Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako mt-ongelmista puhua?
08.02.2021 |
Kannattaako mt-ongelmista puhua terveydenhuoltohenkilökunnalle? Olen itsekin hoitaja ja tiedän vähän, miten hommat menee. Pääsen minun potilaiden terveystietoihin ja välillä siellä rankkaa tekstiä. Nyt olisi omia asioita, jotka kaipaisi apua, mutta jos nyt avaudun asioista, ovatko ne aina minussa? Leimattuna? Kun joku näkee tekstit tiedoissani, olenko aina se masentunut + muuta. Vaikka vuosia menisi 10.
Entä miten masennus vaikuttaa lapseeni? Tuleeko siitä joku lastensuojeluilmoitus (taas leima otsaan) jos jään pitkälle sairaslomalle uupumuksesta ja masennuksesta? Oloni ei vaikuta lapseni kanssa toimimiseen.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Niinkin klassinen kuin narsisti vanhempi saanut elämäni niin myttyyn ja lytätyks,etten koe pystyväni työhön. Sinnittelenkö että unohdan asiat vai haenko apua? Olen sinnitellyt yli 30 vuotta mutta tilanne ei muutu ja narsisti on narsisti elämänsä loppuun asti.SItä loppuelämää valitettavasti taitaa olla vielä kymmisen vuotta jäljellä. Eli sen ajan tuskaa tiedossa, ainakin. Välien katkaisusta ei tarvitse puhua. Niin on tehty ja se on auttanut mutta on muutama asia,joiden vuoksi on oltava tekemisissä. Se vähä mitä ollaan.
Kaikki vaikuttaa nyt omaan jaksamiseen niin paljon elämäni siirtymävaiheessa.
Raja on todellakin tullut vastaan. Ja sitä vaan pohdin että antaako se aina sen masennus-leiman otsaani kun jotain terveyspalvelua käytän.
En itse hoitajana osaa vielä sanoa, niin vähän työkokemusta. Olen vain lueskellut potilaideni ongelmista.
AP
Psykologin vastaanotolla voi käydä ilman diagnoosiakin puhumassa vaikeista elämäntilanteista. Sairaslomallekin saattaa löytyä jokin sopivampi koodi kuin masennus, jos tarvitset hengähdystaukoa. Käännätkö turhaan vaikean elämäntilanteen tai muut olosuhteet omaksi mt-ongelmaksi? Toki vaikeat tilanteet vaikuttaa sun jaksamiseen ja lopulta saatat sairastua, jos asiat eivät ratkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut MT-puolen asiakkaana valtaosan elämästäni, yli 20 vuotta. Terapiaa olen saanut sekä julkisella, että Kelan tarjoamana yksityiseltä puolelta. Lääkkeistä kävin jokaisen lävitse. Psykiatria tapasin muutaman kuukauden välein.
Mikään näistä asioista ei edistänyt mielenterveyttäni. Terapiassa kerrottiin urheilun positiivisista vaikutuksista tehdyistä tutkimuksista, psykiatri kertoi miten parisuhde tai asumisolosuhteet vaikuttavat mielenterveyteen. Kokemuksesta tiedän, että millään noista asioista ei ollut eikä ole omalla kohdallani minkäänlaista merkitystä mieleni terveyden kanssa.
En koe, että psykiatria olisi auttanut minua ihmisenä millään tavalla. Olen tästä syystä jäänyt TK-eläkkeelle vuosia sitten psykiatrian todetessa ongelmani hoitoresistenteiksi.
Itse sinun sijassasi, jos pelkäisin näitä sivuvaikutuksia - joita on, saattaisin urheilla omatoimisesti tai syödä terveellistä ruokaa. Myös mindfulness tuotiin terapiassa esille. Näistä jokaista voit kokeilla ilman ulkopuolista apua ja nämä ovat ne keppihevoset, jotka psykiatrialla on sinulle tarjota. Niin... lääkkeiden ohella, lääkkeiden joista ei ole mitään apua. Psyykelääkkeet, mielialaan vaikuttavat, lamaavat tunnetiloja; ei tunne hyvää, eikä huonoa. Tästäkin jossain vaiheessa vieroitusoireiden kautta on selvittävä ulos.
Tsemppistä.