Muita, joilla ei koskaan ole ollut ystäväporukkaa?

Sama. Epäilen, että tämä ketju jää lyhyeksi.

Olemme paarialuokkaa.

I feel u! 😞

Älä huoli, on meitä muitakin! Nuorena se harmitti ja luulin jääväni jostain paitsi, mutta nyt en sellaista edes kaipaakaan. Tajusin että minähän olen introvertti ja oikeasti tykkään kaikkein eniten tavata ihmisiä kahden kesken.

Ei ole mullakaan. Joskus harmittanut mutta ei oikeastaan enää.

Olisi edes ”kahden kesken”-kaveri. Porukasta en edes haaveile

Minulla ei ole kaveriporukkaa. En viihdy laumassa- en ole koskaan viihtynyt. Muutama hyvä opiskeluaikainen kaveri on ja se riittää. Itseasiassa nämäkin ovat mieheni kanssa yhteisiä ja mieheni on läheisin ystäväni.

ei ole koskaan ollut kavereita tai ystäviä

Minulla oli joskus nuorempana mutta nykyään en sellaista enää kaipaa. Ns. tyttöporukoissa tuppaa kokemukseni mukaan tulemaan kaikenlaista skismaa, kilpailua ja valtataistelua, joita en jaksa. Porukan jäsenille ei aina myöskään sallita kauheasti mitään liikkumavaraa, vaan kaikkien pitäisi vetää jotain määrättyä roolia jotta dynamiikka säilyy. Helposti käy sitten niin, että jostakusta tulee ryhmän näkymätön lapsi, jonka kustannuksella muut pönkittävät itseään.

Tämä on toki vain oma kokemukseni, en voi väittää, että kaikki naisporukat olisivat samanlaisia. Itse suosin nykyään kahdenvälisiä ystävyyssuhteita myös sen vuoksi, että niiden ylläpito on helpompaa ja ne muuttuvat ajan myötä useammin aidosti syvällisiksi.

En tiedä sitten mitä ihmeellistä näistä oikein kerrotaan, mutta mulle kävi ystäväporukaksi luulemassani kimpassa niin, että puukottivat minua selkään oikein kunnolla. Jäi niin paha maku suuhun, että toivoisin, ettei sellaista tyttöporukkaa olisi ollutkaan.

Kun tämä kävi ilmi, yritin puhua heidän kanssaan ja ne toist olivat vain sitä mieltä, että mitä kummallista tässä muka on, totta kai me näin tehtiin kun se sopi meille paremmin.

Jäi sellainen kuva, että olin ollut vain ns varakaveri ja osuuden maksaja ja ilmaisen yöpaikan tarjoaja, jolloin heidän kulunsa olivat tietyissä tilanteissa pienemmät. Muuten eivät varmaan olisi viettäneet kanssani viittä minuuttia.

Ei ikinä kaveriporukkaa eikä juuri kavereita. Mitä nyt hetkellisesti joissain harrastuksissa ollut porukassa yhtenä mukana....takarivissä.

Tällä on menty kuuskymppiseksi ja näin mennään loppuun asti.

Yksinäisyys on tappava tauti.

Saat vertaistukea mieheltäkin. Onhan mulla kavereita ollut, mutta ei läheisiä kavereita. Harmittaa, kun yksin olen saanut viettää aikaa.

Tunnen olevani outolintu.

T: Mies alle 30v

Harmillista että moni on yksinäinen. Some-maailma vain jotenkin syventää sitä juopaa. Jos et ole ”ihannestandarsin”mukainen niin olet outo ja sua ihmetellään.

Mutta ei se mitään, harrastan sit kaikkea mitä voi harrastaa yksin, esim joogaa, tutkimusta (teen osa-aika tutkimusta väittäriä varten), opiskelen sotahistoriaa. Nämä kaikki on kiinnostavia ja mielekkäitä myös yksin. Ap

M59 kirjoitti:

Ei ikinä kaveriporukkaa eikä juuri kavereita. Mitä nyt hetkellisesti joissain harrastuksissa ollut porukassa yhtenä mukana....takarivissä.

Tällä on menty kuuskymppiseksi ja näin mennään loppuun asti.

Yksinäisyys on tappava tauti.

Missäpäin olet? :)

Lähin pois netin yksinäisten ryhmästä, kun siellä oli säännöllisesti aloituksena: voi olla yksinäinen vaikka olisi puoliso ja ystäviäkin. Ja tämmöinen sai tykkäyksiä lähes kaikilta vakiokirjoittajilta. Tajusin olevani vääränlainen yksinäinen, kun mulla ei oikeasti ole ketään.

Nuorena mulla oli kaveriporukoita ja yleensä näissä porukoissa oli yksi tai kaksi ystäväänikin, mutta en ole mitenkään "porukkaihminen" vaan viihdyn mieluiten kahdestaan jonkun kanssa. Korkeintaan kolmen hengen porukka. Ihan vain siksi, että mun on vaikea kuunnella useampaa keskustelua samaan aikaan, mutta en osaa myöskään keskittyä vain yhden kanssa keskustelemaan aiheesta A, jos porukassa jotkut muut puhuvat aiheesta B ja C.

Ei mullakaan ole ystäväporukkaa, joka järjestäisi jotain tyttöjen iltoja tms. On mulla kuitenkin ystäviä ja kavereita, mutta eivät he tunne toisiaan. Ystäviäkin on kertynyt eri elämänvaiheista, kuten jo kouluajoilta, opiskeluista, töistä, naapureista, harrastuksista jne. Heitä on kiva tavata, enkä edes haluaisi mitään isoa joukkoa ympärilleni, vaan riittää ihan yksikin kerrallaan.

laumassa on lauman orja

oman polun askel sorja

😁

Nuorena porukoita riitti. Nyt 50+ ei enää.