Suosikkiasuinalueesi helsingissä?

Tällä hetkellä asun Munkkiniemessä mikä on ollut ihan mukava paikka asua, ainoa miinus lienee se että ei ole isoa ruokakauppaa tai varsinkaan Lidliä, mikä on mielestäni paras ruokakauppa.

Hakaniemessä tykkäsin asua varmaan kaikkein eniten Lauttasaaren lisäksi, harmi vaan että vuokra-asuntoni hinta hyppäsi niin paljon ylemmäs muutamassa vuodessa että oli pakko muuttaa muualle. 750€ 38 neliöisestä siististä parvekkeellisesta yksiöstä Hakaniemessä tuli parissa vuodessa lähemmäs 850€ yksiö, jota ei nuorena opiskelijana ja pätkätyöläisenä ollu varaa pitää. Harmi, se oli ihana paikka olla ja asua.

Vallila, 50-luvun kerrostalo ❤

Kesällä Meiran paahtimon ihanat kahvin tuoksut ❤

Harmillisen vähän mainittu itää, mielestäni se ei ole lainkaan maineensa veroinen. Myllypuro, Herttoniemi, Kulosaari, roihuvuori, Marjaniemi, Vuosaari... Rakastan luontoa, unelma olisi asua meren rannalla itä-Helsingissä. Matka vaan turhan pitkä nykyiselle työpaikalle.

Olen syntynyt (Helsingin) lähiössä ja asunut sen jälkeen eri puolilla keskustaa noin 20 vuotta. Nyt ennen koronaa muutin kuitenkin takaisin lähiöön, ja olen suorastaan hätkähtänyt sitä, miten epämieluisaksi koen keskustassa asioimisen nykyään. Lähiössä on niin väljää, rauhallista ja paljon luontoa, siihen tottuu. Kaikkialla arkkitehtuuri ei ole myöskään pelkkää 60- tai 70-lukua, vaan ympärillä voi olla ihan yhtä kauniita taloja kuin esikaupunkialueellakin. Ne on vaan aseteltu väljemmin ja parhaimmillaan vieressä on myös meri. Mielessäni nään siis asuvani idyllisesti Krunikassa tai Eirassa, mutta oikeasti  äänestän Roihuvuorta ja Puotilaa.

Kulosaari on upea, sillä talot ovat siellä kauniita, kartanomaisia kivi- tai puutaloja, ja koko alue on meren ympäröimä. Jos muuttaisin lotossa, muuttaisin Kulosaareen. :) 

Mä tykkäsin asua Länsi-Pasilassa. Eihän se varsinaisesti kauheen kaunista seutua ole, mutta sopivan kaukana keskustasta mutta ratikkareitin varrella, keskuspuiston vieressä. Autoilevalle hankala paikka, mutta autottomalle täydellinen. Rauhallinenkin, ehkä poliisilaitoksen vuoksi? 

Töölö, kaikki kelpaa. Jos raha ei olisi este asuisin Temppeliaukion laidalla tai Hesperiankaduilla. Miksi Töölö on paras:

- lähellä keskustaa, mutta selkeästi asuinalue

- vanhojen talojen charmi

- hyvät koulut ja päiväkodit

- ihanat puistot ja merenranta

- ravintolat, kahvilat, museot, kirjasto, urheilumahdollisuudet kotikulmilla

Mikä harmittaa:

- hinta, hinta, hinta

-Töölöläinen- 

Vierailija kirjoitti:

Kruununhaassa asutaan, en muuttaisi Punavuoreen tai Katajanokalle tai minnekään muuallekaan. Onneksi olemme asumisuramme huipulla loppusijoituskodissamme. ; ).

Krunikka 😍❤️❤️, myös Töölö on ihan kiva 🙂

Kumpula ja Arabianranta ykkösenä, näiden jälkeen Etelä-Haaga ja sitten ehkä Kulosaari

Helsingissä on monia ihania asuinalueita, vaikea nimetä vain yhtä!  Oon asunut noin 10 eri paikassa, joista yhtä lukuun ottamatta (Tapulikaupunki) kaikki on tuntuneet omilta ja kotoisilta. Esim. Meilahdesta tykkäsin paljon, lyhyt matka meren rannalle ja keskustaan ja kuitenkin kaupungin tuntu.

Jos olisi rahaa mihin vaan eikä lasten koulut rajoittaisi, saattaisin pyrkiä etsimään kattohuoneiston merinäkymillä joltain keskustasta/lähistöltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt (Helsingin) lähiössä ja asunut sen jälkeen eri puolilla keskustaa noin 20 vuotta. Nyt ennen koronaa muutin kuitenkin takaisin lähiöön, ja olen suorastaan hätkähtänyt sitä, miten epämieluisaksi koen keskustassa asioimisen nykyään. Lähiössä on niin väljää, rauhallista ja paljon luontoa, siihen tottuu. Kaikkialla arkkitehtuuri ei ole myöskään pelkkää 60- tai 70-lukua, vaan ympärillä voi olla ihan yhtä kauniita taloja kuin esikaupunkialueellakin. Ne on vaan aseteltu väljemmin ja parhaimmillaan vieressä on myös meri. Mielessäni nään siis asuvani idyllisesti Krunikassa tai Eirassa, mutta oikeasti  äänestän Roihuvuorta ja Puotilaa.

Mulla sama kuvio :D Nuorena ihanne olisi ollut asunto jossain keskustan vanhassa empiretalossa.

Sitten muutin tänne vähän kauemmaksi ja palasin ikään kuin lähiöjuurilleni enkä missään nimessä haluaisi enää keskustaan. Lapsuus ja nuoruus Itä-Helsingin lähiöissä oli hyvä, nyt asun muualla, mutta samanikäisessä lähiössä.

Iäkkäämpänä alkaa arvostaa rauhaa ja että luontoa on lähellä, ja tajuaa elämän realiteetit, että joku keskustan vanha empiretalo ei vaan toimi, tarvitsen kunnon hissin ja tilavan asunnon. Lisäksi arvostan sitä että ikkunasta näkee luontoa ja maisemaa ja saa valoa asuntoon. En pidä myöskään moderneissa asunnoissa siitä, että keittiötä ei ole vaan pelkästään olohuoneessa keittonurkkaus tai baarikeittiö. Lasitettu parvekekin on must.

Rempattu 70-luvun kerrostalo lähiössä on mun vaatimuksiin todella sopiva.

Olen asunut Ramsinniemessä. Miten niin palvelut lähellä? Muutin pois huonojen kulkuyhteyksien ja palveluiden puutteen takia.

Heikinniementiellä.

1. Kuukkari ja 2. Viikkari

Munkkiniemi. Meri lähellä, puistoja, uimarannat, loistavat ulkoilumahdollisuudet, hyvät yhteydet, keskustaan voi vaikka kävellä. Asunnot riittävän hintavia, hyvät koulut, palvelut Munkkivuoressa, joten Munkka pysyy rauhallisena. Kahviloita, ravintoloita, Uffe, Fiskis, Seuris...

Paljon Munkassa jo useammassa polvessa asuneita

Lapsuuteni maunula

Paloheinä

Malmi on viihtyisä, monikielinen ja monikulttuurinen lähiö, jossa meininki ja palvelut ovat kohdillaan.

Olen asunut Niemenmäessä, Kivihaassa, ydinkeskustassa, Töölössä, Hermannissa ja Vallilassa.

Näistä suosikkejani ovat olleet Kivihaka ja Töölö.

Pakila-Paloheinä alue viihtyisää omakoti ja rivitalo aluetta. Viihtyisää ja rauhallista, ei monikulttuuria. Hyvät koulut, kaunis ja monipuolinen luonto lähellä, Vantaan joki vieressä samoin Tuomarinkylän kartanon ratsastustallit ja Haltiala. Loistavat ulkoilu mahdollisuudet. Riittävästi kauppoja, kivenheiton päässä myös Jumbo ja Kaari, toki oma auto helpottaa liikkumista. Ihan käypää aluetta myös Vantaan joen vastakkais rannalla oleva Tapaninvainio.