mitä haluaisit kysyä naiselta, joka ei halua lapsia?

Kukaan tervejärkinen lapsia haluamaton ei palstaile vauvalla.

Keneen aiot turvata vanhana? Entäs jos haluat lapsia "liian myöhään?"



Itseäni ärsyttäisivät ja ärsyttävätkin (vaikka mulla niitä lapsia on)

mutta toisaalta, eihän ne lapset ole mikään tae siitä, että joku huolehtii susta vanhana?



Olen miettinyt, että adoptio on ihan mahdollista joskus kymmenen vuoden päästä.



Ärsyttää tosi paljon sellaiset ihmiset, jotka TIETÄÄ että mun mieli muuttuu.

eikä monet ystävänikään. Nyt kolmevitosina meillä kaikilla on lapsia. Että palataan asiaan 5-10 vuoden päästä...

lapsettomat, jotka ei halua lapsia vihaa!

Mutta sanon vaan, että pidä pääsi! Ei kenenkään ole pakko haluta lapsia, ja väittäisin jopa, että elämä voi olla rutkasti onnellisempaa, kun on tehnyt päätöksensä eikä taivu muiden "miksi et halua lapsia, nehän ovat elämän suola...."-tyylisiin kehotuksiin.



Ja joo, varmasti lapsista on toisinaan iloakin, mutta on niistä niin paljon päänvaivaakin, ettei koskaan voisi edes ymmärtää (vrt. ketju, jossa kerrotaan miten vihainen minä löytyi vasta lasten jälkeen ;)).



Terv. yhden äiti (kääntäisin kenties myös sitä kelloa taaksepäin, jos se mahdollista olisi)

Mutta jos ei muutu, niin ei siinä mitään väärää ole. En minäkään erityisemmin MUIDEN lapsista pidä, enkä aina osaa olla niiden kanssa. Mutta se oma... Maailman paras, kaunein, viisain jne.

koko elämän mittapuulla (sanotaanko vaikka että max. noin 20 v.)? Pointtini on siis se, että tuleehan niistä lapsistakin joskus aikuisia (ja ehkä jopa ystäviäsi), vaikka tietty lapsinasi pysyvätkin edelleen.



Mutta pikkulapsivaihe on toki merkityksellisin aika ihmisen elämässä psyykkisen terveyden kannalta, eli jos et pidä lapsista, niin ehkä tosiaankin parempi jättää ne tekemättä! :)



Itse tunnustan ihan suoraan jumaloivani lapsiani ja osittain varmasti elävänikin heidän kauttaan ja heitä varten, vaikka ärsyttäviä pentuja välillä ovatkin... ;)

Meillä on SEKÄ lapsia ETTÄ "yli-inhimillistettyjä" lemmikkejä, eli lapset ja pilalle hemmotellut lemmikit eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja!!!

jos tulisit ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja saisit tietää odottavasi kaksosia?

jos tulisit ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja saisit tietää odottavasi kaksosia?

Ja tuohon kysymykseen, että tiedänkö mitä vanhemmuuteen kuuluu, niin en tietenkään tiedä. En ole koskaan ollut kenenkään vanhempi enkä edes väitä tietäväni.

Minunkin tuttavapiirissä kaikki, jotka ovat olleet vannoutuneita lapsettomia, ovat kääntäneet päänsä. heidän elämänsäkin on järjestetty täysin "lapsettomaan tyyliin". Asuvat Hesan keskustassa, tekevät paljon töitä, matkustavat paljon, käyvät kulttuuririennoissa jne. Sitten jostain kuitenkin se lapsivimma ilmestyy. Aidosti ihmettelen asiaa.



Jos kuitenkin tuntuu nyt tai aina ettei halua lapsia, ei siinä mitään pahaa ole. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos todella haluaa.

tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Olin tarkastuksessa lääkkeellistä keskeytystä varten ja siellä selvisi että odotan kaksosia eikä lääkkeellinen keskeytys onnistu. Tajusin että minusta tulee äiti, kun kuulin lääkärin sanat "täällä on kaksi...". Itkin ja tärisin tutkimuspöydällä lääkärin syleilyssä puoli tuntia. Aika aborttiin varattiin, vaikka tiesin että tulen perumaan sen. Äitiys oli se mitä minulta on puuttunut. On vain järkyttävää ajatella mikä lopputulos olisi ollut, jos siellä olisi ollut vain se yksi... -40- (nyt jo kolmen äiti)

Haluan vain sanoa, että onnea valitsemallesi tielle! Minusta on kaikkein viisainta juuri se, että jos ei oikeasti halua lapsia, en niitä sitten tehdä vain sen takia kun kaikkien oletetaan tekevän ja että se kuuluu jotenkin aikuisena kuvioon. Eipähän sitten tarvitse itkeä myöhemmin, kuinka rankkaa on pienten lasten kanssa, ja haluaa äkkiä töihin, ja masentaa, eikä ole rahaa, ei ole seksiä, eikä mitään muutakaan elämää.



Terveisin kohta 3:n äiti

muistan itsekin nuorena miettineeni, että en tykkää lapsista (olivat ärsyttäviä kitisijöitä mielestäni), ja ajatelleeni ettei kannata hankkia omia



no, nyt äitinä voin sanoa, että se rakkaus omiin lapsiin on jotain ihan ainutlaatuista, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä mieltä joidenkin muiden lapsista on..



mutta, anyway, olen myös sitä mieltä, että jos et koe haluavasi lapsia, asia on täysin ok

olla haluamatta lapsia, mutta pakko sanoa, että 26- vuotias on todella nuori ja tietää todella hyvin mitä haluaa. Minäkin vihasin siinä iässä kaikki, jotka hokivat mulle, että mieleni vielä muuttuu, kun toitotin kaikille, että en halua lapsia. En välitä erityisemmin lapsista ja kamalin kuviteltava työpaikka olisi tarhassa.



30-vuotiaana tein silmää räpäyttämättä abortin, vaikka olin vakituisessa parisuhteessa. Yhteinen päätös, meistä ei kumpikaan halunnut lapsia.



Mutta ihmiset muuttuvat ja parisuhteet muuttuvat ja elämä vain muuttuu. Erosin, seikkailin ja vietin hulvatonta elämää meillä ja maailmalla. Alkoi vähän jo kyllästyttämään. Löysin uuden rakkauden ja vakiinnuin. Mitään vauvakuumetta ei koskaan tullut, mutta uusi mieheni halusi kovasti lasta. Parisuhteessa on pakko tehdä kompromissejä ja niinpä 38-vuotiaana minusta tuli äiti. En ole katunut, mutta uskon että elämäni olisi ollut hyvää ilmankin. Erilaista, mutta ei laadullisesti huonompaa tai parempaa.

myös eräs joka ei halua lapsia. Pitkään olen asiaa miettinyt ja pohtinut ja lopputulos on se, että en lapsia halua. Elämässä on paljon muutakin, ei kaikkien ole pakko olla äitejä. Ja olen muuten 29-vuotias

Vaikka lapsena/nuorena halusin niitä todella paljon. Olin aivan varma, että 25 veenä mulla olisi jo monta lasta. Mieli muuttui aikuisuuden kynnyksellä hyvin paljon. En halunnut enää lapsia. Mulle ne ei ollut millään tavalla tärkeitä enää. Olen oikeastaan erittäin yllättynyt, että minulle sittemmin tuli lapsi. Ehkäisy petti. Olin vakituisessa parisuhteessa jne. En vain keksinyt mitään syytä miksi tehdä abortti. Olin silloin 32v, mies 37v. Hän ei olisi halunnut lapsia silloinkaan.

Päätin kuitenkin pitää lapsen ihan vaan elämänkokemuksena. Tyttö täyttää kohta neljä. En vieläkään pidä lapsista ja omaanikin suhtaudun kuin pikkuaikuiseen. Olen katunut lapsensaamista muutamia kertoja, mutta olen luvannut äidilleni, että tämän oman lapsen hoidan ja kasvatan niin kuin parhainten sen osaan.

Nyttemmin sekä miehelle että minulle on tehty sterilisaatio.



Ei kannata tehdä lapsia, jos niitä ei halua. Ei lapsensaaminen ole mikään autuaaksitekevä asia. Toki se on erilaista, mutta ei huonompaa tai parempaa. Ihminen ei ole parempi millään tavalla, jos hän on vanhempi/äiti.

Rakkautta ja onnea voi kokea monella yhtä arvokkaalla tavalla.

paljon yksiksesi ?

lisäksi naapurustossa oli paljon lapsia