Lue keskustelun säännöt.
Miten koulutus tai kouluttautumattomuus on vaikuttanut elämääsi, paljonko koulutuksella on merkitystä elämässä?
11.02.2021 |
Oletko peruskoulun käynyt joka lukee tiedelehtiä tai tekniikan tohtori joka työskentelee putkimiehenä?
Peruskoululla on kaksi tehtävää, säilyttää lapsia vanhempien työpäivän ajan ja antaa sellainen kasvatuksellinen koulutus jonka antamilla taidoilla kykenee toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Peruskoulussa opitaan tietoja ja taitoja mutta myös käyttäytymistä ja ryhmässä toimimista. Opetetaan kuinka jonottaa, kuinka puhutella ihmisiä ja lisäksi opetetaan perusasioita maailmasta, valtiomuodot käydään läpi, oppilas pyritään opettamaan lukemaan ja kaikkea sellaista.
Pärjääkö peruskoulun käyneenä nykymaailmassa?
Kuinka pitkälle uskotte ihmisen voivan oppia täysin itsenäisesti jostain alasta, maisteritasolle, tohtoriin hattuun asti vai voiko itsenäisesti, itseohjautuen kyetä hankkimaan jopa dosenttitason tiedon ja näkemyksen?
Miten koulutus on vaikuttanut elämääsi?
Kommentit (36)
On vaikuttanut vahvasti. Ajatteluun, maailmankuvaan ja tietysti työmahdollisuuksiin. Nyt teen tosin työtä johon minulla ei ole koulutusta, tai ainakaan muodollista ätevyyttä, ja se vaikuttaa ennen kaikkea palkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin tyytyväinen, että jaksoin tahkota pitkän, vaativan STEM-opintopolun läpi.
Kukaan ei kyttää, ei kellokortteja, saan tehdä mielenkiintoisia töitä ruumista rasittamatta kivojen ja kiinnostavien ihmisten kanssa, ja palkka on tosi hyvä. Vaihdan omasta aloitteesta muutaman vuoden välein firmaa.
Olisin kyllä teoriassa voinut päästä samaan asemaan vaikka duunariyrittäjäpolkua pitkin, mutta se olisi varmasti ollut kivisempi ja epävarmempi tie. Hatunnosto yrittäjille.
Ei minulla ole tietenkään vertauskohtaa siitä, miten elämäni olisi mennyt kouluttamattomana, mutta ehdottomasti koulutus on vaikuttanut elämääni positiivisesti. Koulutukseni ansiosta pystyn tekemään asiantuntijatyötä, jossa on mahdollisuus innostua, kehittyä, oppia, kokeilla ja toimia hyvin itsenäisesti.
Itseoppimiseen en usko, oppiminen edellyttää myös reflektointia, vertaisarviointia, kykyä dialogiin ja paljon muuta, mitä voi saavuttaa vain yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ulkoa voi opetella paljon, mutta se on ulkoaoppimista ei tiedon sisäistämistä. Enkä näe mitä järkeä olisi itsenäisellä oppimisella, jota yhteiskunta ei tunnista eikä tunnusta.
Olisin vielä kaupan kassalla töissä, jos en olisi tradenomiksi lukenut.
Nyt viestinnän asiantuntijana järjestössä.
Suoritin ammatillisen tutkinnon vasemmalla kädellä peruskoulun jälkeen. Tämä rimaa hipoen suoritettu tutkinto on kuitenkin ollut väylä varmaan työllistymiseen joka tilanteessa. Aikuisena innostuin opiskelemaan. Nautin todella lukion ja ylioppilastutkinnon suorittamisesta. Yleissivistys laajeni hurjasti ja elämään tuli sellaista sisältöä, joka on mukana edelleen. Tämän jälkeen jatkoin opintoja yliopistossa samalla "tutkijan" innolla. Elämä heitti eteen liudan vastoinkäymisiä, joiden seurauksena opinnot jäivät kesken. Sain kuitenkin jo opiskeluaikana akateemista koulutusta vastaavaa työtä. Se johtui suurelta osin siitä, että minulla oli hyvät työtodistukset saatuna siitä ensimmäisestä duunariammatista. Perustin lopulta oman yrityksen ja se on mahdollistanut, että tällä hetkellä pystyn hyödyntämään laajasti kaikkea osaamistani.
Vastaus ap:n pohdintaan. Ainakaan omalla kohdallani en olisi saavuttanut omaa osaamistasoani ja ammatillista itsetuntoani pelkällä peruskoulupohjalla. Luen paljon vapaa-aikana ja tykkään oppia uusia asioita, joten ymmärrän kyllä, että niinkin voi saavuttaa kattavan tieto- ja taitotason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole tietenkään vertauskohtaa siitä, miten elämäni olisi mennyt kouluttamattomana, mutta ehdottomasti koulutus on vaikuttanut elämääni positiivisesti. Koulutukseni ansiosta pystyn tekemään asiantuntijatyötä, jossa on mahdollisuus innostua, kehittyä, oppia, kokeilla ja toimia hyvin itsenäisesti.
Itseoppimiseen en usko, oppiminen edellyttää myös reflektointia, vertaisarviointia, kykyä dialogiin ja paljon muuta, mitä voi saavuttaa vain yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ulkoa voi opetella paljon, mutta se on ulkoaoppimista ei tiedon sisäistämistä. Enkä näe mitä järkeä olisi itsenäisellä oppimisella, jota yhteiskunta ei tunnista eikä tunnusta.
Meillä oli duunissa viimeisen päälle kovan luokan osaaja tekemässä embesoftaa, koulutukseltaan elektroniikka-asentaja. Viereisellä pöydällä teki (ja tekee edelleen) samaa hommaa dippainssi.
Minne arska katosi? Sai muhevamman palkan kuin meillä, arvioisin että 6500-7000 ja lähti sen perään. Sanoisin että aika hyvin itseoppineelta amistapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän koulutuksen puute vaikuttaa nyt erronneena 45 vuotiaana, tasokasta naista on vaikea saada enää amispohjalla . Vai ottaisiko joku koulutettu nainen elätikseen minut, huono palkkaisen ja kouluttamattoman miehen. Suhdemarkkinoilla olen alinta kastia.
Kouluttamaton ei ole käynyt edes sitä amista. Sun suurin ongelma naisrintamalla on tuo sun asenne itseesi. Ei kukaan halua itsesäälissä rypevää surkuttelijaa.
Mun mies on käynyt aikoinaan 2-vuotisen levyseppähitsaajan koulutuksen. Työelämässä ollut melkein koko ajan siitä lähtien. Nykyisessä työpaikassa ollut melkein 25v. ja palkka ihan ok. On töissä isossa tehtaassa ja siellä opetettu siihen työhönsä. Se, että on amispohja ei kerro mitään siitä miten ihminen pärjää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole tietenkään vertauskohtaa siitä, miten elämäni olisi mennyt kouluttamattomana, mutta ehdottomasti koulutus on vaikuttanut elämääni positiivisesti. Koulutukseni ansiosta pystyn tekemään asiantuntijatyötä, jossa on mahdollisuus innostua, kehittyä, oppia, kokeilla ja toimia hyvin itsenäisesti.
Itseoppimiseen en usko, oppiminen edellyttää myös reflektointia, vertaisarviointia, kykyä dialogiin ja paljon muuta, mitä voi saavuttaa vain yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ulkoa voi opetella paljon, mutta se on ulkoaoppimista ei tiedon sisäistämistä. Enkä näe mitä järkeä olisi itsenäisellä oppimisella, jota yhteiskunta ei tunnista eikä tunnusta.
Meillä oli duunissa viimeisen päälle kovan luokan osaaja tekemässä embesoftaa, koulutukseltaan elektroniikka-asentaja. Viereisellä pöydällä teki (ja tekee edelleen) samaa hommaa dippainssi.
Minne arska katosi? Sai muhevamman palkan kuin meillä, arvioisin että 6500-7000 ja lähti sen perään. Sanoisin että aika hyvin itseoppineelta amistapaukselta.
Eli hän opetteli koodaamaan. Mutta kun me kaikki emme työskentele sillä alalla vaan tarvitaan paljon monipuolisempaa osaamista. Oma tutkintoni on valtsikasta mutta tehtävänkuvaani kuuluu sekä viestintää että liiketalous- ja hallinto-osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän koulutuksen puute vaikuttaa nyt erronneena 45 vuotiaana, tasokasta naista on vaikea saada enää amispohjalla . Vai ottaisiko joku koulutettu nainen elätikseen minut, huono palkkaisen ja kouluttamattoman miehen. Suhdemarkkinoilla olen alinta kastia.
Kouluttamaton ei ole käynyt edes sitä amista. Sun suurin ongelma naisrintamalla on tuo sun asenne itseesi. Ei kukaan halua itsesäälissä rypevää surkuttelijaa.
Mun mies on käynyt aikoinaan 2-vuotisen levyseppähitsaajan koulutuksen. Työelämässä ollut melkein koko ajan siitä lähtien. Nykyisessä työpaikassa ollut melkein 25v. ja palkka ihan ok. On töissä isossa tehtaassa ja siellä opetettu siihen työhönsä. Se, että on amispohja ei kerro mitään siitä miten ihminen pärjää elämässä.
Niin ja lisään vielä, että mies on eronnut ensimmäisestä liitosta ja me tapasimme kun mies oli 51v. Mä olen miestä 15 vuotta nuorempi. Mies kylläkään ole itsesäälissä rypevä surkuttelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän koulutuksen vuoksi pääsin kyllä helposti työelämään mutta vakavan sairastumisen takia en voi enää tehdä töitä, eli siinä mielessä tässä vaiheessa koulutuksella ei ole mitään merkitystä enää.
Hmm, kun mietin vaikkapa työpaikkaani niin koulutus on kyllä valtavan tärkeässä roolissa. Ne kouluttamattomat ja amiskan käyneet on siellä asiakastyössä ottamassa kaiken p*skan niskaan vuorotyössä, minä yliopistokoulutettuna asiantuntijana teen mukavaa siistiä sisätyötä omassa työhuoneessani, on liukuvat työajat ja etätyömahdollisuudet. Ja minun työtäni ei ilman tutkintoa voisi tehdä.
Yliopisto oli minulle akateemisen perheen kasvatille itsestäänselvä vaihtoehto. Koulutusta arvostettiin ja siihen kannustettiin. Lapsuudessani maalla olin aina vähän "erilainen", koska muut kaverit oli enemmän ja vähemmän duunariperheistä. Ei heillä kuunneltu klassista musiikkia, keskusteltu filosofiasta tai käyty baletissa. Enkä nyt tarkoita, että minun perheeni oli jollain lailla parempi tai hienompi hienoine harrastuksineen, erilainen vain.
En epäile, etteikö kouluttamatonkin voisi olla sivistynyt, mutta en oikein ymmärrä miten tai miksi joku opiskelisi itsenäisesti kotona vaikkapa tohtorintutkintoa vastaavat taidot. Kun ei kyse ole edes mistään tietystä määrästä tietoa, vaan semmoisesta akateemisesta ajattelutavasta, taidosta etsiä, lukea, ymmärtää ja tuottaa luotettavaa tieteellistä tietoa. Yliopistojen kautta pääsee käsiksi paljon laajempaan määrään tutkimustietoa kuin internetistä tai kirjaston kirjoista lukemalla. Koulutus ei myöskään yksin takaa minkäänlaista menestystä elämässä, eikä koulutuksen puute estä menestymästä. Ei kaikki mitenkään voi olla korkeakoulutettuja, tärkeintä on että jokainen saa löytää sen oman tiensä elämässä omien kykyjensä ja toiveidensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat duunaritaustaisia/ välillä työttömiä, kotona ei erityisesti panostettu tai kannustettu koulutukseen, mutta ei esteltykään. Oikeastaan vanhemmille lasten valinnat ja elämä muutenkin vaikutti melkoisen yhdentekevältä sen jälkeen kun ero tuli (olimme sisareni kanssa varhaisteini-ikäisiä silloin). Töitä oli tehtävä opintojen ohella, koska kotona asuminen ei täysi-ikäistymisen jälkeen tullut enää kysymykseen. Siitä huolimatta kouluttauduin luonnontieteiden tohtoriksi ja onnistuin hankkimaan oman perheen ja koulutusta vastaavaan, kiinnostavan ja ihan rahakkaan työpaikan kolmikymppiseksi mennessä. Koulutus todellakin avarsi ympyröitä, maailmankuvaa ja mahdollisti ihan erilaisen elämän kuin vanhemmillani.
Olin hukassa nuoruuteni, sain juuri toisen maisterintutkintoni pakettiin vaikka ponnistin amistaustalta. Tarkoitus olla täysillä työelämässä pari vuotta ja aloittaa sitten tohtoriopinnot. Elämä hymyilee, huomaan että sillä toisella asteella tai peruskoulumenestyksellä ei ole mitään merkitystä jos pää pelaa ja kiinnostusta maailmaan löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen koulutus avasi tien paljon helpompaan ja vauraampaan elämään, kuin duunarivanhemmillani ja isovanhemmillani. Tosin se kyllä tarkoitti myös, että olin ensimmäinen ja yksin siinä oudossa maailmassa.
Nykyään siihen on jo tottunut, lapsellani tulee olemaan paljon helpompaa. Hänellä on jo esikuviakin, yleissivistystä jo äidinmaidosta, ja kaverit jo saman tyyppisiä, lähdössä opiskelemaan eri yliopistoihin. Hän tuskin tuntee olevansa erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole tietenkään vertauskohtaa siitä, miten elämäni olisi mennyt kouluttamattomana, mutta ehdottomasti koulutus on vaikuttanut elämääni positiivisesti. Koulutukseni ansiosta pystyn tekemään asiantuntijatyötä, jossa on mahdollisuus innostua, kehittyä, oppia, kokeilla ja toimia hyvin itsenäisesti.
Itseoppimiseen en usko, oppiminen edellyttää myös reflektointia, vertaisarviointia, kykyä dialogiin ja paljon muuta, mitä voi saavuttaa vain yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ulkoa voi opetella paljon, mutta se on ulkoaoppimista ei tiedon sisäistämistä. Enkä näe mitä järkeä olisi itsenäisellä oppimisella, jota yhteiskunta ei tunnista eikä tunnusta.
Meillä oli duunissa viimeisen päälle kovan luokan osaaja tekemässä embesoftaa, koulutukseltaan elektroniikka-asentaja. Viereisellä pöydällä teki (ja tekee edelleen) samaa hommaa dippainssi.
Minne arska katosi? Sai muhevamman palkan kuin meillä, arvioisin että 6500-7000 ja lähti sen perään. Sanoisin että aika hyvin itseoppineelta amistapaukselta.
Eli hän opetteli koodaamaan. Mutta kun me kaikki emme työskentele sillä alalla vaan tarvitaan paljon monipuolisempaa osaamista. Oma tutkintoni on valtsikasta mutta tehtävänkuvaani kuuluu sekä viestintää että liiketalous- ja hallinto-osaamista.
Kyse onkin siitä, ettei muodollista koulutusta välttämättä tarvita jotta pääsee sisäsiisteihin toimistohommiin joista maksetaan hyvin.
Enkä pitäisi noita hommiasi niin kasoinsa. Itse olin 1.5v ajan vt osastopäällikkö, 60 alaista. Juuri ihanaa hallintoa, taloutta yms. Ylivoimaisesti insinööriurani surkeimmat 1.5v ja kun tarjosivat paikan vakinaistamista, karkasin kenttäasennustiimin nokkamieheksi. Tänään tienaan "consiglieri"-asemassa hyvinkin asiallisesti, mutta ei todellakaan pelkoa hallintoasioista, rahaan puutun jos on tarve.
Ei koulutusta. Vain ylioppilastutkinto löytyy.
Tällä on ollut suora vaikutus siihen, että olen ollut käytännössä koko elämäni työttömänä ja yksin. Tarpeeksi kun on antanut kulua niin ei ole mahdollisuutta enää tilannettaan muuttaakaan. Olen viimeiset 15 vuotta vain hävennyt itseäni, eristäytynyt ihmisistä ja pohtinut kauanko enää jaksan tätä juttua, jota ehkä jotkut elämäksikin kutsuvat. Keski-ikäisenä kökötän surkeassa vuokrayksiössä enkä mitenkään pysty samaistumaan muihin ihmisiin, jotka nauttivat saavutuksistaan ja elävät normaalia elämää. Kun tyhmyys, elämäntapaluuserius ja mielenterveyden ongelmat yhdistetään saadaan varmaankin lopputulokseksi joku minun kaltaiseni eikä se ole kaunista katseltavaa.