"Näyttävät romanttiset lahjat voivat olla ensimmäinen vaaran merkki". Hah! Olen aina karsastanut niitä!

Kyllä, olen aina ollut samaa mieltä. Sama koskee överikukkakimppuja. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mistä sillä nyt on huono omatunto.

Minuun halusi tutustua mies, joka oli jakanut maailman sanat hänelle ja muille ja vahti kuka saa käyttää mitäkin sanaa O.o

Luonnollisesti ei kiinnostanut seurustelumielessä (eikä muutenkaan).

Minusta tälle ilmiölle samaa sukua on parisuhteen hehkuttaminen instagramissa tai facebookissa.

En pääse lukemaan artikkelia mutta otsikon perusteella en pitäisi ainakaan itseäni tai miestäni pelottavana narsistina. 

Olen antanut miehelleni syntymäpäivälahjaksi mm Maranellossa Ferrariajelun, pyöreiden päivien lahjaksi kaverireissun ulkomaille 2x. Miksi en ilahduttaisi puolisoani jos tiedän että hän antaa arvoa sille että näen vaivaa? Ja ei, rahaa ei ole ylenmäärin vaan olen säästänyt näihin. 

Minä puolestani olen saanut 2x lahjaksi ulkomaanreissu mieheltäni, kauniita koruja tms. Kukkia joka viikko näin talvisaikaan.

Mies vei minut viikon matkalle muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Maksoi siis minun matkani ja ison osan menoista siellä. Oli siis varannut itselleen reissun jo ennen kuin oltiin tavattu, ja halusi minut mukaan. Olisiko pitänyt sanoa ei? 

Ja taustaksi se, että olin itse vasta valmistunut ja vain puolet kesästä töissä. Ei olisi ollut varaa maksaa itse. Myöhemmin sitten olen kyllä saanut itsekin hemmotella miestä, kun pääsin kiinni työelämään. 

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia mutta otsikon perusteella en pitäisi ainakaan itseäni tai miestäni pelottavana narsistina. 

Olen antanut miehelleni syntymäpäivälahjaksi mm Maranellossa Ferrariajelun, pyöreiden päivien lahjaksi kaverireissun ulkomaille 2x. Miksi en ilahduttaisi puolisoani jos tiedän että hän antaa arvoa sille että näen vaivaa? Ja ei, rahaa ei ole ylenmäärin vaan olen säästänyt näihin. 

Minä puolestani olen saanut 2x lahjaksi ulkomaanreissu mieheltäni, kauniita koruja tms. Kukkia joka viikko näin talvisaikaan.

Kannattaa lukea se artikkeli. Tässäpä lainaus artikkelista ja selitys asiaan, johon halusit kommentoida.`:

"

Myös populaarikulttuuri normalisoi henkistä väkivaltaa. Esimerkiksi elokuvissa esiintyy usein hurmureita, jotka seuraavat ihastustaan intensiivisesti ja hukuttavat tämän lahjoihin. Tosielämässä samanlaiset sankarin elkeet ovat vaaran merkki. Intensiivinen huomio on usein henkisen väkivallan ensiaskel.

”Intensiivinen huomio tuntuu hyvältä aluksi, mutta suhteen vakiintuessa se yleensä muuttuu kontrolloinniksi ja alistamiseksi”, Penttinen sanoo.

Samat elkeet voivat toistua myöhemminkin suhteen aikana. Väkivallantekijä saattaa hyvitellä tekoaan suurieleisesti ja palata aika ajoin elokuvista tutuksi hurmuriksi.

”Väkivaltaa seuraava kuherruskausi ei ole mitään parisuhteen hyviä aikoja. Se on manipulointia.”

Nyt loppuu romanttiset lahjat, kukapa sitä nyt narsisti ja patriarkka haluaa olla. Hyvä, että intersektionaalinen feminismi tuo ilmi näitä valtarakenteita. Lahjominen on myös vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Minuun halusi tutustua mies, joka oli jakanut maailman sanat hänelle ja muille ja vahti kuka saa käyttää mitäkin sanaa O.o

Luonnollisesti ei kiinnostanut seurustelumielessä (eikä muutenkaan).

Mielenkiintoista. Kerrotko esimerkin näistä sanoista 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia mutta otsikon perusteella en pitäisi ainakaan itseäni tai miestäni pelottavana narsistina. 

Olen antanut miehelleni syntymäpäivälahjaksi mm Maranellossa Ferrariajelun, pyöreiden päivien lahjaksi kaverireissun ulkomaille 2x. Miksi en ilahduttaisi puolisoani jos tiedän että hän antaa arvoa sille että näen vaivaa? Ja ei, rahaa ei ole ylenmäärin vaan olen säästänyt näihin. 

Minä puolestani olen saanut 2x lahjaksi ulkomaanreissu mieheltäni, kauniita koruja tms. Kukkia joka viikko näin talvisaikaan.

Kannattaa lukea se artikkeli. Tässäpä lainaus artikkelista ja selitys asiaan, johon halusit kommentoida.`:

"

Myös populaarikulttuuri normalisoi henkistä väkivaltaa. Esimerkiksi elokuvissa esiintyy usein hurmureita, jotka seuraavat ihastustaan intensiivisesti ja hukuttavat tämän lahjoihin. Tosielämässä samanlaiset sankarin elkeet ovat vaaran merkki. Intensiivinen huomio on usein henkisen väkivallan ensiaskel.

”Intensiivinen huomio tuntuu hyvältä aluksi, mutta suhteen vakiintuessa se yleensä muuttuu kontrolloinniksi ja alistamiseksi”, Penttinen sanoo.

Samat elkeet voivat toistua myöhemminkin suhteen aikana. Väkivallantekijä saattaa hyvitellä tekoaan suurieleisesti ja palata aika ajoin elokuvista tutuksi hurmuriksi.

”Väkivaltaa seuraava kuherruskausi ei ole mitään parisuhteen hyviä aikoja. Se on manipulointia.”

Näin se menee, aina. Onneksi suomalaiset miehet on niin pihvejä, että nämä väkivallantekijän jäävät heti kiinni.

Lahjat olivat tuossa niin vähäinen sivujuonne etten heti edes löytänyt kohtaa, missä niistä puhuttiin. Artikkeli kertoo henkisestä väkivallasta. Tässä paljon olennaisempia kohtia:

"”On esimerkiksi pyydetty, että toinen ei viettäisi niin paljon aikaa ystävien kanssa tai ei käyttäisi niin paljastavia vaatteita. Uhri kokee, että pyyntöön pitää suostua. Se on pienempi paha kuin ottaa vastaan seuraukset siitä, ettei noudata pyyntöä.”

Pikkuhiljaa samanlaisia pyyntöjä alkaa sadella useammin. Silloin päätösvalta omaan elämään kapenee ja kontrolli kiristyy."

.

"Henkinen väkivalta kietoutuu helposti osaksi arkea. Puoliso haluaa kontrolloida kotiintuloaikoja, pyytää nähdä tekstiviestejä tai syyttelee toista jatkuvasti esimerkiksi kodin epäsiisteydestä.

Myös jatkuvat kommentit toisen pukeutumisesta tai vihjailut pettämisestä ja moraalittomuudesta ovat henkisen väkivallan merkkejä."

.

"Kairavuoren mukaan henkisen väkivallan tunnistamisessa auttaa kahden ominaisuuden tunnistaminen. Ensimmäinen on pelko. Pelkääkö sanoa vastaan? Joutuuko koko ajan rajoittamaan itseään ja tekemisiään? Muuttaako käytöstään, jotta toinen ei raivoaisi?

Jos vastaus on kyllä, on väkivaltaisessa parisuhteessa.

Toinen tunnistamista auttava tekijä on toistuvuus. Kun kontrollointi, eristäminen, syyttely, haukkuminen tai uhkailu on toistuvaa, kyseessä on selvästi henkinen väkivalta eikä vain satunnainen kiukuttelu."

.

"Kairavuori kertoo, että omaa tilannettaan voi testata myös positiivisten kysymysten kautta. Voiko tehdä parisuhteessa päätöksiä? Pitääkö pelätä päätösten seurauksia? Saako olla sellainen kuin on? Saako pitää vapaasti yhteyttä muihin ihmisiin?

”Jos näihin kysymyksiin vastaa kieltävästi, niin se on huolestuttavaa.”"

.

”On esimerkiksi pyydetty, että toinen ei viettäisi niin paljon aikaa ystävien kanssa tai ei käyttäisi niin paljastavia vaatteita. Uhri kokee, että pyyntöön pitää suostua. Se on pienempi paha kuin ottaa vastaan seuraukset siitä, ettei noudata pyyntöä.”

Pikkuhiljaa samanlaisia pyyntöjä alkaa sadella useammin. Silloin päätösvalta omaan elämään kapenee ja kontrolli kiristyy.

Tuo lahjojen liittäminen asiaan on liioittelua. Jotkut pahikset antavat lahjoja, toiset pahikset eivät anna ikinä yhtään mitään ja ovat pihejä ja tylyjä. Jotkut hyvikset antavat lahjoja, toiset eivät.

Artikkeli antaa tekosyyn sille, ettei kumppania oikeastaan edes saisi muistaa mitenkään, kehua tai olla romanttinen. Pitäisi olla vain ankeaa kaveriarkea 24/7.

Mun pershäröinen exäni ei kehunut minua koskaan, ei antanut lahjoja. Hän piti minua itsestäänselvyytenä kaikin puolin. En sanoisi, että positiivinen huomiointi, muistamiset ja kauniit sanat olisivat merkki jostain mädästä korean pinnan alla.

Niitä välittäviä ja huomioivia on sekä oikeasti hyvissä ihmisissä että niissä pahiksissakin ja toisin päin pätee myös. Suomalaiset ottavat tuollaiset artikkelit niin kirjaimellisesti, että kohta kukaan ei enää uskalla antaa kumppanilleen edes synttärilahjaa.

Tuohan on narsistin käytöstä , minua on aina inhottanut lipevät ruusupuskien tuojat. Jotain on ukolla mielessä kun noin lahjotaan. Ja omalle sanoin seurustelun alussa etten kaipaa materia romantiikkaa .Oikea rakkaus riittää. Mutta kukin tyylillään-

Mä mietin, että miten nämä parisuhteessa manipuloivat-kontrolloivat-henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesti käyttäytyvät henkilöt toimivat näiden samojen kaavojen mukaan? Samoja juttuja, voisin ihan ruksia nämä kaikki *check* *check* *check* väkivaltaisen ja kontrolloivan ex-poikaystävän kohdalla. Liioittelua huomionosoituksissa ja jalustalle nostamista, ihmissuhteiden rajoittamista joka ensin alkaa ihan viattomasti ja pahenee niin, että kohta et saisi enää äitiäsikään tavata, vaatteisiin ja meikkaamiseen puuttumista, kaikki menot ilman häntä aiheuttavat epäilyjä ja mustasukkaisuutta, haukkumista ja ikävää piikittelyä.

Miten nämä osaavat? Lukevatko jotain opasta vai miten kaikilla on sama malli toiminnassa??

Hesari ei oo tilaukses, nii ei voi lukee tota. Anyway, olisha se outoo saada joku super romanttine lahja toiselta. :D Etenki jos sen saa alus tai sit iha jonaki randomina päivänä. Se o sit eri asia, vuosipäivinä ja myöhemmi. Jos seurustelisin, ja nainen jaksas kattoo miuu 15, 20 tai 25 vuotta, nii vois ostaa tiaran. Jos ei kelpaa nii ei haittais yhtää, pitäsin sitä sit ite aina välillä kettuillakseni. :D Ite oon sen verra hömelö, et haluisin antaa ruusun aina kuukaude ekana päivänä, nii tommoset ajatukset kyl pitäs kuopata…

M25 kirjoitti:

Hesari ei oo tilaukses, nii ei voi lukee tota. Anyway, olisha se outoo saada joku super romanttine lahja toiselta. :D Etenki jos sen saa alus tai sit iha jonaki randomina päivänä. Se o sit eri asia, vuosipäivinä ja myöhemmi. Jos seurustelisin, ja nainen jaksas kattoo miuu 15, 20 tai 25 vuotta, nii vois ostaa tiaran. Jos ei kelpaa nii ei haittais yhtää, pitäsin sitä sit ite aina välillä kettuillakseni. :D Ite oon sen verra hömelö, et haluisin antaa ruusun aina kuukaude ekana päivänä, nii tommoset ajatukset kyl pitäs kuopata…

Artikkeli ei kerro lahjoista eikä narsismista vaan henkisestä väkivallasta. Kommentissa nro 10 on olennaista sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Hesari ei oo tilaukses, nii ei voi lukee tota. Anyway, olisha se outoo saada joku super romanttine lahja toiselta. :D Etenki jos sen saa alus tai sit iha jonaki randomina päivänä. Se o sit eri asia, vuosipäivinä ja myöhemmi. Jos seurustelisin, ja nainen jaksas kattoo miuu 15, 20 tai 25 vuotta, nii vois ostaa tiaran. Jos ei kelpaa nii ei haittais yhtää, pitäsin sitä sit ite aina välillä kettuillakseni. :D Ite oon sen verra hömelö, et haluisin antaa ruusun aina kuukaude ekana päivänä, nii tommoset ajatukset kyl pitäs kuopata…

Artikkeli ei kerro lahjoista eikä narsismista vaan henkisestä väkivallasta. Kommentissa nro 10 on olennaista sisältöä.

Joo, AP olis voinu tehä vähä parempaa työtä otsikoinnin kaa ja sit kopsata ton artikkelin, et kaikki vois nähä sen. Toi henkine väkivalta on ilmeisesti joillekki vaikeeta huomata omas käytöksessää, tai semmose kuvan oon ainaki saanu. Kait ku noista ei puhuttu samalla tavalla jotai 50 vuotta sitten… Joku viisas tais sanoo, et pitää olla oma ittesä ja luottaa toisee, nii se on hyvä alku.

Mutta ei niistä lahjoista yksin kannnata mitään päätellä. Tuon jutun mukaankaan ne yksin ei ole huolestuttava merkki.

Itselläni on nuorena ollut tuollainen kontrolloiva mies kun juttu puhuu, ja joo, se oli alussa ennen kuin olin ns. nalkissa, romanttinnen kuin jossain elokuvissa. Olin aivan ihastunut. Mutta sitten aika pian alkoi tulla vaatimuksia kuten että minun pitäisi mennä tiettyihin kauneusleikkauksiin, korjauttaa hampaat, laihduttaa (olin normaalipainoinnen), siivota enemmän kotia, olla koskaan menemättä edes postia hakemaann ilman meikkiä. Jostain syystä olin sen kanssa avoliitossa 4 vuotta ja sen jälkeen itsetunto oli täysin murskana. Uskoin nimittäin ne kaikki miehen jutut puutteistani ja tunsin olevani niin iljettävä, että hyvää hyvyyttään hän oli vain sietänyt minua, ja kukaan toinen mies ei voisi sietää koskaan. 

Toisaalta sitten kun paljon myöhemmin löysin aviomieheni, niin kyllä hänkin oli romanttinen ja osti kukkia ja lahjoja. Mutta ei vaan tullut koskaan mitään vaatimuksia eikä pahaa oloa aiheuttavia juttuja.

Hah, kyllä suomalainen perusnarsisti on sellainen, joka tarjottuaan yhden baarissa kuvittelee, että se velvoittaa jatkoille luonasi ja jos kieltäydyt, niin tyyppi vainoaa sinua baarissa loppuillan ehkä pilkkuun asti. Tämän takia maksoin kaikki juomani aina itse.

Aviomieheltäni olen saanut övereimmät lahjani ja hän on huomaavaisin ja kiltein ihminen, jonka olen ikinä tavannut. Kyllä ne on muut merkin, kuin lahjat mistä narsistin tai muuten luonnehäiriöisen ongelmatyypin tunnistaa.

M25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Hesari ei oo tilaukses, nii ei voi lukee tota. Anyway, olisha se outoo saada joku super romanttine lahja toiselta. :D Etenki jos sen saa alus tai sit iha jonaki randomina päivänä. Se o sit eri asia, vuosipäivinä ja myöhemmi. Jos seurustelisin, ja nainen jaksas kattoo miuu 15, 20 tai 25 vuotta, nii vois ostaa tiaran. Jos ei kelpaa nii ei haittais yhtää, pitäsin sitä sit ite aina välillä kettuillakseni. :D Ite oon sen verra hömelö, et haluisin antaa ruusun aina kuukaude ekana päivänä, nii tommoset ajatukset kyl pitäs kuopata…

Artikkeli ei kerro lahjoista eikä narsismista vaan henkisestä väkivallasta. Kommentissa nro 10 on olennaista sisältöä.

Joo, AP olis voinu tehä vähä parempaa työtä otsikoinnin kaa ja sit kopsata ton artikkelin, et kaikki vois nähä sen. Toi henkine väkivalta on ilmeisesti joillekki vaikeeta huomata omas käytöksessää, tai semmose kuvan oon ainaki saanu. Kait ku noista ei puhuttu samalla tavalla jotai 50 vuotta sitten… Joku viisas tais sanoo, et pitää olla oma ittesä ja luottaa toisee, nii se on hyvä alku.

Otsikointi on suoraan Helsingin Sanomien otsikosta. ap