***Helminauhojen maanantai-murinat***

Oli ihania ultrakuulumisia ja ensimmäisiä sydänäänten kuuntelua. Ihanaa! Ja kovasti tervetuloa kaikille uusille!

[b]Repohukka[/b] mainitsi

kestovaipat

. Täällä on kanssa yksi niihin hurahtanut, vaikka vasta ensimmäinen lapsi on tulossa (tai ehkä juuri siksi, etten ymmärrä mihin olen ryhtymässä...) Olen erityisesti innostunut kaikista ihanista muotoonommelluista vaipoista, taskulla tai ilman. Käytössä varmaan harsotkin ovat tosi käteviä, mutta ne eivät ole niin söpöjä. Ja nyt tulee kaikkein hulluin asia: aloin ommella itse kestovaippoja jo viime syksynä, vaikka vauva oli vasta haaveissa ja täysi ehkäisy päällä. Joten aika hyvä varasto niitä vaippoja olisi jo tuolla kaapin perällä odottamassa. Neuloin myös monet hahtuvahousut, ja se vasta kivaa hommaa oli! Jännä juttu muuten on, että nyt kun sitten olen raskaana, en oikein uskalla ommella mitään vauvajuttuja. Tuntuu jotenkin liian aikaiselta...

Kantoliinailukin kiinnostaa, täältä siihen varmaan saakin kivasti vinkkejä ennen helmikuuta :-)

medve rv 11+4

ihanaa kuinka paljon oli tullut mukaan uusia. TERVETULOA.

Muistakaa lisäillä tietojanne myös esittelylistaan.



On tää raskaana olo kyllä kummallista. En pysy itsekkään mukana näiden mielialojen vaihteluiden kanssa. Kaikki on niin hyvin tai sitten tosi huonosti =/



Ne ketkä ovat kirjoitelleet alusta asti saattavat muistaa, ettei meillä isä ollut tästä raskaudesta olleenkaan innoissaan.

No nyt on sitten kelkka kääntynyt. On niin innoissaan ja pussailee mahaa. Hyvä ettei ole jo kaupasta hakenut kaikenlaisia vempaimia, suunnitelmat ovat ainakin kovat. Kummitkin on jo päättänyt.



Ja se ongelma. Minä! Mua ärsyttää. Olin jo valmistautunut siihen että saa suksia niin kauas kun vaan jaksaa hiihtää... toivottavasti johtuu raskaudesta. Olishan se kuitenkin mukavaa että lapsella olis molemmat vanhemmat. En jaksa miettiä... mietin sitten vaikka jouluna.



Olo on edelleen kamala ja päänsärytkin on alkanut vaivaamaan... mutta sitähän tämä on.



Ultra onnea kaikkille tämän viikkoisille!



MyQ 13+5

ja pystyy huokaisemaan... laskettu päivä siirtyi 10! päivää eteenpäin... siellä se polskutteli ja ihan leikki piilosleikkiä kun piti välillä laittaa käsi kasvoille, kaikki näytti normaalilta... np-turvotus vain noin 0.9 jess! Itse olin ollut ihan varma ettei istukka ole tän kanssa etuseinässä (niin kun kahden edellisen kanssa) ja oikeassa olin... takana se, sen takia kuulin aikaisemmin sydänääniä kun edellisten kanssa :)



Onko kellään muulla ollut vastaavaa: jo kolmatta lasta odotan ja kolmas kerta kun ultran jälkeen siirtyy laskettu aika niin että sunnuntaina on viikko+0... ymmärsikö joku mitä tarkoitan...



Ja, Hipsis ja shooty, ihan sama juttu täällä, ei ole missään edellisessä raskaudessa jännittänyt näin paaaljon! No varmaan vaikuttaa se tieto. Ennen ekaa en ottanut mitään selvää.. synnytykseen vaan... ja yhtäkkiä toisessa havaittiin raskausdiabetes ja perätila ja meni sektioon... mut kummiskin kaikki meni hyvin... mutta nyt jotenkin vaan odotan että jotain tapahtuis, ihan kun manailisin pahinta... kolmas kerta toden sanoen iik...voi kun voisi vaan nauttia tästä raskaudesta, huoh!

Myös ajattelin syyksi tässä että kun on jo kaksi lasta ja nähnyt ne jonkinlaiset samankaltaisuudet niin se tuleva lapsi on aika konkreettinen, ja mulla varsinkin tunteet tätä lasta kohtaan paljon voimakkaammat heti kun vaikka ekan kanssa... kun olin ihan ymmällään että mitä vatsassa on?



Nani2 joka putosi kauemmas " vasta" 12+1

[b] MyQ [/b], täällä " kohtalotoveri" . Mäkin välillä olen toivottelemassa miestäni niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. En tiedä kuinka tässä käy.



Aina olen sanonut, että mitään en niin kovasti toivo kuin, että ei tarvitsisi ikinä lasteni isästä erota.... ja tässä sitä ollaan.... mutta minkäs teet, jos mies heittäytyy aivan mahdottomaksi, ei enää helli ja kosketa jne. niin parempi kai sitten nököttää eri osoitteissa, kun näyttää lapsille mallia kylmästä liitosta.



Ystäväni ovat puheitani kauhistelleet, että kuinka sä nyt noin, kun toinenkin on tulossa. Tuumasin vain, että no, onpahan sitten molemmat lapset tehty samalle isälle.... ja enempää lapsia en meinaan tehdä, kun tuo ikäkin alkaa jo kohta tulemaan vastaan....





Tsemppiä sulle!!!! Itsekin yritän tässä hormoonimyrskyissäni tsempata!!





T. kedelig rv 12

Tervetuloa minunkin puolesta kaikille uusille ja kovasti onnea ultranneille tai muuten masuasukista kuulleille.



Meillä oli tänään esikoisen ensimmäinen tarhapäivä ja luulin kuolevani aamulla kun poistuin päiväkodista. Voiko olla järkyttävämpää, kun jättää lapsensa hoitoon. Kuinka se voi tuntua niin julmalta, vaikka melkein 99% äideistä tekee sen myös joka aamu. Joo tiiän et se helpottaa, ainakin viimeistään kun lapsi jää mielellään hoitoon, eikä jää itkemään perään. No mutta se siitä aiheesta.



Sitten seuraavaan aiheeseen. Mahtaako johtua raskaudesta vai mistä, mut mul on kans sellanen olo välillä, ja välillä jopa turhan useinkin, et voisin muuttaa eri osotteeseen ton perheen miespuolisen kanssa. Ei tulla hetkeäkään taas toimeen tappelematta. Onko se sit hyväksi lapselle/lapsille. JOku en muista kuka oli kirjottanut aivan mun ajatuksia, et kaksi lasta saman miehen kanssa ja se riittää, vaikka mul ei tuu viel ees ikä vastaan. No jäädään katselemaan.



Sitten joku oli sitä liinailua miettinyt ja mähän oon miettinyt aivan samaa. Tietääkö joku mistä niitä sais halvalla, ku nehän on aika sika-hintasia uusina kaupasta, ottaen huomioon et se on vaan monta metriä kangaspötköä!!!



No se niistä tilityksistä ja hyvät illanjatkot kaikille tasapuolisesti!!!

Emylis ja salamatkustaja nro 13+1

Kotiuduttiin onnellisesti :) Me oltiin sitten ne, jotka sai poistua Turun linnan sivuovesta

erittäin

villin, kovaäänisen ja rimpuilevan 2-vuotiaan kanssa... Se siitä kulttuuripläjäyksestä, lyhyeksi jäi. Perästä kuului monta helpottunutta huokausta, kun ei jääty pidemmäksi aikaa terrorisoimaan opastettua kierrosta :D

[b]Kantoliina[/b]iluun hurahtanut ilmoittautuu täältä! Onneksi innostuin liinoista jo ennen esikoisen syntymää, tässä raskaudessa ekan liinan ostin jo viikolla 4+. Liinoja löytyy moneen lähtöön: pitkiä, lyhyitä, kudottuja, trikoisia, pusseja, rengasliinoja, vesiliinoja ja Ergo-kantoreppu (ihan eri maailmasta, kuin käyttämättä jäänyt BabyBjörn-rintareppu). Ihan ekaksi liinaksi suosittelen pitkää trikooliinaa. Hug-a-bubin aion ostaa tälle masuvauvalle, esikoisen jäljiltä odottelee vielä hyvä Mollavauvan ohut, pitkä trikooliina. Kudottu on hyvä sitten painavamman lapsen kanssa (ja vilpoinen kesäliinana). Ja pitkäikäinen, esikoisen kanssa liinaillaan kudotuilla ja ergoillaan edelleen, selkäpuolella jaksaa hyvin kantaa tuota 17-kiloistakin.

Huokeimmalla löytyy käytetty liina, vaikkapa täältä:

http://www.babyidea.fi/phorum/index.php?f=11

Liinailufaktoja ja eri liinojen esittelyjä löytyy täältä:

http://www.kantoliinakanava.fi/

[b]Kestovaipat [/b]on meilläkin käytössä. Herättiin Repohukan tavoin vähän myöhemmin, n. ½-vuotiaana kestoilemaan esikoisen kanssa. Nyt olenkin syynännyt netistä kestovaippoja vastasyntyneelle. Helppoa, halpaa - ja maailma pelastuu :) Kunhan vain löytää ne itselle sopivat vaipat ja pesurytmin, niin enpä tuota asiaa edes arjessa ajattele. Reissussa harmittaa käyttää kertakäyttövaippoja, hautovakin ihoa ihan eri lailla kuin pehmeät, hengittävät kestot. Jos esikoinen itse saa valita, minkä vaipan haluaa, tarttuu aina kestovaippaan.

Ja kuulkaa naiset, tästä on sitten vain lyhyt matka kuukuppeiluhurahdukseen, kunhan sen aika taas joskus koittaa :D

- Pomelo ja E. S. edelleen rv 14+2

Nimittäin tällä kierroksella mäkin aion hankkia liinan (ja mennä sinne mammajoogaan :D )! Babybjörnin reppuilusta ei tullut yhtään mitään ekalla kerralla. Eli kiitoksia vaan vinkeistä, täytyy tutkia netistä lisää noita liina-asioita!



Tietääkö joku pääkaupunkiseudulta hyviä kantoliinakauppoja vai ootteko te kaikki tilanneet noi netistä? Kuinka paljon hinnois´sa on eroa?

Ei ole aiemmin tullu pinoiltua :) Nyt menossa 14 raskausviikko plus risat. Päivistä en oo ehtiny pitää niin tarkkaa lukua,kun tuo esikoinen (poju 11kk)vie hieman aikaa... Tää raskaus on ollu niin helppo edelliseen verraten, että ihmetyttää. Ei supisteluja, selkäkipuja (vielä) jne. Paitsi ympärivuorokautinen huono olo, joka on laskenu painoaki noin 3,5 kg. No, nyt tuntuu tuokin helpottavan, eli mikäs tässä on olla öllötellessä :) Voi kumpa olisi jo seuraava ultra....Onnea odotukseen muille odottajille.

En päässyt koneelle aiemmin, mutta vielä pitää muutama rivi kirjoittaa eli



Viherrys: Vastailin sinulle jo siinä toisessa ketjussa, mutta jos oireet eivät ala helpottaa niin kyselepä uudelleen ja kuvaile tuntojasi hieman tarkemmin, niin voidaan sitten uudemman kerran miettiä, että mikä voisi auttaa. En ole siis vielä valmis fysioterapeutti, mutta eläinpuolen ammattilainen ja opintojen alussa. Ja voinhan aina ohjata sinut eteenpäin hyville alan ammattilaisille, joita tunnen urheilutaustani kautta montakin, mikäli tarve vaatii.



Huomenna minullakin ensimmäinen ultra ja vaikka olen koittanut olla ajattelematta asiaa liikaa, ettei alkaisi turhaan jännittää, niin kyllä nyt jännittää kuitenkin. Eniten se, että oireet lievenivät alun jälkeen melkeinpä olemattomiksi. Edes rinnat eivät ole enää arat. Ei minulla mnitään kovin kummoisia oireita ole ollut koko aikana, mutta silti jännittää, että onkohan kaikki ok. No, huomennahan se selviää. Tosin omalla äidilläni ja anopillanikaan ei ole kummoisia oireita ollut raskausaikana eli josko olisi periytyvää..



En muista nyt nimimerkkiä, mutta täällä oli joku, jonka äiti suhtautui raskauteen nihkeästi. Onko tilanne muuttunut lainkaan? Myöskään minun äitini ei varsinaisesti kiljunut riemusta uutisen kuultuaan. Tilanne hiukan parempi jo, muttemme oikeastaan puhu raskaudestani lainkaan ja tunnen itseni todella vaivaantuneeksi, jos joku kysyy jotain siitä äidin kuulten. Noh, ehkäpä se siitä vielä paranee..



Tsempit muillekin ultran odottajille. Koittakaa olla murehtimatta liikoja, kun se ei tilannetta kuitenkaan miksikään muuta oli se mikä hyvänsä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.. Mutta kuitenkin.



Hyvät yöt ja halit helmikuisille,



Jolanda + koukkuhammas rv 12+2