valitsisin ystävyyden. Tunnen ystäväni paremmin kuin kumppanini ja hänen kanssaan minulla on enemmän historiaa. Ja mikä kaikkein tärkeintä, hän ei ikinä laittaisi minua tällaiseen valintatilanteeseen. Jos kumppani laittaisi, jo se antaisi syyn valita ystävä. Lisäksi todennäköisyys sille että parisuhde saattaa jossain vaiheessa katketa, on paljon suurempi kuin että ystävän kanssa välit katkeaisivat. Todennäköisemmin ystävä on se joka on rinnallani vielä vanhanakin, näin se vain on ihan elämänkokemuksen ja tilastojenkin valossa.

Olen eri, mutta minä en missään tapauksessa alkaisi vakavaan suhteeseen ihmisen kanssa joka ajattelee noin. Onko sinun kumppanisi tietoisesti alkanut? Eli oletko kertonut hänelle rehellisesti, että hän on ja tulee olemaan sinun elämässäsi kakkossijalla? Jos olet ja hän sen hyväksyy niin hyvä. Usein vaan tuntuu, että nämä kumppanin väheksyjät kaunistelevat totuutta ja asian oikea laita paljastuu vasta eron kynnyksellä jos silloinkaan.

Mun mielestä tuntuu, että noilla "kaveruksilla" on itsellään vaan niin suppea ajatusmaailma siitä millainen parisuhteen tulisi olla, että eivät tajua, että tuo heidän kaveruus voisi ihan hyvin olla parisuhde. Hehän sanovat, että eivät voisi elää yhdessä, koska toinen on liian suurpiirteinen ja toinen tarkka. Herää kysymys, miksi pariskunnan tai avioparin edes pitäisi elää samassa osoitteessa, hehän kumminkin harrastavat yökyläilyä? Jos heitä ei kiinnosta harrastaa seksiä, niin sekin on ihan normaalia, eivät kaikki halua harrastaa sitä parisuhteessa. Se, että kaveri on noin suuressa asemassa antaa vaikutelman juuri kumppanuudesta/parisuhteesta eikä pelkästä kaveruudesta.

Tuo mies vaikuttaa jotenkin ripustautuvalta ja määräilevältä. Mulla on itsellä miehiä kaverina, mutta ei he ole mitään vaatimassa, että ollaan ennen muuta kavereina oh parisuhteiden. Sinänsä en pidä naisten ja miesten ystävyyksiä outona. Kyllä ne mun miehet myös ottaa kunniottavaa etäisyyttä mun miehiin, vaikka osa on homoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme kumpikin biseksuaaleja, joten kummallakaan ei ole ystävyyssuhteita lainkaan.

Eiku...

Tämä.

Miten se määritellään muissa suhteissa?

Mun entinen kumppanini on mun läheinen kaveri, nainen siis myös niinkuin minäkin. Oikein hyvin tulee juttuun myös aviomieheni kanssa.

Itse näen tässä "outona" vain sen, että ystävyys alkoi deittisivustolta, sekä tuon että kaveri menee kumppanin edelle. Okei, sekin on väärin että kumppani sanelee, kenen kanssa saat olla ystävä....

Mulla on lapsesta asti ollut molempia sukupuolisia "bestiksinä", ollaan kasvettu yhdessä kuin sisarukset. Mitään seksuaalisromanttista kiinnostusta ei ole ikinä ollut. Aikuisiällä en ole löytänyt uusia "mieskavereita", toki työ-ja harrastuspiireistä frendejä joo, muttei heistä ole tullut mitään semmoisia sydänystäviä joille avautua, eli tää kenties vaikuttaa näkemykseeni.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.

Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti. 

Luitko jutun? Suhde oli alkanut romanttisesta kiinnostuksesta deittisovelluksesta joten jonkinlaista romanttista tai seksuaalista kiinnostusta on ainakin ollut alussa. Ja en ymmärrä tommosta mahtipontista öykkäröintiä jossa jo tinder profiiliin kirjoitetaan et jos erät hyväksy tätä niin älä vaivaudu... Eli siinä jo luetellaan ehdot aika selkeästi ja kerrotaan epäsuorasti että tuo ystävä tulee menemään parisuhteen edelle. Eli sinänsä outoa.

Ja joo, muuten ei oo mullakaan väliä jos on pidemmältä ajalta ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Hyväksyn jopa exän kanssa hengailun jne. jos se on oikeasti harmitonta. Kyllä sen sit näkee. Tällai manifestin vetäminen ei kuulosta normaalille. Oli kyse sit eri tai samasta sukupuolesta...

No luin, mutta en huomannut että siellä noin tarkkaan olisi kuvailtu Tonin mahtipontinen öykkäröinti Tinder-profiilissaan. Muistaakseni luki vain, että Tinder-profiilissa on ollut maininta Hannasta, ja siitä kirjoitinkin että mielestäni ihan oikein, koska jos deittikumppani ei ystävää hyväksy, Toni joutuisi katkaisemaan välit Hannaan aina kun yrittää tällaisen ihmisen kanssa seurustella, vaikka ei edes tiedä tuleeko suhde kestämään. Siinä ei ole kenenkään kannalta mitään järkeä.

Ja se, että suhde on alkanut deittisovelluksesta on mielestäni ihan ok ja jopa hyvä asia, koska jos olisivat olleet sopivia toisilleen niin olisivat aloittaneet suhteen. Nyt se kortti on jo katsottu ja epäsopivaksi todettu, joten sitä ei enää tarvitse miettiä ja puolisoiden sillä vaivata päätään olisiko niillä kuitenkin romanttista kiinnostusta.

Joo, toki välien kokonaan katkaiseminen ois outoa. Mut voi sitä yhteydenpitoa vähän vähentää, tai antaa sen muuttaa muotoaan. Tai ainakin lähtökohta pitäs olla se, että se uusi kumppani mahtuu tähän ystävyyteen mukaan molemmilta tahoilta. Ja että sille uudelle mahdolliselle kumppanille tehdään turvallinen ja luottavainen olo jo alusta saakka, jotta jonkunlainen oikea parisuhde vois tuossa tilanteessa muodostua. Ja enemmän tuo tilanne kun tekstin lukee, kuulostaa siltä, että Toni on ihastunut naiseen mutta nainen ei mieheen = ystävyys. Mikä on lähtökohtaisesti aika kökkö lähtötilanne ystävyydelle mielestäni. Mutta joo, heidän välinen juttunsa. Ite antaisin olla, kun on niin paljon muitakin ihmisiä joilla ei tollasta kuviota ole että tarvitsis päätä vaivata tolla :D 

Minua ei häiritse miehen naispuoleiset kaverit jos heitäkään ei häiritse minun olemassaoloni. Jos naiset ovat ystävällisiä ja haluavat tutustua minuunkin edes tuttavallisella tasolla, voi olla melko huoletta. Jos naiset taas ovat selkeästi mustasukkaisia ja suhtautuvat minuun nuivasti ja kielteisesti, hälytyskellot soivat ja voikin jo epäillä suhteen luonnetta. Minullakin on paljon miespuoleisia ystäviä jotka seurustelevat tahollaan, heidän tyttöystävänsä ovat myös kavereitani ja ihan hyvin menee. Vanhanaikaista ajatella että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo mies vaikuttaa jotenkin ripustautuvalta ja määräilevältä. Mulla on itsellä miehiä kaverina, mutta ei he ole mitään vaatimassa, että ollaan ennen muuta kavereina oh parisuhteiden. Sinänsä en pidä naisten ja miesten ystävyyksiä outona. Kyllä ne mun miehet myös ottaa kunniottavaa etäisyyttä mun miehiin, vaikka osa on homoja. 

Jep, ja tästä herääkin itselle se mielikuva, että toi mies on ihastunut korviaan myöten tohon naiseen. Joko ei uskalla itelleen sitä myöntää tai ei halua koska molemmat tiedostaa että naista ei toi mies kiinnosta seksuaalisesti. Kaverina on ihan kiva, joten mies ripustatuu siihen kaverina olemiseen. Ja siksi toi kaveruus on niin jalustalle asetettava juttu. Nainen tykkää taas saamastaan huomiosta ja turvallisesta miehestä. Kumpikaan ei kuitenkaan uskalla myöntää, et toi heidän suhde täyttää jo perus parisuhteen kriteerit, joskin ilman seksiä (koska tätä naista ei se taida kiinnostaa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme kumpikin biseksuaaleja, joten kummallakaan ei ole ystävyyssuhteita lainkaan.

Eiku...

Tämä.

Miten se määritellään muissa suhteissa?

Mun entinen kumppanini on mun läheinen kaveri, nainen siis myös niinkuin minäkin. Oikein hyvin tulee juttuun myös aviomieheni kanssa.

Miehet eivät yleensä koe N-N-suhteita uhkana, vaan todennäköisesti häntä lähinnä kiihottaa ajatus siitä mitä olette ystäväsi/ex-kumppanisi kanssa touhuilleet. Jos edelläsi olisi penis, ei mies todennäköisesti olisikaan niin suvaitsevainen exähengailun suhteen.

Minulla on kaksi miespuolista ystävää, joihin olen tutustunut töissä. Emme ole enää samassa paikassa töissä, mutta ystävyys on jatkunut. Mieheni ei heitä tunne kovin hyvin eikä häntä haittaa ystävyytemme. Tai jos haittaa niin on ymmärtänyt olla sanomatta mitään. En katselisi kumppania, joka ei sietäisi tai yrittäisi jotenkin rajoittaa ystävyyssuhteitani.

Eihän heidän kanssaan mitään perhettä ainakaan voisi perustaa, todennäköisesti lapsetkin olisi toissijaisia tuohon suhteeseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on tuo, että ystävyys on alkanut deittisovelluksesta. Eli jossain kohtaa on kumminkin molemmilla ollut kiinnostus muuhunkin ja sattumien kautta parisuhdetta ei tullutkaan. Silti kummallekkin tuo ystävyys on noin tärkeää ja iso asia. Kuulostaa kyllä kummalliselta, tulee väistämättä mieleen kalssinen että tuota naista ei oo kiinnostanut toi mies oikein seksuaalisesti mutta tykkää saamastaan huomiosta. Mies taas ihastunut naiseen niin kovin että ei halua päästää silmistään joten tyytyt olemaan kaveri (ja jos mahdollisuus seksiin tai muuhn syvempään tulee niin se todennäköisesti otetaan). Tämä nyt on ehkä just se ulkopuolisen näkemys. Välttämättä ei oo niin mutta vaikea on tuollaiseen suhteeseen monen tulla ja kokea ettei tilanne olis itselle uhkaava. Mut onneksi ovat löytäneet (ainakin nainen on) rinnalleen avoimemman yksilön jolle tää kuvio on ok! Sehän on tärkeintä. Muiden mielipiteet on toissijaisia mut ite en tälläsee kolmanneksi pyöräksi lähtisi.

Joo, mies tyytyy olemaan friendzonella ja selittelee ettei naisen kanssa pystyisi elämään. Odottaa kuitenkin, että jotain tapahtuu. Miksi tuolla asialla on ylipäätänsä pitänyt tulla julkisuuteen? Mitä noi kaks ylipäätänsä parisuhteelta odottaa? Jotain maagista? Samaa arkista rutiinia ja erimielisyyksiä esim. kodin järjestyksen osalta tulee varmaan kaikille.

Miks pitää saunoa yhdessä...? Kuitenkin deittisovelluksessa tavanneet ja heteroita ilmeisesti kumpikin.

Noillahan on enemmän parisuhde kuin monella avioparilla... Ei tuohon oikein muut kumppanit mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.

Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti. 

Tuolla artikkelissa todetaan siis näin: "Minun ja Tonin ystävyys on minulle niin tärkeä, että yksikään parisuhde ei sitä ohita."

Kuulostaa aika vahvalta ilmaisulta.

Totta. En tuota huomannutkaan. Olen samaa mieltä, aika vahvasti ilmaistu kyllä. 

Toisaalta hieman voin ymmärtää tuotakin. Myös minun paras ystäväni on eri sukupuolta, ystäviä ollaan oltu 15 vuotta. Tällä hetkellä molemmat parisuhteissa. Oma parisuhteeni on kestänyt pari vuotta, ja vaikka olen hyvinkin rakastunut, voin sanoa että jos minun pitäisi valita näistä kahdesta niin valitsisin ystävyyden. Tunnen ystäväni paremmin kuin kumppanini ja hänen kanssaan minulla on enemmän historiaa. Ja mikä kaikkein tärkeintä, hän ei ikinä laittaisi minua tällaiseen valintatilanteeseen. Jos kumppani laittaisi, jo se antaisi syyn valita ystävä. Lisäksi todennäköisyys sille että parisuhde saattaa jossain vaiheessa katketa, on paljon suurempi kuin että ystävän kanssa välit katkeaisivat. Todennäköisemmin ystävä on se joka on rinnallani vielä vanhanakin, näin se vain on ihan elämänkokemuksen ja tilastojenkin valossa.

Olen eri, mutta minä en missään tapauksessa alkaisi vakavaan suhteeseen ihmisen kanssa joka ajattelee noin. Onko sinun kumppanisi tietoisesti alkanut? Eli oletko kertonut hänelle rehellisesti, että hän on ja tulee olemaan sinun elämässäsi kakkossijalla? Jos olet ja hän sen hyväksyy niin hyvä. Usein vaan tuntuu, että nämä kumppanin väheksyjät kaunistelevat totuutta ja asian oikea laita paljastuu vasta eron kynnyksellä jos silloinkaan.

En sanonut, että hän on ja tulee olemaan ikuisesti kakkossijalla, vaan sanoin että olen tuntenut hänet vasta pari vuotta,  joten näen yli vuosikymmenen läheisen ystävyyden vielä toistaiseksi vakaampana ja juurtuneempana ihmissuhteena elämässäni. Sanoin myös, että jos kumppanin vaatimuksesta joutuisin tekemään valinnan näiden kahden välillä, valitsisin ystävän koska jo tuollainen vaatimus olisi jotain sellaista mitä en kumppanilta halua.

Emme suoranaisesti ole keskustelleet tästä asiasta tällä tasolla, mutta voisin kuvitella että kumppanillekin on itsestäänselvää etten hylkäisi parasta ystävää ihmisen takia, jonka kanssa olen ollut suhteessa muutaman vuoden. Kuvittelisin, että hän hämmästyisi totaalisesti jos alkaisin tätä erikseen kertomaan. Ajan myötä toki, jos parisuhde kestää ja muodostuu vahvaksi, muutetaan yhteen ja hankitaan yhteistä omaisuutta jne, se toki tulee tietyllä tavalla menemään ystävien ohi.

Mieheni on myös paras ystäväni, ja minä olen mieheni paras ystävä. Näin haluan asian olevan, ja samaa haluavan miehen kanssa olen yksiin mennyt, joten joo, kyllä olisi kynnyskysymys mikäli mies ottaisi minun paikalleni jonkun toisen, olis sitten nainen tai mies.

Miksi ihmettelette tota ystävyyden alkamista deittisovelluksesta kun ystävyyshän voi alkaa ihan mistä tahansa. Mulla on pari miespuolista ystävää, kumpikin ystävyys alkanut romanttisissa merkeissä. Toisen kanssa peittoa heiluteltu, toisen ei. Ystäväpiiriin kuuluu muitakin miessukupuolen edustajia, joiden kanssa ei koskaan oel mitään romanttista ollut.

Minusta nuo kaksi ovat keskenään parisuhteessa. Ihmettelen vain mikseivät sitä itse itselleen myönnä. Aika hyvin blokattu kaikki ulkopuoliset suhteet pois tosta kuviosta.

Minusta ystäviä saa olla, enkä ole niin tarkka sukupuolen suhteen siinä asiassa. Mutta se, että oma rakas ja parisuhde jäisi kakkossijalle ihan kaikessa, sitä en hyväksyisi. Oman elämänkumppanin pitäisi olla se paras kaveri jokaisen elämässä. Jollei näin ole, niin mikä on koko suhteen tarkoitus ja perusta/te?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmettelette tota ystävyyden alkamista deittisovelluksesta kun ystävyyshän voi alkaa ihan mistä tahansa. Mulla on pari miespuolista ystävää, kumpikin ystävyys alkanut romanttisissa merkeissä. Toisen kanssa peittoa heiluteltu, toisen ei. Ystäväpiiriin kuuluu muitakin miessukupuolen edustajia, joiden kanssa ei koskaan oel mitään romanttista ollut.

Minusta nuo kaksi ovat keskenään parisuhteessa. Ihmettelen vain mikseivät sitä itse itselleen myönnä. Aika hyvin blokattu kaikki ulkopuoliset suhteet pois tosta kuviosta.

Minusta ystäviä saa olla, enkä ole niin tarkka sukupuolen suhteen siinä asiassa. Mutta se, että oma rakas ja parisuhde jäisi kakkossijalle ihan kaikessa, sitä en hyväksyisi. Oman elämänkumppanin pitäisi olla se paras kaveri jokaisen elämässä. Jollei näin ole, niin mikä on koko suhteen tarkoitus ja perusta/te?

Mieluummin sellainen naiskaveri jota mies on joskus sutaissut, ja huomannut ettei ollut hyvä, kuin sellainen jota ei ole sutaistu, joten ikuinen kysymys leijuu ilmassa "millaista se olisi?"

Tämä on tosi kaksipiippuinen asia, koska ihan kokemuksesta noissa mies/nais ystävyyksissä on vaan ihan liian usein jotain epäilyttävää vispilänkauppaa tai varalla pito ajatusta takana... mutta toisaalta monet suhteet kaatuu just siihen tukahduttamiseen kun vieraannutaan liikaa niistä omista kavereista ja ehkä muutenkin siitä omasta elämästä. Hmm... terveintä olisi siis ettei rajoiteta kenenkään lähipiiriä mutta sitten myös älyttäisi olla kunnioitettavia ja luottamuksen arvoisia. Esim. kaikki parisuhdeasiat ei kuulu näille ystäville oli ne sitten samaa tai vastakkaista sukupuolta.

En lähtisi tällaiseen sotkuun mukaan.

Mulla on aina ollut miehiä ystävinä. Iän myötä se määrä vain vähenee ja jos uusia ystävätarjokkaita on ollut tyrkyllä, jonkun ajan kuluttua todelliset tarkoitusperät ovat kyllä valjenneet. Inhottaa, että lähelleni luikerrellaan ystävää esittäen, vakuutetaan että tässä ei ole mitään taka-ajatuksia, ja sitten joku yö tulee se humalainen tunnustuspuhelu. En enää halua tällaisia kavereita.

Olen ollut parisuhteessa jo 15 vuotta ja minulla on mieheni kanssa yhteisiä kavereita, niin miehiä kuin naisia. Ilman puolisoa viihdyn silti eniten naisseurassa. Nuorempana tuli soitettua bändeissä poikien kanssa ja silloin oli ihan hyvä syy viettää aikaa yhdessä. Nykyään en tiedä, millaisessa tilanteessa voisin luontevasti ystävystyä miehen kanssa. Työtuttavuuksistakin on tullut ahdistuksen aihetta.

Eikö voisi olla sen verran rehellinen, että tunnustaisi tunteensa joko itselle tai haaveiden kohteelle.