Mistä tietää, että saattaa olla bipo?
Elämäni aikana olen kokenut pari selkeää ja raskasta masennusjaksoa, samoin pari muutaman kuukauden jaksoa, jolloin olo on tuntunut niin oudolta, että olen kysynyt ystävältä, vaikutanko hänen mielestään normaalilta. Noihin maanistyyppisiin on liittynyt mm. itselleni epätyypillisen raskasta alkoholinkäyttöä ja seksisuhteita (en ole kokenut mitään epävarmuuksia ja olo on ollut kuolematon, enempää selittämättä teot tämän mukaisia). Paras tapa kuvata oloa on, kuin olisi vaan kyydissä ilman että pystyy kunnolla vaikuttamaan siihen, mitä tekee. Ei ehdi estää itseään, kun on jo koheltanut menemään.
Nyt olo on ollut taas melko hyvä ja tasainen jo jonkin aikaa, mutta kun järki pelaa, on alkanut mietityttää pitäisikö noihin suhtautua jotenkin. En ole onneksi saanut pysyvämpää tuhoa aikaiseksi luojan kiitos, joten motivaatio on siksi matala, toisaalta en tiedä varmaksi, minkä verran olot on vaikuttaneet esim. avioliiton kariutumiseen aikanaan. Terveydenhuollon kanssa olen muutaman kerran asioinut kuuppasyistä, mutta aina selvinnyt kertaluontoisilla keikoilla.
Missä vaiheessa olette päätyneet miettimään, että avun tarve saattaisi olla pysyvämpää? Koetteko diagnoosin olleen enemmän hyödyksi vai kenties haitaksi?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
No oma kokemukseni on se, että sairaana ei ymmärrä olevansa sairas. Minä en koskaan epäillyt itselläni bipolaarihäiriötä. Päädyin lääkärin vastaanotolle unettomuuden vuoksi. En ollut nukkunut neljään päivään käytännössä ollenkaan ja jaksoin kuitenkin paahtaa töissä. Lääkäri laittoi saman tien lähetteen psyk polille tutkimusjaksolle. Lääkärit tekevät ne diagnoosit ja arviot.
Nykyään diagnoosi on haitta. On ollut jo vuosia. Toisaalta en kykene nukkumaan ilman lääkitystä.
Kiitos kokemuksesta ja kaikkea hyvää, toivottavasti saat elämän pysymään raiteillaan.
No diagnoosi vaikuttaa asioihin ja oikeanlaisen lääkityksen löytäminen just sulle saattaa viedä aikaa ja aiheuttaa sulle lisää terveydellistä haittaa. Lääkityksen haittapuolia saattaa olla esim. Väsymys/tokkuraisuus
No oma kokemukseni on se, että sairaana ei ymmärrä olevansa sairas. Minä en koskaan epäillyt itselläni bipolaarihäiriötä. Päädyin lääkärin vastaanotolle unettomuuden vuoksi. En ollut nukkunut neljään päivään käytännössä ollenkaan ja jaksoin kuitenkin paahtaa töissä. Lääkäri laittoi saman tien lähetteen psyk polille tutkimusjaksolle. Lääkärit tekevät ne diagnoosit ja arviot.