Elämäsi on ollut yhtä merkityksetöntä ajelehtimista: jos nyt menehtyisit, ketkä ja mistä sinut muistettaisiin?

Lapseni muistaisivat minut.

No itse asiassa musta tehtäisiin pieni juttu harrastuslehden alareunaan. Kaikista, jotka ovat olleet yhtä aktiivisia kuin minä, on tehty. Sellainen A6-kokoinen varmaankin.  

Tä? Ei mun elämä mitään merkityksetöntä ole ollut. Mitä sä sekoilet.

No miksi tarvitsisi muistaa yleensäkään?

Kuolleet vaipuvat joka tapauksessa ennen pitkää unholaan, ovat vain joskus muiston häivähdys jossain.

Ne joilla on perhe, omia lapsia, lastenlapsia ja puoliso, heidät tietenkin muistetaan paremmin ja heidän valokuvansa on kotona esillä jossain jne.

Sinkut ja lapsettomat painuvat unholaan nopeammin, sillä heillä on vähemmän niitä lähimuistajia.

Jokainen on itse oman onnensa seppä.

Lapsi voisi vähän aikaa muistaa, mutta eiköhän sekin unohda nopeasti?

On vielä aika pieni.

Ei kukaan muistaisi tai surisi. Ja kyllä se tietenkin saa minut todella surulliseksi.

Koko elämäni olen yrittänyt luoda merkityksellisiä ihmissuhteita, ja loppujen lopuksi epäonnistunut siinä täydellisen surkeasti. Omien kokemusteni mukaa tämä myös lopulta johtaa pahaan syrjäytymiseen.

Täysin yksin eläminen on yksinkertaisesti hyvin haastavaa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru puolikas suru.

Joku voi muistaa ystävyyden joku hauska pidon joku kirkossa käynnin tai yhdessä työnteon.Täydellinen seksi on jäänyt mieleen tai yhteiset lomamatkat.Sekin jää mieleen et toi varasti mun korut.Tai toi otti multa koiran tai vei kassin. Mutta hyvä jos muistaa hyviä asioita kuten retket ja harrastukset sen kun auttoi töis molemmin puolin.

Muistot on yhteisiä molemmin puolista.Myös pahat teot muistetaan. Kirjoitetaanpa listaa rumista teoista.

Veljeni lapset muistaisivat, että täti oli kiva, opetti tunnistamaan kasveja sekä tekemään lettuja ja uimahyppyjä ja jätti vielä mukavan perinnön. Hyvä niin.

Eipä se taitaisi minua enää kuoleman jälkeen liikuttaa onko haudalla surijoita sata vai yksi.

Totta, naru kaulaan vain.

Tästä:

Ja tästä:

Ja tästä:

Ja tästä:

https://youtu.be/3r3Alnz60FE

Ja monesta, monesta muusta 🎢🎡🎠😃

Kyllä töissä ihmiset surisivat kuolemaani kovastikin, jos nyt tulisi äkkilähtö. Ei minua varmaan ihmisenä juuri kukaan kaipaisi, mutta meillä on ollut uuden, koko ajan muuttuvan järjestelmän kanssa kauhea kaaos, ja lähes kaikki kollegat kysyvät ongelmatilanteissa neuvoa minulta, välittävät minulle kaikki hankalat soittopyynnöt ja pyytävät valmiita vastauksia vaikka mihin.

Hmm, iha sama, en välitä.

Varmaan vuokraisäntä muistas että aina maksut ajallaan eikä valituksia ja kämppä hyvässä kunnossa.

Muut ei, ei ole edes vieraita käynyt 10 vuoteen ku olen asunut tässä,tosin ei ole niitä kavereita jotka kävis. Ja vanhemmat on kuolleet,joten ei muistas kukaan.(työtön jo kolmatta vuotta) niin ei sieltäkään suunnalta muistamisia.

Ihan sama.

Epäilen, että Suomesta löytyy aika iso joukko ihmisiä, joiden katoamista ei kukaan huomaisi millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että Suomesta löytyy aika iso joukko ihmisiä, joiden katoamista ei kukaan huomaisi millään tavoin.

Ehkä joku väestötilastonpitäjä, jos kaikki ne ihmiset katoaisivat samaan aikaan.

Minusta aivan sama, en minä kuolleena välitä siitä kuka minut muistaa ja mistä. So there, siinä totuus.

Ystäväni muistaisivat, mieheni muistaisi, 10v vanha lapseni muistaisi, työkaverit ja asiakkaat muistaisivat, vanhempani muistaisivat. Naapuri muistaisi.