Olisitko mielummin työtön, verkostomarkkinoija vai puhelinmyyjä?

Kokeilin puhelinmyyntiä. En olisi lähtenyt, mutta tässä firmassa oli peruspalkka tonnin pintaan plus hyvät provikat, niin päätin kokeilla. Myisinhän sentään yrityksille enkä dementoituneille mummoille... mutta vihainen yrittäjä osaa kyllä kiroilla ja huutaa. Sen tiesin etukäteen. Se yllätti, että huuto alkoi jo ennen kuin ehdin hädin tuskin esitellä itseni ja asiani. Ja se, että siitä huutamisesta tulee oikeasti aika paska olo, vaikka sen kuinka yrittäisi antaa valua kuin vesi hanhen selästä.

Sain kyllä vähän myyntiäkin, mutta lähinnä vässyköille, jotka eivät osaa sanoa ei mihinkään. Ei se kauhean tasapuoliselta neuvottelutilanteelta tuntunut, kun myin pikkuyritykselle hervottoman kasan kamaa, "kun tämä on pienin mahdollinen näytepakkaus, jonka joudun itse käsin kokoamaan." Pomo käski sanoa noin vailla tietenkään varasto ei ollut edes samassa kaupinginosassa. Ei se ole rehellisen ihmisen hommaa. Keskustelin asiasta pomon kanssa, ja päädyimme yhteisymmärryksessä koeaikapurkuun, koska en täytä työn asettamia vaatimuksia.

Verkostomatkkinoinnista ei jääne sille pyramidin alimmalle käteen juuri mitään, ja samalla menee sosiaaliset suhteetkin, kun kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa myyntipuhetta. Mahdollinen tuotto nousee puramidin huipulle ja riski valuu alas. Ei se ole mikään elinkeino, ja jos on, ei taaskaan kenenkään sellaisen, jolla omatunto on.

Työttömyysjaksoista ei ole omatunto soimannut niin kauheasti etenkään sen puheöibmyyntikokeilun jälkeen. Olen siis muitakin töitä tehnyt, ja ihan perustason töitä. Mutta en enää ajattele, että Kaikkea On Pakko Hakea Vaikka Ja Tehdä Hampaat Irvessä. Keksin myös tekemistä itselleni. Eli noista kolmesta ehdottomasti työtön.