Kiva koulut onkin paskaan kouluja joissa saa jatkaa kiusaamista ilman rangaistuksia

Niin paljon tapahtunut kouluissa koulusurmia ja silti ei ihmiskunta ole oppinut.

Mistä vetoa että taas voi tapahtua Suomessa tai muualla päin Eurooppaa yks koulusurma lisää.

Uskoisin että paras teho kiusaamisen lopettamiseen saataisiin koulun ulkopuolisella ryhmällä. Siinä voisi olla kuraattori, psykologi, poliisi, sosiaalityöntekijä tms ammattilaisia.

Mukaan pitää ottaa koko perhe eikä vain kiusaaja/kiusattu. Siitä prosessista pitää tehdä tuntuva ettei kiusaaja tai hänen vanhempansa halua siihen enää toiste joutua. Jossain vaiheessa näistä voisi tehdä myös todistukseen merkinnän joka siten kulkee mukava läpi elämän työnhakua myöden.

Hyvin usein kiusaajan vanhempi on ongelmallisempi kuin itse lapsi. Toki ei aina, myös ihan hyvistä perheistä tulevat lapset kiusaa. Melkein jokainen lapsi kokeilee kiusaamista jollain tavoin jossain vaiheessa kouluikäisenä.

Prosessin pitäisi olla siis etenevä ja koko ajan seuraamuksiltaan kasvava. Hyvin tehokas, johdonmukainen ja periksiantamaton.

Opetusalalla jylläävät kympin tytöt ja keski-ikäiset tantat ovat todella kovia denialisteja kaikkeen ikävään liittyen, eivät osaa ensinnäkään myöntää ongelmien olemassaoloa tai kykene jämäkkyyteen asioidessaan ongelmaoppilaiden tai näiden kalluvanhempien kanssa eivätkä halua uskoa kurinpitoon.

Tiedän jonkun verran turvallisuuskoulutuksia yms vetävää porukkaa ja kaikki ovat poikkeuksetta samaa mieltä siitä, että opettajat ovat ylivoimaisesti hankalin asiakasryhmä. Noille nousee keskimäärin karvat pystyyn kaikesta kurinpitoon tai fyysiseen rajoittamiseen liittyvästä vaikka kyseessä olisi mikä paskalähiön ongelmayläaste ja yleensä suhtautuminen esim. koulun järjestysongelmiin on juurikin sitä, että toivotaan ettei mitään ikävää tapahtuisi.

Varmaan joku psykologinen juttu, että oma ammatti-identiteetti on rakennettu niin kovasti dialogin ja "noh jätä se vaan huomiota niin se lopettaa :)"- tyylisten nollaneuvojen jakeluun että oma itsetunto kärsii liikoja jos aletaan edes harkita tuon maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevien neuvojen huomioimista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama onko kiva kouluja vai ei. Ihmisluonnolle ne ei mahda mitään.

Kiusaamista tulee aina olemaan haluttiin sitä tai ei.

Paitsi että järkevässä yhteiskunnassa kiusaamiseen voidaan puuttua ja myös kiusaajan annetaan pistää pataan kiusaajaa, jos muu ei auta. Mutta Suomi ei ole järkevä yhteiskunta.

Vaikka kiusaamiseen voidaan puuttua niin se ei tarkoita sitä, että se kiusaaminen siihen paikkaan loppuu. Kiusaajat ovat vastaavanlainen ongelma kuin huumehörhöt. Molempia voidaan hyysätä, mutta päänuppiin ei mene perille, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kiusaaminenkin, kun voi olla myös monimuotoista.

Tätä voi kysyä eduskunnalta/opetushallituksen virkamiehiltä. 

Kun vielä olin työssä, meille tuotiin oikein kohkaamalla se Kiva Koulu. Kokemukset? Voi kissan villat ja kanan kontit!

Enpä tuota tiedä. Siitä on aikaa, kun vielä olin työelämässä, pienikokoinen nainen. Mutta kurinpidon opin, eikä kukaan ole sitä valittanut. Eikä pienestä juttutuokiosta tunnin alussa. Mutta nyt ajat ja ongelmat ovat toiset. En usko miesten paremmuuteen opettajana.

Opettajainkoulutuksessa aihetta ei edes sivuttu.

En ollut kouluaikoinani mikään kympin tyttö, ehkä olisin ollut, jos en olisi pelännyt tiettyjä opettajia keskikouluaikoina niin paljon. Ja mitä siitä seurasi? Heidän tunneillaan en oppinut niin mitään, vasta lukiossa asiat selvenivät, kun ei enää tarvinnut pelätä. Se oli 1960-lukua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistukset kuuluvat vuoteen karttakeppi ja nahkaremmi. Nykykouluissa ei enää rangaista, ja hyvä niin. Kasvatustieteessä behavioristinen teoria on kumottu jo ajat sitten, ja nykyisin ymmärretään, ettei rankaisu opeta mitään hyvästä käytöksestä. Päin vastoin, rankaisemalla lasta heikennetään lapsen luottamussuhdetta aikuiseen ja monissa tapauksissa myös tuotetaan traumoja lapselle. Lapsi joka ei luota eikä usko aikuiseen käyttäytyy heikommin eikä paremmin, vaikka saattaakin pelon vuoksi esittää tottelevaa silloin kun aikuinen on läsnä.

Pelokas lapsi kuuntelee ja ymmärtää paljon paremmin. "käyttäytyy heikommin" = siis paremmin, mutta heikommin. Tämä selvä.

Lapsen kasvattaminen pelolla ei tuota mitään hyvää.

Omasta kokemuksestani tiedän, että mitään hyvää siitä ei seuraa, ei mitään! Lapsesta kasvaa suoriutuja ja selviytyjä, monet hyvät ominaisuudet paleltuvat umppuunsa, ja nyt seniorina ihmettelen, mitä tehdä.

Koko työaikani näkymätön työ lisääntyi, ei tullut kuuloonkaan, että siitä olisi saanut palkkaa. Onneksi pääsin eläkkeelle, ennen kuin tämä nykyinen lomakerumba alkoi.

Eikä se opettajan peruspalkka koulutukseen ja työmäärään  nähden mikään kaksinen ole.

Jotkut opettajat tekevät parhaansa, jotkut jaksamisensa mukaan ja loput lusmuilevat.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistukset kuuluvat vuoteen karttakeppi ja nahkaremmi. Nykykouluissa ei enää rangaista, ja hyvä niin. Kasvatustieteessä behavioristinen teoria on kumottu jo ajat sitten, ja nykyisin ymmärretään, ettei rankaisu opeta mitään hyvästä käytöksestä. Päin vastoin, rankaisemalla lasta heikennetään lapsen luottamussuhdetta aikuiseen ja monissa tapauksissa myös tuotetaan traumoja lapselle. Lapsi joka ei luota eikä usko aikuiseen käyttäytyy heikommin eikä paremmin, vaikka saattaakin pelon vuoksi esittää tottelevaa silloin kun aikuinen on läsnä.

Osa lapsista on niin kovapäisiä, että mikään kehoitus ei riitä heitä toimimaan oikein. Tämän takia pojat eivät pärjää koulussa, koska heiltä ei saa vaatia mitään.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tuota tiedä. Siitä on aikaa, kun vielä olin työelämässä, pienikokoinen nainen. Mutta kurinpidon opin, eikä kukaan ole sitä valittanut. Eikä pienestä juttutuokiosta tunnin alussa. Mutta nyt ajat ja ongelmat ovat toiset. En usko miesten paremmuuteen opettajana.

Opettajainkoulutuksessa aihetta ei edes sivuttu.

En ollut kouluaikoinani mikään kympin tyttö, ehkä olisin ollut, jos en olisi pelännyt tiettyjä opettajia keskikouluaikoina niin paljon. Ja mitä siitä seurasi? Heidän tunneillaan en oppinut niin mitään, vasta lukiossa asiat selvenivät, kun ei enää tarvinnut pelätä. Se oli 1960-lukua...

Ei koulussa ole ainakaan 35 vuoteen tarvinnut pelätä opettajia. Asiat olivat kuitenkin paremmin 30 vuotta sitten kouluissa ja nyt ollaan menty toiseen ääripäähän eli vapaaseen kasvatukseen. Molemmat ääripäät ovat huonoja.

Kiva-koulu mahdollistaa kieron kiusaamisen. Toinen lapsi syytti lastani kiusaamisesta ja halusi että asia käsitellään Kiva-koulun tavoitteiden mukaisesti. Käsittelyssä selvisi, että tuo lapsi on haukkunut lastani, tehnyt jäynää ja kiusannut, viimeinen kiusa oli ilmoittaa lapseni kiusaajaksi ja käynnistää prosessi. No kääntyikin omaan nilkkaan ja koulu vaivihkaa lopetti asian käsittelyn. Tosin ei minun lapseni saanut mitään oikeutta, kiusaamisen kohteeksi joutuminen "unohdettiin" koulun toimesta.

Sain käsityksen, että Koskelan uhri olisi tarvinnut erityisopetusta pienemmässä yksikössä. Nyt opettajat pesi kasvojaan ja sysäsi vastuun toimialajohtajalle, joka ei puolestaan kerro mitään. Mikä on ongelman juurisyy, mitä enempi selvitellään ja annetaan pikku yksityiskohtia, sitä kummallisemmaksi kuvio käy. Saan kuvan, että uhrin paikka ei olisi ollut tuossa koulussa. Oma tyttäreni kävi sairaalan erityiskoulussa yläasteen. Onko niin, että taas tyttöjen asiat hoidetaan tehokkaammin kuin poikien?

Vierailija kirjoitti:

Opetusalalla jylläävät kympin tytöt ja keski-ikäiset tantat ovat todella kovia denialisteja kaikkeen ikävään liittyen, eivät osaa ensinnäkään myöntää ongelmien olemassaoloa tai kykene jämäkkyyteen asioidessaan ongelmaoppilaiden tai näiden kalluvanhempien kanssa eivätkä halua uskoa kurinpitoon.

Tiedän jonkun verran turvallisuuskoulutuksia yms vetävää porukkaa ja kaikki ovat poikkeuksetta samaa mieltä siitä, että opettajat ovat ylivoimaisesti hankalin asiakasryhmä. Noille nousee keskimäärin karvat pystyyn kaikesta kurinpitoon tai fyysiseen rajoittamiseen liittyvästä vaikka kyseessä olisi mikä paskalähiön ongelmayläaste ja yleensä suhtautuminen esim. koulun järjestysongelmiin on juurikin sitä, että toivotaan ettei mitään ikävää tapahtuisi.

Varmaan joku psykologinen juttu, että oma ammatti-identiteetti on rakennettu niin kovasti dialogin ja "noh jätä se vaan huomiota niin se lopettaa :)"- tyylisten nollaneuvojen jakeluun että oma itsetunto kärsii liikoja jos aletaan edes harkita tuon maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevien neuvojen huomioimista

Oman lapsen koulukiusaamisen välinpitämättömimmin suhtautui miesopettaja. Typerää haukkua kaikki naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetusalalla jylläävät kympin tytöt ja keski-ikäiset tantat ovat todella kovia denialisteja kaikkeen ikävään liittyen, eivät osaa ensinnäkään myöntää ongelmien olemassaoloa tai kykene jämäkkyyteen asioidessaan ongelmaoppilaiden tai näiden kalluvanhempien kanssa eivätkä halua uskoa kurinpitoon.

Tiedän jonkun verran turvallisuuskoulutuksia yms vetävää porukkaa ja kaikki ovat poikkeuksetta samaa mieltä siitä, että opettajat ovat ylivoimaisesti hankalin asiakasryhmä. Noille nousee keskimäärin karvat pystyyn kaikesta kurinpitoon tai fyysiseen rajoittamiseen liittyvästä vaikka kyseessä olisi mikä paskalähiön ongelmayläaste ja yleensä suhtautuminen esim. koulun järjestysongelmiin on juurikin sitä, että toivotaan ettei mitään ikävää tapahtuisi.

Varmaan joku psykologinen juttu, että oma ammatti-identiteetti on rakennettu niin kovasti dialogin ja "noh jätä se vaan huomiota niin se lopettaa :)"- tyylisten nollaneuvojen jakeluun että oma itsetunto kärsii liikoja jos aletaan edes harkita tuon maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevien neuvojen huomioimista

Oman lapsen koulukiusaamisen välinpitämättömimmin suhtautui miesopettaja. Typerää haukkua kaikki naiset.

Se miesopettaja olikin naisten suosima jä.....nämies.

KivaKoulun taakse opettajien on hyvä piiloutua. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin kertoa, että meidän koulu on KivaKoulu ja kiusaajien uhri on oikeasti ihan itse syypää. Näin meidän lasten koulussa.

Tuttavan lasta kiusattiin kiva koulus niin et opettaja kiusasi lisäksi oppilaat,joutui muuttaan pois paikkakunnalta.toises kiva koulus onneks vaan oppilaat kiusas, ei opettaja et sai koulun käytyä,oppilaiden  kiusaus niin vakavaa et jouduttiin ottaan sosiaalityöntekijät ja jopa poliisi mukaan onneks mukava opettaja sai yhteyden poliisiin.

kun vanhemmat valittivat kiusaamisesta aina vastaus oli kun meillä on tää kiva koulu eli poliisiin yhteys vasta, kun koko perhe oli vaarassa,kiusaus aiheutti koko perheelle vaaratilanteen.

Lähtökohtaisesti ei ole yhteiskunnan velvoite koulia kersoja. Mutta siitä olen samaa mieltä että opettajien pitää saada pystyä vaikka voimakonstein puuttua häiriöihin. Puhe on turhaa, ei idiootille kannata puhua, se hämmentyy ja lyö. Ainut konsti on lyödä takasin ja kovempaa. Valitettavasti ainut joka omiin kokemuksiini kiusaamisesta toiminu. Palaverit vaan lisää väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä. Jokaikinen kiusaaja on lopettanut kun kunnolla tullu takaisin, mitä se kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Kiva-kouluissa opettajatkin kiusaavat, kun taas ei-kiva-koulussa niin ei välttämättä tapahdu.

Kiva-koulussa opettaja kiusasi tuttavaperheen lasta niin tehokkaasti, että tyttö vaihdettiin toiseen kouluun. Äiti, joka on psykiatri, totesi ettei niin hullun opettajan kanssa voi keskustella asiallisesti.

Toisessa koulussa tyttö on pärjännyt hyvin. Kukaan ei ole kiusannut, vaan on saanut käydä koulua rauhassa. Kivakiva!

Vierailija kirjoitti:

KivaKoulun taakse opettajien on hyvä piiloutua. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin kertoa, että meidän koulu on KivaKoulu ja kiusaajien uhri on oikeasti ihan itse syypää. Näin meidän lasten koulussa.

Niinpä! Sitäpaitsi uhrista pitää tehdä lastensuojeluilmoitus.

Kyllähän siellä kotona joku mättää, kun kerran tulee koulussa kiusatuksi!

Aika usein nämä ns. kiusatut ovat lasun tarpeessa. Ei ole kotona ihan kaikki kunnossa jos koulussa pitää yrittää saada huomiota.