IL:n juttu noista eri sukupuolta olevista "parhaista kavereista". Hyväksyisitkö omassa parisuhteessasi?
Eli tästä jutusta kyse: https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/f897b7b7-51ce-4dff-93f0-091959d13747
Aihetta voi olla jo käsitelty, kun on ilmeisesti uusittu vanha juttu. Kiinnostaa kuitenkin vaan kuinka moni hyväksyisi vastaavan tilanteen ja millaisilla reunaehdoilla? Vai olisiko heti ns. dealbreaker ? Perustella saa mielellään mielipiteen.
Kommentit (59)
Tuon artikkelin mukainen kaverisuhde olisi mieletäni kummallinen. kyllä parisuhteen pitää mielestäni mennä ystävyyssuhteiden edelle. Siksi minulle ei toimisi tuollainen käytös puolisoltani enkä myöskään itse voisi käyttäytyä noin.
Ulkomaanmatkat ja saunomiset vastakkaisen sukuouolen kanssa ovat mielestäni myös vähän epäilyttäviä. En itse tekisi niin läheisen miespuolisen ystäväni kanssa enkä haluaisi puolisonikaan tekevän niin.
Ohis: Sinänsä kaverina saa aivan hyvin olla myös vastakkaista sukupuolta. Se ei haittaa.
Ei kiinnostaisi alkaa seurustelemaan jos miehellä olisi tuollainen kummallinen kuvio, kun tuossa toni/hanna-jutussa. Se on jo liikaa.
Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.
Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti.
Minusta tuo suhde täyttää jo kaikki parisuhteen määritelmät ilman seksiä ja fyysistä huomiointia (tai voihan olla että halailevat ja kyöhnäävät kerta saunovatkin yhdessä eli enää seksi erottaa parisuhteesta). Eli heille varmaan sopii ns. avoin suhde vaikka eivät sitä ääneen sano. En näe mitään muuta syytä miksi tarvitsisivat enää parisuhteen kuin tarve seksille kun kerta keskenään sitä ei voi harrastaa. Mut joo. En jaksa enempää arvostella kun ei omaan elämään vaikuta. Enkä ite tuohon lähtis. Mut hei ei oo minulta pois ihmisten valinnat!
En jaksaisi kiinnostua tyypistä, jolla on tuollainen outo kuvio.
Haluan, että puoliso tekee nuo mukavat jutut mun kanssa Ruka kenenkään kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten on tuo, että ystävyys on alkanut deittisovelluksesta. Eli jossain kohtaa on kumminkin molemmilla ollut kiinnostus muuhunkin ja sattumien kautta parisuhdetta ei tullutkaan. Silti kummallekkin tuo ystävyys on noin tärkeää ja iso asia. Kuulostaa kyllä kummalliselta, tulee väistämättä mieleen kalssinen että tuota naista ei oo kiinnostanut toi mies oikein seksuaalisesti mutta tykkää saamastaan huomiosta. Mies taas ihastunut naiseen niin kovin että ei halua päästää silmistään joten tyytyt olemaan kaveri (ja jos mahdollisuus seksiin tai muuhn syvempään tulee niin se todennäköisesti otetaan). Tämä nyt on ehkä just se ulkopuolisen näkemys. Välttämättä ei oo niin mutta vaikea on tuollaiseen suhteeseen monen tulla ja kokea ettei tilanne olis itselle uhkaava. Mut onneksi ovat löytäneet (ainakin nainen on) rinnalleen avoimemman yksilön jolle tää kuvio on ok! Sehän on tärkeintä. Muiden mielipiteet on toissijaisia mut ite en tälläsee kolmanneksi pyöräksi lähtisi.
Tämä vähän tulee mieleen. Toni mokasi ekatreffit, Hanna suuttui. Kuitenkin yhteydenpito jatkui, ehkä molemmat yksinäisiä? Alkoivat tavata, mutta Hanna oli tietty edelleen loukkaantunut ekatreffeistä. Sitten tuli kuvioon Hannan mustispoikaystävä. Toni lähetteli silti viestejä ja Hanna vastaili niihin salaa yöllä. Lopulta poicciksen pakotuksesta Hanna katkaisi välit Toniin. Ero tuli kuitenkin pian, ja Hanna palasi Tonin luo, alkoi viestitellä jne.
Sorry,mutta tulee mieleen että Hanna tarvii seuralaisen ja Toni on suostunut tähän hommaan, tykkää ehkä olla se turvallinen olkapää ja suojelija, jopa tosiaan niin paljon, että on omassa deitti-ilmossaan kertonut Hannan olevan ykkönen. Nyt sitten tilanne on ilmeisesti taas se, että Hanna on ollut uudessa suhteessa vuosia, ja Toni on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.
Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti.
Tuolla artikkelissa todetaan siis näin: "Minun ja Tonin ystävyys on minulle niin tärkeä, että yksikään parisuhde ei sitä ohita."
Kuulostaa aika vahvalta ilmaisulta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.
Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti.
Luitko jutun? Suhde oli alkanut romanttisesta kiinnostuksesta deittisovelluksesta joten jonkinlaista romanttista tai seksuaalista kiinnostusta on ainakin ollut alussa. Ja en ymmärrä tommosta mahtipontista öykkäröintiä jossa jo tinder profiiliin kirjoitetaan et jos erät hyväksy tätä niin älä vaivaudu... Eli siinä jo luetellaan ehdot aika selkeästi ja kerrotaan epäsuorasti että tuo ystävä tulee menemään parisuhteen edelle. Eli sinänsä outoa.
Ja joo, muuten ei oo mullakaan väliä jos on pidemmältä ajalta ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Hyväksyn jopa exän kanssa hengailun jne. jos se on oikeasti harmitonta. Kyllä sen sit näkee. Tällai manifestin vetäminen ei kuulosta normaalille. Oli kyse sit eri tai samasta sukupuolesta...
Olemme kumpikin biseksuaaleja, joten kummallakaan ei ole ystävyyssuhteita lainkaan.
Eiku...
Voisin hyväksyä, koska ajattelen että lähtökohtaisesti ihmiset pariutuvat tai jäävät pariutumatta syystä.
Itsellä on vastakkaista sukupuolta oleva ystävä jonka kanssa elin koko lapsuuden aikuisikään asti, olemme edelleen naapureita sattumusten kautta ja nyt nuoria aikuisia. En ikinä luopuisi hänestä siksi että joku on mustasukkainen hänestä.
Minusta ja ystävästäni ei koskaan tulisi paria, olemme ystäviä ja kuin sisaruksia. Jos sitä ei toinen hyväksy se on hänen häviönsä eikä minun.
Miten sen nyt ottaa. En ainakaan tällaista "me olemme erottamattomia ja tykätään olla lähekkäin, muista se (btw tontsalla on 3 kertaa isommat nyrkit ku sulla...)" -tilannetta haluaisi katsella samalla, kun yrittäisin keskustella tai suudella tyttöystäväni kanssa: https://img.ilcdn.fi/OKAaRgb7L4P867BCqqOhDt9b_Gg=/full-fit-in/1024x0/im…
Naiskaveruksista ei ole koskaan tuollaisia kuvia netissä. Miksi mieskaverin pitää olla jotenkin turvallinen ja kosketteleva?
Hannalla ja Tonilla on varmaan oikean läheisyyden kanssa ongelmia. Ei uskalleta laittaa munia yhteen koriin.
Hannat ja Tonit käyvät kevyisiin suhteisiin, ei vakavasti otettavaksi elämänkumppaniksi. Ei heillä ole sellaiseen annettavaa. Seksiin ihan ok.
🇺🇦🇮🇱
Kuulostaa polyamoriselta suhteelta vaikka just sitä seksiä ei harrastetakaan, kaikki muu parisuhdekuvio tuossa on.
Itse en lähtisi tuollaiseen. Erityisen ällöttävältä tuntuisi että kelpaa seksiin mutta henkisesti läheisempi olisi joku muu.
En missään tapauksessa suostuisi. Vastakkaisen sukupuolen ystäviä saa tietysti olla, mutta ei tuolla tasolla että julistetaan niiden menevän parisuhteen edelle. Tosin en tiedä onko tämä edes sukupuolikysymys. Minusta olisi kestämätön ajatus, että joku muu olisi elämänkumppanilleni jotenkin yksiselitteisesti tärkeämpi kuin minä. Sen ymmärrän, että paras ystävä on eri tavalla tärkeä kuin kumppani, mutta en sitä että tärkeysjärjestys on selvästi niin päin että kumppani on kakkonen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa polyamoriselta suhteelta vaikka just sitä seksiä ei harrastetakaan, kaikki muu parisuhdekuvio tuossa on.
Itse en lähtisi tuollaiseen. Erityisen ällöttävältä tuntuisi että kelpaa seksiin mutta henkisesti läheisempi olisi joku muu.
Tämä. ja kun lähtöasetelmakin on tuossa jo sellainen että kukaan muu nainen/mies tuskin kykenee koskaan saavuttamaan samaa henkistä yhteyttä kun ei sille anneta edes mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa polyamoriselta suhteelta vaikka just sitä seksiä ei harrastetakaan, kaikki muu parisuhdekuvio tuossa on.
Itse en lähtisi tuollaiseen. Erityisen ällöttävältä tuntuisi että kelpaa seksiin mutta henkisesti läheisempi olisi joku muu.
Tämä. En minä halua olla pelkkä reikä, vaan tulla kohdatuksi myös henkisellä tasolla ilman mitään ennalta hävityksi tuomittua vertailua johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.
Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti.
Tuolla artikkelissa todetaan siis näin: "Minun ja Tonin ystävyys on minulle niin tärkeä, että yksikään parisuhde ei sitä ohita."
Kuulostaa aika vahvalta ilmaisulta.
Totta. En tuota huomannutkaan. Olen samaa mieltä, aika vahvasti ilmaistu kyllä.
Toisaalta hieman voin ymmärtää tuotakin. Myös minun paras ystäväni on eri sukupuolta, ystäviä ollaan oltu 15 vuotta. Tällä hetkellä molemmat parisuhteissa. Oma parisuhteeni on kestänyt pari vuotta, ja vaikka olen hyvinkin rakastunut, voin sanoa että jos minun pitäisi valita näistä kahdesta niin valitsisin ystävyyden. Tunnen ystäväni paremmin kuin kumppanini ja hänen kanssaan minulla on enemmän historiaa. Ja mikä kaikkein tärkeintä, hän ei ikinä laittaisi minua tällaiseen valintatilanteeseen. Jos kumppani laittaisi, jo se antaisi syyn valita ystävä. Lisäksi todennäköisyys sille että parisuhde saattaa jossain vaiheessa katketa, on paljon suurempi kuin että ystävän kanssa välit katkeaisivat. Todennäköisemmin ystävä on se joka on rinnallani vielä vanhanakin, näin se vain on ihan elämänkokemuksen ja tilastojenkin valossa.
Mahtaako Toni kyhnytellä miespuolistenkin kavereiden kanssa samalla tavalla? Jotenkin veikkaan että ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tilanteesta. Mm. se vaikuttaa, miten tämä ystävä suhtautuisi minuun. Jos on minulle tympeä tai ei halua tutustua, niin saattaisi olla että ihmettelisin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyväksyisin kyllä, ja ihan helpostikin jos kyseessä on pitkä ystävyys jossa ei ole koskaan ollut romanttisia merkkejä.
Täällä moni ihmettelee, että ystävyys menee parisuhteen edelle. Itse ymmärsin tuosta jutusta niin, että jos ystävyys eri sukupuolta olevan kanssa on este, ei kannata edes aloittaa deittailua. Minusta tämä on ihan oikein, eikä tarkoita sitä että ystävyys menisi ikuisesti tulevaisuudessakin parisuhteen edelle. Eihän se deittailusuhde pääse edes muodostumaan parisuhteeksi jos toisen ystävää ei lähtökohtaisesti hyväksytä, ja toisaalta pitäisikö toisen osapuolen aina hylätä ystävänsä jokaisen potentiaalisen kumppanin takia? Mikä ystävä sellainen on joka niin tekee? Joku muutaman kuukauden - vuoden mittainen parisuhde ei vaan useinkaan voi olla vielä yhtä tärkeä kuin vuosikymmenen ystävyys. Se pitää kumppaneidenkin hyväksyä, vaikka kuinka haluavat olla ykkösiä heti alkumetreiltä asti.
Luitko jutun? Suhde oli alkanut romanttisesta kiinnostuksesta deittisovelluksesta joten jonkinlaista romanttista tai seksuaalista kiinnostusta on ainakin ollut alussa. Ja en ymmärrä tommosta mahtipontista öykkäröintiä jossa jo tinder profiiliin kirjoitetaan et jos erät hyväksy tätä niin älä vaivaudu... Eli siinä jo luetellaan ehdot aika selkeästi ja kerrotaan epäsuorasti että tuo ystävä tulee menemään parisuhteen edelle. Eli sinänsä outoa.
Ja joo, muuten ei oo mullakaan väliä jos on pidemmältä ajalta ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Hyväksyn jopa exän kanssa hengailun jne. jos se on oikeasti harmitonta. Kyllä sen sit näkee. Tällai manifestin vetäminen ei kuulosta normaalille. Oli kyse sit eri tai samasta sukupuolesta...
No luin, mutta en huomannut että siellä noin tarkkaan olisi kuvailtu Tonin mahtipontinen öykkäröinti Tinder-profiilissaan. Muistaakseni luki vain, että Tinder-profiilissa on ollut maininta Hannasta, ja siitä kirjoitinkin että mielestäni ihan oikein, koska jos deittikumppani ei ystävää hyväksy, Toni joutuisi katkaisemaan välit Hannaan aina kun yrittää tällaisen ihmisen kanssa seurustella, vaikka ei edes tiedä tuleeko suhde kestämään. Siinä ei ole kenenkään kannalta mitään järkeä.
Ja se, että suhde on alkanut deittisovelluksesta on mielestäni ihan ok ja jopa hyvä asia, koska jos olisivat olleet sopivia toisilleen niin olisivat aloittaneet suhteen. Nyt se kortti on jo katsottu ja epäsopivaksi todettu, joten sitä ei enää tarvitse miettiä ja puolisoiden sillä vaivata päätään olisiko niillä kuitenkin romanttista kiinnostusta.
Jaa jo 2019 ovat olleet julistamassa MeNaisissa että ovat vaan kavereita. Erikoista.