Miten kodin irtaimisto oikein jaetaan järkevästi ja riitelmättä erotessa?

Otin lähtiessäni mukaan vain muutamia vaatteita, joilla pääsiin alkuun. Kaikki muu jäi. Mies sais selvittää yksinään koko paskan :D

Vierailija kirjoitti:

Otin lähtiessäni mukaan vain muutamia vaatteita, joilla pääsiin alkuun. Kaikki muu jäi. Mies sais selvittää yksinään koko paskan :D

Mutta tuohan tulee järkyn kalliiksi jos kaikki huonekalut ja kodinkoneet joutuu yhdellä kertaa ostamaan.

Jos ette pysty neuvottelemaan (ota sää kahvinkeitin, mää otan mikron), niin kaikki myyntiin ja rahat tasan (tai muu sovittu jakosuhde).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin lähtiessäni mukaan vain muutamia vaatteita, joilla pääsiin alkuun. Kaikki muu jäi. Mies sais selvittää yksinään koko paskan :D

Mutta tuohan tulee järkyn kalliiksi jos kaikki huonekalut ja kodinkoneet joutuu yhdellä kertaa ostamaan.

Entä sitten, jos on varaa? Saa mieluisat kamat tuoreella takuulla.

Minäkin jätin aikoinaan kaikki miehelle, otin mukaan vain henk.kohtaiset tavarani.

Pikkuhiljaa hankin uudet huonekalut ja muut tilpehöörit.

Suurin osa tavarasta on arvotonta tai hyvin vähäarvoista, ellei kyse ole hyvin varakkaasta pariskunnasta.

Normi Ikea kalusteet ja Jysk patjat voi ottaa se joka ei halua eron jälkeen satsata uuteen "puhtaaseen" alkuun eron jälkeen.

Itse keräsin kymmenen avioliittovuoden jälkeen omat henkilökohtaiset tavarani ja muutamia lempikirjojani yhteisestä kokoelmasta ja kaikki omaisuuteni mahtui hyvin henkilöautoon.

Uusi alku, uudet kamat ja uudet seikkailut.

Pidätte huutokaupan eli ostatte haluamanne huonekalut, astiat ym. pesästä. Se saa joka pistää eniten rahaa pöytään. Kamat mitkä ei kummallekaan kelpaa laitetaan myyntiin ulkopuolisille. Lopuksi rahat laitetaan puoliksi.

Meillä mies muutti pois. Kaikki käytiin läpi mulle-sulle periaatteella eli esim. lakanoista ja muista kodintekstiileistä toinen valitsi ensin yhdet, sitten toinen jne. kunnes kaappi oli tyhjä. Astiat jäi suurin osa minulle (minun rippilahjaksi aikanaa saatuja suurin osa, tarjosin että ottaa tasapuolisuuden nimissä aterimet, mutta ei halunnut niitä, joten nekin jäi minulle). Huonekaluista mies ei halunnut kuin muutaman (perusteli, että on valittu tähän asuntoon ja tähän tilankäyttöön), joten annoin ottaa ne muutamat jotka halusi ajatuksella "ota mitä haluat, kun otat selvästi vähemmän, kuin mitä jää". Kodinkoneet jaettiin myös mulle sulle eli mies sai kahvinkeittimen, silitysraudan, mikron ja imurin, minä pyykinpesukoneen, vedenkeittimen ja television. 

Asunnon ja auton lunastin ihan rahalla.  

Varmasti miehelle tuli selvästi enemmän hankittavaa, mutta ei mennyt kuitenkaan ihan niin, että toinen olisi lähtenyt pelkät vaatteet mukanaan.  

A tekee irtaimistosta kaksi kokonaisuutta ja B saa valita, kumman ottaa.

Nainen vie pesukoneen, siivousvälineet, petivaatteet, pyyhkeet, kipot, kupit, aterimet, livelaughlovetaulut ja kaiken muun joutavan krääsän. Mies pitää loput.

Mitenkähän se meillä meni...

Kumpikin teki listan, mitä ehdottomasti haluaisi, mitä mielellään ottaisi, ja millä ei ole niin väliä. Sillä päästiin hyvin jo alkuun. Kummallakin oli etuoikeus tavaroihin, jotka itse on tuonut talouteen tai esim. saanut lahjaksi, mutta halutessaan sai tietenkin oikeudestaan luopua.

Meillä oli lisäksi ollut tarkka talouskirjanpito, josta helposti sain poimittua isompien hankintojen ostohinnat. Laskin siitä arvion mikä minkäkin kapineen arvo olisi nyt (arvohan käyttövuosien myötä laskee) ja suhteutin hieman myös uuden hankintahintaan. Enimmät kodinkoneet ym. jäivät minulle (helpompaa, koska jäin entiseen asuntoon asumaan), mutta laskelmani pohjalta maksoin exälle tasoitusta. Hän sen laskelman myös hyväksyi mutisematta, kun ei itse niin ole matikkaihmisiä. 

Se varmaan auttoi paljon, että erottiin ihan sovussa, eikä kumpikaan halunnut toista mitenkään satuttaa. Itse olen tavaroihin kiintyvää sorttia, en haluaisi luopua mistään vanhasta ja ostaa uutta, minkä exäni myös tiesi, joten sopi hyvin että minä pidän vanhat ja hän ostaa uudet, ja maksan hänelle sitä varten hinnasta osan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette pysty neuvottelemaan (ota sää kahvinkeitin, mää otan mikron), niin kaikki myyntiin ja rahat tasan (tai muu sovittu jakosuhde).

Siinä menee kyllä henki ja elämä kaupitella jotain "vähän käytettyä" tilpehööriä yhteistaloudessa.  Ajanhaaskausta. Jos halutaan erota, niin erotaan. 

Entäs häälahjat ja hääkuva-albumi? 😀

Vierailija kirjoitti:

Entäs häälahjat ja hääkuva-albumi? 😀

Poltetaan.

Meille ei tullut riitaa mistään. Kaikki jaettiin sulle-mulle, niin että molemmat pääsivät uuteen alkuun. Uuteen kotiin on molemmat hankittu sitten mieleisiämme asioita täydentämään sisustuksesta puuttuvia juttuja. Erottiin ystävinä, se varmaan helpotti asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs häälahjat ja hääkuva-albumi? 😀

Ei olleet kuvat albumissa, mutta jaettiin. Omani laitoin laatikkossa uuden kellarikomeron varastoon. Ehkä niitä joskus mummona sitten katselen.

Vierailija kirjoitti:

Entäs häälahjat ja hääkuva-albumi? 😀

Annoin ne tyttärelle.

Meillä oli siinä mielessä helppoa, että tehtiin avioliiton loppupuolella avioehto, niin ei tarvinnut puolittaa. Koska minä olin maksanut lähes kaiken irtaimen omaisuuden, niin sain ne tietysti itselleni mutta annoin miehelle sellaisia kaksoiskappaleita, joita en enää itse tarvinnut. Esim sai huonommasta päästä lakanat, sellaiset verhot joista en enää tykännyt yms, sellaiset huonekalut joista halusin ostaa toisenlaisen tilalle.

Ilman avioehtoa vaatii toki paljon enemmän keskustelua ja tasapuolisuuden katsomista, ettei esim toinen tahtomattaan joudu ostamaan huomattavasti enemmän asioita omaan kotiin kun toinen rohmusi enemmän ja kalliimpia tavaroita. Jos on riitainen ero, tuossahan voi pahaa kiusaa aiheuttaa. Muuten pitää varmaan ruveta katsomaan sitä kuka osti mitäkin eli realistisesti olisi hyvä saada juuri se tavara pitää, mitkä ovat olleet henkilökohtaisessa käytössä, onko toiselle kodintekstiilien kuosilla niin väliä vai ei, onko toisella tai halu ostaa joka tapauksessa uusi telkkari, pienempi sohva yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin lähtiessäni mukaan vain muutamia vaatteita, joilla pääsiin alkuun. Kaikki muu jäi. Mies sais selvittää yksinään koko paskan :D

Mutta tuohan tulee järkyn kalliiksi jos kaikki huonekalut ja kodinkoneet joutuu yhdellä kertaa ostamaan.

Tori.fi antaa kaksi vaihtoehtoa:

Ostat halvalla kaiken.

Haet ilmaiseksi kaiken.

Mitenkäs tuo jako menee silloin, kun on lapsia? Jaetaanko lastenkin kamat, vai onko ne jossain määrin lasten omaisuutta, jonka saavat pitää? Vauvan tonnin arvoiset rattaat, teinin sähkökitara, pleikkari, lapsen huoneessa oleva perintölipasto, sänky... mikä on lapsen omaisuutta ja mikä vanhempien?