Onko oikeasti olemassa ihmisiä jotka eivät haluaisi itselleen paljon rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä. Aika ja mielenterveys ovat minulle tärkeämpiä kuin raha.

Toisaalta raha usein myös tuo lisää aikaa ja mielenterveyttä. Voit ostaa palveluja ja ei tarvitse huolehtia siitä rahan vähyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikken paljon omistakaan niin 43 ikävuoteen saakka tullessani olen todennut että turha maallinen mammona ei tuo onnea. Antaisin kaiken omaisuuteni jos vain saisin oman perheen, lapsia ja puolison.

M43

No silloin sinulla on omaisuutta, et tiedä mistä puhut jos olisit varaton tai jopa köyhä.

Kun köyhyys astuu ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos sanoi vanha äitini.

Minä olen köyhä, perheetön ja puolisoton.

Olisipa se helppoa saada tähän sillä perusteella nyt rahaa, jos nämä siihen oikeuttaisi, mutta kun ei tipu.

Nämä, jotka sanovat, että rahalla ei ole merkitystä eivät ole koskaan ollueet todella köyhiä.

Tai ainakaan joutuneet yhteiskunnan ja byrokratian pyöriteltäväksi saadakseen edes riittävän elämisen perusasioihin.

Ei se rahattomuus mitään onnea tuo. Vaan paljon ahdistusta, masennusta, alemmuudentuntoa, nöyryytystä, syyllistämistä sekä muita lieveilmiöitä.

Minua aina niin ärsyttää nämä tekopyhää, jotka eivät todellisuudesta ja köyhyydestä mitään tiedä vaan hurskastelevat.

Mutta annas olla mikä poru alkais kun se omaisuus ja tilit vietäisiin tyhjäksi.

Omaisuus tuo kyllä aina ankaran vastuun rahankäytöstä kun hyvin harvoin suruttomia rahan tuhlaajia jollei sitten alko ongelmaa?

Aika harva kieltäytyy edes 50 euron setelistä, jos saa sen vastikkeetta. Rahan vähättelijät ovat kettuja ja raha pihlajanmarjoja.

Minä rakastan hiljaista ja yksinkertaista elämää.

Rahaa en juuri edes ajattele.

Ei ole todellakaan. Perinnön jaossa sen huomaa viimeistään kun ahneimmalle ei oma osuus vaan joku kauhea pakkomielle saada enemmän ja pahimmassa tapauksessa koittaa jo vanhempien eläessään kupata kaikki itselleen niin ettei muille jäisi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bill Gates sanoi että ihmiset jotka sanovat ettei raha tuo onnea ovat itse köyhiä.

Bill Gates voisi rahoittaa syöpätutkimusta, edistää kehitysmaiden koulutusta tai kehittää ilmastonmuutoksen estämiseksi toimivaa teknologiaa. Noilla omaisuuksilla ratkeaisi jo moni ongelma. Itse en pystyisi elämään itseni kanssa, jos nauttisin yksinäni tuon luokan etuoikeuksista.

Bill Gates on lahjottanut 53% omaisuudestaan mm. tarttuvien tautien torjuntaan kehitysmaissa ja koulutukseen.

Ja tästä huolimatta hän on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Ei yksi ihminen tarvitse sellaista omaisuutta. Maailmassa on jotain pielessä kun näin tapahtuu.

Hän on varmasti halunut miljardinsa. Mammat kieltäytyis ja sanois että kyllä 100.000 riittää ettei kylällä ruveta karehtimaan:D

Onpa vaikea kysymys. Nyt kun pitkään ollut rahallisesti tiukkaa ja muutoin elämä olisi suht kunnossa, sitä huomaa haaveilevansa usein lottovoitosta. Kyllä olisi monta murhetta vähemmän.

Itseni tuntien salaisin joko täysin kaikilta voiton tai sitten en. Haluaisin maksaa muutaman ystävän ja sukulaisen velat mutta en tiedä oikeasti olisiko se järkevää, missä menee raja ja onko se vain karhunpalvelus. Ja riittäisikö se vai saisinko heistä ikuisia rienaajia. Miten sellainen muuttaa välejä.

Ajatuksena olisi ihana että ei tarvitsisi asua enää vuokralla, hometalomme polttaisin heti ja tilalle tulisi uusi talo, ikävä on omaan pihaan. Lasten opiskelu olisi turvattu ja olisi kerrankin mahdollisuus lomailla. Oma terveys huolettaa, siitä ei tarvitsisi enää stressata sen suhteen että pystynkö tekemään töitä. Olisi aikaa ja rahaa hoitaa itseään.

Harjottaisin hyväntekeväisyyttä fiksusti, ehkä tukisin vain omaa kylää.

En ihan äkkiä keksi missä menee raja liikaa mutta kyllä sellainen raja on.

Mikä on paljon? Tarpeeksi rahaa ois kiva, mutta liika pahasta.

Jos marketin pihassa joku jakelisi 100 tai 50 euron seteleitä tuskin kukaan kieltäysi ottamasta. Hiukan katselisi ympärilleen, ottaako, mutta ottaa kyllä.

Vaikka naureskellen, että otetaan nyt leikillään, tai kun ovat kuitenkin väärennettyjä heheheh.

Mutta pelkäisivät kovin, että jos ovatkin. Eivätkä aitoja.

Pötypuhetta ettei miltei jokainen ottaisi rahaa vastaan niin paljon kuin helpollla, esimerkiksi lotossa, saisi.

Tuskin ylärajaa olisi, kukaan ei luopuisi eurostakaan.

Sitten on eri asia miten kukin sen potin käyttää.

Mutta ensin kaiken ottaa itselleen. Päältä ei pois anna mitään.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "paljon". Pelaan satunnaisesti lottoa 1/50 porukassa, silleen että jos se voitto sattuisi tulemaan niin saisin esim. 300 000 euroa. En haluaisi 10 miljoonaa, vaan haluaisin muutaman sata tuhatta että saisin maksettua asuntovelat pois ja laitettua pienen potin sijoitukseen. 

Suuri rahamäärä ahdistaisi oikeastaan ihan sikana jos sellaisen saisi. Ja toisaalta raha ei ns. merkitse minulle mitään. Mutta ymmärrän rahan arvon juurikin esim. tällaisissa asuntolaina-asioissa, ja olisin iloinen jos olisin velaton ja olisi jotain sijoituksia vanhuuden varalle. 

Itse taas en voi ymmärtää ihmisiä jotka unelmoivat siitä 10 miljoonan voitosta, tai jostain Eurojackpotin 90 miljoonasta. Miten kukaan yksi ihminen voisi haluta sellaisen määrän rahaa, miksi? Se on vaan jotenkin ihan käsittämättömän outoa. Jos voittaisin 90 miljoonaa Eurojackpotissa laittaisin 85 miljoonaa hyväntekeväisyyteen ja lopuista ison osan antaisin perheelleni ja läheisille ystävilleni. 

Käsi sydämellä mitä sanoisit kun Veikkauksesta kysyttäis että pistetäänkö tulemaan 300.000 vai 10 miljoonaa?

Niinpä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bill Gates sanoi että ihmiset jotka sanovat ettei raha tuo onnea ovat itse köyhiä.

Bill Gates voisi rahoittaa syöpätutkimusta, edistää kehitysmaiden koulutusta tai kehittää ilmastonmuutoksen estämiseksi toimivaa teknologiaa. Noilla omaisuuksilla ratkeaisi jo moni ongelma. Itse en pystyisi elämään itseni kanssa, jos nauttisin yksinäni tuon luokan etuoikeuksista.

Bill Gates on lahjottanut 53% omaisuudestaan mm. tarttuvien tautien torjuntaan kehitysmaissa ja koulutukseen.

Ja tästä huolimatta hän on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Ei yksi ihminen tarvitse sellaista omaisuutta. Maailmassa on jotain pielessä kun näin tapahtuu.

Hän on varmasti halunut miljardinsa. Mammat kieltäytyis ja sanois että kyllä 100.000 riittää ettei kylällä ruveta karehtimaan:D

Kyläläisten mahdollisen kateuden merkitys pyöreä nolla.

Minä. Näetkö paljon onnellisia rikkaita? Minä en. Ovat jopa kateellisia köyhille ja onnettomat pelkäävät koko ajan rahojensa menetystä.

Miksipä ei haluaisin valtavia summia.. -> EI itselle, vaan sitten voisi tehdä kunnolla hyväntekeväisyyttä, oikeasti vaikuttaa aisoihin! Eläinten suojelu olisi itselläni ensimmäinen kohde.. ja monta muutakin löytyy. Varmaan antaisin myös perheelle ja ystäville.. koska yksin rikkaana olisi tylsää, olisi mukava auttaa ja mahdollistaa asioita myös läheisten osalta..

10 millistäkin riittäisi enemmistö jakoon..

Kun materia lakkaa viehättämästä itseisarvona, niin aika pienet määrät rahaa ovat jo paljon.

Itse olen tajunnut, että olen sama oma itseni yhtälailla kajakissa kuin olin aikanaan isossa paatissakin. Monilla tuossa vene-esimerkissä 10+ metrin veneen jälkeen pitäisi saada 15+ metrin vene ja sitä rataa.

Samoin kun auto muuttuu pelkäksi keinoksi päästä paikasta A paikkaan B, niin siinäkin aika vähällä tulee toimeen, jos ylipäätään tarvitsee.

Itse olen vaihtanut 6-numeroisen vuosipalkan vapauteen työnteosta, koska en noita kalliimpia leluja ole kaivannut ja kun asumisen taso on saavuttanut riittävän tason.

Parikuntana nettovarallisuutemme n. 1,5 miljoonaa. Riittää vajaa kuusikymppisille lopuksi ikää ja perintöäkin jää ihan riittävästi. Olisin työuran puitteissa voinut puskea tuohon helposti vielä vajaan millin lisää. Ei kiinnostanut käyttää elämäänsä pankkitilin saldon kasvatukseen enempää.

Olen kasvanut varakkaassa perheessä, mutta elämäni ihanteet ovat erilaiset kuin vanhempieni. Kun sain aikanaan perinnön, niin sanoin lapsilleni, että he eivät tule sitä perimään, autan vähäosaisia ihmisiä sillä rahalla. Sanoivat, että aha. Ja niin olen tehnyt. Olen sitä mieltä, että nuorten on hyvä tehdä töitä saadakseen itselleen auton, talon jne eikä vain saada ylhäältä annettuna kaikki valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut varakkaassa perheessä, mutta elämäni ihanteet ovat erilaiset kuin vanhempieni. Kun sain aikanaan perinnön, niin sanoin lapsilleni, että he eivät tule sitä perimään, autan vähäosaisia ihmisiä sillä rahalla. Sanoivat, että aha. Ja niin olen tehnyt. Olen sitä mieltä, että nuorten on hyvä tehdä töitä saadakseen itselleen auton, talon jne eikä vain saada ylhäältä annettuna kaikki valmiina.

Hyvä se on kerran perineenä sanoa. Mitäpä olisit tuumannut jos olisi vanhempasi tehneet saman?

Ymmärrän jos ei jätä kaikkea, vaan nimeomaan laittaa hyväntekeväisyyteen, mutta jos ei jätä mitään omille lapsilleen niin on jo päässä jotain vikaa.

Olen sen huomannut ettei köyhä valkoinen suomalainen mies ole yhtään mitään.

Ei saa rakkautta, perhettä, mökkireissuja tai yhtään mitään muutakaan.

Joten raha muuttaisi elämäni täysin...Se tekisi siitä elämisen arvoista.

M38

Kyllä on.

Itse olen sairaseläkeläinen, eli köyhä, mutta tuntuu että pitäisi joskus ostaa jotain, tehdä rahoilla jotain, mutta ainoa mitä ostan on ruoka.

Ei mulla tietysti oisi edes varaa mihinkään monta sataa maksavaan laitteeseen, mutta olisi jos en tilaisi liikaa ruokaa, kun en ole saanut syötyä edellisiäkään.

Nytkin tilasin satasen ruuat jotka tulee huomenna, mutta pakastin pursuaa jo ruokaa ja kuivakaappikin.

En oikein tiedä,, ostan tylsyyteeni, on kiva purkaa pahvilaatikosta tilatut ruuat. Ja toki myös syön välillä.

Ei ole minulla rahaan mitään himoa, jos saisin miljoonan ostaisin tutuilleni kaikkea ja itselleni asunnon ja ison älytelkkarin, siinä se sitten olisi, en matkustele tai välktä vaatteista tai tavaroistakaan, ellei jotain tv:tä lasketa, haluaisin kaikesta turhasta eroon.

Niin että tämän sekavan sepustuksen tarkoitus kai oli vaan sanoa että ei raha kaikkia kiihota, olen yksi niistä. Elän vaatimatonta elämää ja minulle riittää onneen katsella hankimaisemaa ja lintuja. Luksusjahdeista ja käsilaukuista en haaveile, enkä jetset-elämästä.

Jos saisin miljoonan, taitaisinkin ostaa ison palan metsää ja suojella sen, siel ei riekkuis metsästäjöt eikä metsäkoneet, se saisi kehittyä oikeaksi aarniometsäksi oikeine ekosysteemeineen.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Näetkö paljon onnellisia rikkaita? Minä en. Ovat jopa kateellisia köyhille ja onnettomat pelkäävät koko ajan rahojensa menetystä.

Valitettavasti olen tavallinen keskiluokkainen ihminen ja lähipiiriini kuuluu varsin vähän rikkaita, tosi rikkaita ei yhtään. 

Varsin mukavasti toimeentulevia on muutamia, suurin osa vaikuttaa oikein onnellisilta. Yksi on varakas osittain narsististen piirteittensä vuoksi, ei hän ole onnellinen, mutta tuskin olisi köyhänäkään, olisi vaan entistä katkerampi.