Elämäsi on ollut yhtä merkityksetöntä ajelehtimista: jos nyt menehtyisit, ketkä ja mistä sinut muistettaisiin?

Kyllä muutamat ainakin surisisvat, ainakin lähiperhe ja muutamat ystävät. Muistaisivat mut toivottavasti sellaisena kun olen - aina ystävällisenä ja valmiina auttamaan muita, vaikka oma elämä on todella hankalaa. Ei varmaan tulisi tutuille yllätyksenä, jos tästä kuolisin. Veikkaisivat, että olen aiheuttanut kuolemani itse ja jollain tapaa olivat jo osanneet pelätä pahinta ennakkoon.

Puoliso varmaan pitäisi bileet ja kakarat kiroilisi kun pitää alkaa tappelemaan sen kanssa asunnon myynnistä.

Tietysti on joitakin ihmisiä jotka muistaisivat ja jopa kaipaisivat, mutta mitähän suurempaa merkitystä tuolla muka on? Pitkässä aikajuoksussa meitä ketään ei muista yhtään kukaan, ei edes koko ihmiskuntaa.

Mun lapset muistaisivat. Ovat näet arvostaneet taisteluani alkoholismia vastaan, jonka päihitin vuosia sitten. Saivat takaisin äitinsä. Ketään muita ei elämässäni enää olekaan.

Lapset muistaisivat.

Mies ei todennäköisesti koskaan löytäisi itselleen uutta puolisoa, joten kaikki hänen kaverinsa ja sukulaiset muistaisivat minut sitä kautta.

Siinäpä ne aikalailla onkin.