IL:n juttu noista eri sukupuolta olevista "parhaista kavereista". Hyväksyisitkö omassa parisuhteessasi?

Kyllä. Jokaisella on oikeus kavereihin. Sairas on se, jonka mielestä ihmiset ei voi olla kavereita vaan hullun kiilto silmissä nusssii ihan kaikkea ja kaikkia. En todellakaan koskaan halua elämääni missään muodossa ihmistä, joka haluaa millään tavoin määritellä kenen kanssa saan olla kaveri ja keskustella.

Olisiko samaa sukupuolta oleva paras kaveri noin merkittävässä asemassa elämässä? Itsellä tulee vaikutelma jonkinlaisesta elämänkumppanuudesta ilman romantiikkaa tms., eikä parhaista ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jokaisella on oikeus kavereihin. Sairas on se, jonka mielestä ihmiset ei voi olla kavereita vaan hullun kiilto silmissä nusssii ihan kaikkea ja kaikkia. En todellakaan koskaan halua elämääni missään muodossa ihmistä, joka haluaa millään tavoin määritellä kenen kanssa saan olla kaveri ja keskustella.

Minusta on ok että voi olla kavereita. Mut itellä menee raja siinä, että se kaveri menee kaikessa kumppanin edelle. Mikä virka sillä kumppanilla sit enää on jos joku muu on aina ykkönen? Olla vaan kotona odottava siivooja/lastenhoitaja/seksiväline?

Jos on kaveri niin pitää kuitekin olla joku raja siinä mitä tekee kaverin ja puolison kanssa. Tässä jutussa lopussa sanottiin ratkaisevat asiat: kumppani pitää ottaa huomioon ja jos jotkut jutut toista häiritsee (esim. veikkaan et tuo kahdestaan saunominen on monelle jo aika iso juttu) niin sit voi keksiä muita tapoja pitää kiinni ystävyydestä.

Meillä asia on selvä. Miehellä ei ole mitään asiaa hoidettavana muiden naisten kanssa. Työssä tietysti on myös naisia, mutta ne ovat työkavereita.

En ottaisi vakavasti suhdetta, jossa miehellä on toinen nainen parhaana kaverina.

Seksin toisen kanssa voisin ehkä jopa hyväksyäkin. Jos mies vaikka joskus kävisi maksullisissa, ei sen mun maailmaani kaataisi.

Mutta tuo, että toinen nainen olisi ystävänä minua tärkeämpi, ei kyllä onnistuisi. Tai siis onnistuisi vain kevyeltä pohjalta, en esim. muuttaisi yhteen.

Kertoisi aika paljon kumppanin ajatusmaailmasta jos hän näkisi joka paikassa ja kaikkien ihmisten välillä seksuaalisuutta, jotka siis ovat vastakkaista sukupuolta. Paljon myös elämässä menettää, jos ihmisyyden sijaan näkee naisia ja miehiä ja suostuu vaan toisten kaveriksi, eikä katso itse ihmistä

Ja sitten on tuo, että ystävyys on alkanut deittisovelluksesta. Eli jossain kohtaa on kumminkin molemmilla ollut kiinnostus muuhunkin ja sattumien kautta parisuhdetta ei tullutkaan. Silti kummallekkin tuo ystävyys on noin tärkeää ja iso asia. Kuulostaa kyllä kummalliselta, tulee väistämättä mieleen kalssinen että tuota naista ei oo kiinnostanut toi mies oikein seksuaalisesti mutta tykkää saamastaan huomiosta. Mies taas ihastunut naiseen niin kovin että ei halua päästää silmistään joten tyytyt olemaan kaveri (ja jos mahdollisuus seksiin tai muuhn syvempään tulee niin se todennäköisesti otetaan). Tämä nyt on ehkä just se ulkopuolisen näkemys. Välttämättä ei oo niin mutta vaikea on tuollaiseen suhteeseen monen tulla ja kokea ettei tilanne olis itselle uhkaava. Mut onneksi ovat löytäneet (ainakin nainen on) rinnalleen avoimemman yksilön jolle tää kuvio on ok! Sehän on tärkeintä. Muiden mielipiteet on toissijaisia mut ite en tälläsee kolmanneksi pyöräksi lähtisi.

Kyllä sallisin. En näe mitään järkeä kieltää hyvää ystävyyttä  kenenkään kanssa. HArmi tietysti olisi, jos puolison ystävä ei tulisi minun kanssani millään lailla toimeen. 

Hyvät ystävät eivät kasva joka oksalla ja niistä saatava hyvä energia jatkuu myös muillekin, Puolisoa mukaan lukien.

Uskon vakaasti,että parisuhteessa on jotakin pielessä jos pitää vahtia puolison ystäviäkin, Lähden siitä, että parisuhde perustuu avoimuuteen ja luottamukseen. Ja minulla on ilo saada elää sellaisessa suhteessa.

Mulle olisi dealbraker. Parisuhde pitää mennä mulla kaverisuhteiden edellee. Aika useinhan näitä kuulee, että se paras kaveri toista sukupuolta, ei sitten kumminkaan ollut vain paras kaveri. Sitten kun parisuhteessa on ongelmia, niin se kaveri on siinä tukemassa plus muuta.

Eli en katselisi. Mutta eihän minun ole koskaan tarvinnutkaan. Kertakaikkisesti haluan olla miehelleni ainoa nainen, enkä halua kilpailla huomiosta. Eikä minun ole koskaan tarvinnut kilpailla huomiosta, aina olen saanut olla se ainoa nainen ihan oikeasti.

Kaveriporukassa voi olla kavereita kumpaakin sukupuolta, mutta parhaat kaverit on asia erikseen.

Mutta kukin tekee niin kuin haluaa. Pitäkööt muuta naiset nuo miehet, joilla on nainen parhaana kaverina. Ei kiinnosta.

Minulla (n) oli aikoinaan erittäin lämmin ja läheinen ystävyyssuhde mieheen. Tapasimme nettideiteissä ja totesimme, ettei meistä paria tule, mutta jatkoimme viestittelyä ja keskustelimme keskenämme asioista, joista emme puhuneet kenenkään muun kanssa. Erona artikkelin pariskuntaan me tapailimme kuitenkin harvakseen, yhteydenpito oli suurimmalta osin viestittelyä.

Ehdottomasti hyväksyn siis molemmin puolin vastakkaista sukupuolta olevat ystävät ja niitä myös miehelläni on. Yksi kauempana asuva kävi hänen luonaan silloin, kun vasta seurustelimme, ja etäisyyden vuoksi tietysti myös yöpyi. Minäkin tapasin hänet, mutta ensimmäiset pari päivää ja yötä he olivat keskenään. Saunomista en ehkä pystyisi ihan heti hyväksymään, mutta siinä on taustalla se, etten itse sauno vieraiden ihmisten kanssa, en edes naispuolisten (muuta kuin uimahallissa).

Tuo oma ystäväni sairastui sittemmin vakavasti ja on nyt kuollut eikä minulla ole läheisiä miespuolisia ystäviä. En kuitenkaan olisi hyväksynyt elämänkumppanikseni miestä, jolle miespuoliset ystävät ylipääsnä olisivat ongelma.

En hyväksyisi. Mies viettää NIIN vähän aikaa kanssani, ettei voi sitä muidenkaan kanssa viettää. Oikeastaan en hyväksyisi sitäkään, että luuhaisi kokoajan miespuolistenkaan kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jokaisella on oikeus kavereihin. Sairas on se, jonka mielestä ihmiset ei voi olla kavereita vaan hullun kiilto silmissä nusssii ihan kaikkea ja kaikkia. En todellakaan koskaan halua elämääni missään muodossa ihmistä, joka haluaa millään tavoin määritellä kenen kanssa saan olla kaveri ja keskustella.

Kyllä minä katson vähän oudosti jos kaveeraisi narkkareiden ja muun hämäräporukan kanssa. Jos sinulla on lapsia niin toivottavasti määrittelet etteivät he sentään saa olla pedareiden ja ties keiden kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jokaisella on oikeus kavereihin. Sairas on se, jonka mielestä ihmiset ei voi olla kavereita vaan hullun kiilto silmissä nusssii ihan kaikkea ja kaikkia. En todellakaan koskaan halua elämääni missään muodossa ihmistä, joka haluaa millään tavoin määritellä kenen kanssa saan olla kaveri ja keskustella.

Kyllä minä katson vähän oudosti jos kaveeraisi narkkareiden ja muun hämäräporukan kanssa. Jos sinulla on lapsia niin toivottavasti määrittelet etteivät he sentään saa olla pedareiden ja ties keiden kavereita.

Ja pahimmillaan tästä  voi tulla itsellekin ongelmia.

Tottakai. En ole mikään kaveri rasisti.

Kaikilla on tuttuja ystäviä kavereita ja työkavereita molemmista sukupuolista ja lapsuuden ystäviä eikä siinä ole mitään salamyhkäistä tai epäiltävää sairaassa päässä ( kateus vihertää ihon).

Tietenkin saa olla toista sukupuolta olevia kavereita. MUTTA tuollainen, ystävyys, jota mikään parisuhde ei ohita on minusta aika spooky. Eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Ja ymmärrän että ystävyys on tärkeämpää kuin parisuhde, minullekin on aina ollut, mutta tuollainen kummallinen julistaminen.. Jos miehellä olisi ilmoitus Tinderissä, että "paras ystäväni on Niilo ja meidän ystävyytemme on tärkeämpää kuin mikään parisuhde, jos et sitä sulata niin vippaa vasemmalle", niin kuin tällä Tonilla oli Hannasta, niin ei se nyt ihan normaalia ole. Ja olisi myös outoa jos deittimiehen insta olisi täynnä Niilo-kuvia ja miehen ja Niilon insidejuttuja niin kuin Tonin insta oli täynnä Hannaa ja Hannan kanssa heitettyä läppää.

Riippuu siitä, kuinka läheistä kanssakäyminen on. Silloin tällöin kahvilla tai kaljalla käynti ok, mutta yhteiset saunaillat tai ulkomaanmatkat olisivat kyllä jo liikaa.

En koe, että minulla on mitään oikeutta hyväksyä tai olla hyväksymättä kumppanini ystävyyssuhteita niin kauan, kuin parisuhteen rajoja ei rikota tai luottamusta petetä. En myöskään ymmärrä, miten ystävysten sukupuoli vaikuttaa ystävyyteen.

Et voi elää niin että näet kaikessa vain seksiä !!! Aloita joku harrastus liikunnassa tai käsityöt tai jumppaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko samaa sukupuolta oleva paras kaveri noin merkittävässä asemassa elämässä? Itsellä tulee vaikutelma jonkinlaisesta elämänkumppanuudesta ilman romantiikkaa tms., eikä parhaista ystävistä.

Minulle tulee sama mieleen.

Lisäksi en haluaisi puolisolla olevan noin paljon suuntausta parisuhteen ulkopuolella Edes kanssaan samaa sukupuolta olevan kanssa.

Haluan, että huomio kiinnittyy omaan perheeseen ja se menee aina edellä.

Miksi nuo hakevat edes parisuhdetta muiden kanssa.