Selviytymiskeinosi tilanteessa, jossa sinusta puhutaan todella paljon

Ovat vain kateellisia

Suoritan itsereflektion ja pohdin onko puheissa perää.

Mietin, että puhuuko ne oikeastaan paljon, vaikka kyllä puhuvat jonkun verran. Ovat kateellisia tai etsivät vain kiusaamisen kohdetta.

Tilanteessa, jossa en koe saavani aitoja ystäviä alan suojaamaan itseäni. Pidän huolta omista rajoistani. Olen tarkkailija ja kuuntelija. Jos huomaan epäoikeudenmukaisuutta jotain muuta kuin itseäni kohtaan, en ole hiljaa, vaan kerron suoraan, mitä ajattelen. Näin voi saada yhden ihmisen puolelleni ja siitä se lähtee, kun tukee jotain toista. Yksinkin selviää, kun on pakko.

Ei sitä silloin itse tiedä, joten jatkaa normaalia elämää.

Älä välitä. Helpommin sanottu kuin tehty tietysti. Mutta noi paskanpuhujat kertovat vain itsestään tuolla käytöksellään.

Ihmiset nyt puhuu paskaa ja olettaa ja kaikkea, parasta on vaan jättää omaan arvoonsa ja keskittyä omaan elämään ja olla välittämättä.

Yritän keskittyä omaan elämääni ja omaan hyvinvointiini yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka se tuntuukin hankalalta. Pidän mielessä, että kus*päät eivät opi. Pysyn niin kaukana puhujista, kuin mahdollista, siivoan somen, jos tarve vaatii. Puhun tilanteesta sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotan. Lähettämätön vihakirje tai joku muu kirjoittaminen voi toimia myös. 

Paras kosto on hyvä elämä. 

Enemmänkin on kyse heidän selviytymiskeinosta, jos elämässä ei tosiaan ole muuta sisältöä kuin muiden asioista lässyttäminen.

Jatkan kuin ei olisi mitään tapahtunut. Leijona ei välitä mitä apinat siitä ajattelee.

Huuuuuutista!!!! :DDDDD

En kuuntele mitä selän takana puhutaan.

Mistä edes saisin sen tietooni, ellei joku kerro?

Mutta selviytymiskeinoni olisi varmaan lähestyä asiaa kiukun avulla.

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele mitä selän takana puhutaan.

Mistä edes saisin sen tietooni, ellei joku kerro?

Mutta selviytymiskeinoni olisi varmaan lähestyä asiaa kiukun avulla.

Saat sen tietoosi mm siitä, että sinua katsotaan kummasti joka paikassa, sinua vältellään, sinua ei enää kutsuta minnekään, ns. ystäväsikin kääntävät sinulle selkänsä, ihmiset suhtautuvat yleisesti sinuun pilkallisesti ja ylenkatseella ja välttelevät sinua, ja näet omin silmin kun ihmiset kuiskuttelevat sinusta pilkalliseen sävyyn jotain toisillensa, luullen ettet huomaa tai omaa ruutia tekemään asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele mitä selän takana puhutaan.

Mistä edes saisin sen tietooni, ellei joku kerro?

Mutta selviytymiskeinoni olisi varmaan lähestyä asiaa kiukun avulla.

Saat sen tietoosi mm siitä, että sinua katsotaan kummasti joka paikassa, sinua vältellään, sinua ei enää kutsuta minnekään, ns. ystäväsikin kääntävät sinulle selkänsä, ihmiset suhtautuvat yleisesti sinuun pilkallisesti ja ylenkatseella ja välttelevät sinua, ja näet omin silmin kun ihmiset kuiskuttelevat sinusta pilkalliseen sävyyn jotain toisillensa, luullen ettet huomaa tai omaa ruutia tekemään asialle mitään.

Tuossa vaiheessa olisi syytä kääntyä lääkärin puoleen, kyseessä kun on mielisairaudeksi luokiteltava vainoharhaisuus. Kun kokee kaupan kassan tai vastaantulijoiden välttelevän tai kuvittelee ihmisten kuiskuttelevan juuri sinusta, on aika hankkia lääkitys.

Muistan sen faktan, että oikeasti kaikki ihmiset keskittyvät erittäin suurissa määrin omaan elämäänsä, itsensä ja tekemistensä miettimiseen.

Ihmiset ei oikeasti jaksa vatvoa toisten asioita niin paljon kuin luulisi/toivoisi/pelkäisi. Mieti omalla kohdallasi, paljonko aikaa käytät jonkun muun ihmisen asioiden tai tekemisten miettimiseen, olivat ne sitten hyviä tai huonoja asioita. Ehkä ohikiitävän hetken. Sitten mietit taas jotain omaa kiinnostavampaa asiaasi.

Oletko ala- vai yläasteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele mitä selän takana puhutaan.

Mistä edes saisin sen tietooni, ellei joku kerro?

Mutta selviytymiskeinoni olisi varmaan lähestyä asiaa kiukun avulla.

Saat sen tietoosi mm siitä, että sinua katsotaan kummasti joka paikassa, sinua vältellään, sinua ei enää kutsuta minnekään, ns. ystäväsikin kääntävät sinulle selkänsä, ihmiset suhtautuvat yleisesti sinuun pilkallisesti ja ylenkatseella ja välttelevät sinua, ja näet omin silmin kun ihmiset kuiskuttelevat sinusta pilkalliseen sävyyn jotain toisillensa, luullen ettet huomaa tai omaa ruutia tekemään asialle mitään.

Tuossa vaiheessa olisi syytä kääntyä lääkärin puoleen, kyseessä kun on mielisairaudeksi luokiteltava vainoharhaisuus. Kun kokee kaupan kassan tai vastaantulijoiden välttelevän tai kuvittelee ihmisten kuiskuttelevan juuri sinusta, on aika hankkia lääkitys.

Ei näissä tilanteissa mitään lääkitystä tarvita. Varsinkin pikkupaikkakunnilla tämmönen kuiskuttelu ja mulkoilu on ihan yleistä. Pahinta tässä on, että juorujen kohde on ihan aseeton tässä tilanteessa. Jos tästä yrittää avata keskustelua, on vainoharhainen pipipää, jonka pitää hankkia lääkitys. Kas näin saadaan ihmisiä tehokkaasti nujerrettua. Syynä ihmisten kusipäisyys ja matalamielisyys, pienet piirit, säälittävä oma elämä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele mitä selän takana puhutaan.

Mistä edes saisin sen tietooni, ellei joku kerro?

Mutta selviytymiskeinoni olisi varmaan lähestyä asiaa kiukun avulla.

Saat sen tietoosi mm siitä, että sinua katsotaan kummasti joka paikassa, sinua vältellään, sinua ei enää kutsuta minnekään, ns. ystäväsikin kääntävät sinulle selkänsä, ihmiset suhtautuvat yleisesti sinuun pilkallisesti ja ylenkatseella ja välttelevät sinua, ja näet omin silmin kun ihmiset kuiskuttelevat sinusta pilkalliseen sävyyn jotain toisillensa, luullen ettet huomaa tai omaa ruutia tekemään asialle mitään.

Tuossa vaiheessa olisi syytä kääntyä lääkärin puoleen, kyseessä kun on mielisairaudeksi luokiteltava vainoharhaisuus. Kun kokee kaupan kassan tai vastaantulijoiden välttelevän tai kuvittelee ihmisten kuiskuttelevan juuri sinusta, on aika hankkia lääkitys.

Ei näissä tilanteissa mitään lääkitystä tarvita. Varsinkin pikkupaikkakunnilla tämmönen kuiskuttelu ja mulkoilu on ihan yleistä. Pahinta tässä on, että juorujen kohde on ihan aseeton tässä tilanteessa. Jos tästä yrittää avata keskustelua, on vainoharhainen pipipää, jonka pitää hankkia lääkitys. Kas näin saadaan ihmisiä tehokkaasti nujerrettua. Syynä ihmisten kusipäisyys ja matalamielisyys, pienet piirit, säälittävä oma elämä...

No sepä juurikin. Ihminen voi joutua ilkeän juoruilun, pilkan ja syrjinnän kohteeksi ilman, että kukaan vuosikausiin kertoo tälle suoraan mitään. Monella työpaikalla olen havainnut tapahtuvan samaa pienemmässä mittakaavassa kun joku on otettu koko porukan yhteiseksi silmätikuksi ja sylkykupiksi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen faktan, että oikeasti kaikki ihmiset keskittyvät erittäin suurissa määrin omaan elämäänsä, itsensä ja tekemistensä miettimiseen.

Ihmiset ei oikeasti jaksa vatvoa toisten asioita niin paljon kuin luulisi/toivoisi/pelkäisi. Mieti omalla kohdallasi, paljonko aikaa käytät jonkun muun ihmisen asioiden tai tekemisten miettimiseen, olivat ne sitten hyviä tai huonoja asioita. Ehkä ohikiitävän hetken. Sitten mietit taas jotain omaa kiinnostavampaa asiaasi.

Ei se yhden ihmisen kyykyttäminen paljoa vaivaa maksa. Itse asiassa kun iso joukko tekee sitä vähänkin saadaan aikaiseksi iso vaikutus.

Asun isolla paikkakunnalla. Vaihdan tarvittaessa työpaikkaa.

Entä jos oma perhe/lähipiiri harrastaa tätä?

Olen siis eri kuin ap.

Mutta tälläisessä tilanteessa, että perheen sylkykuppina eli kiinnostaa tietää miten tämän kierteen saa (vai saako?) katkaistua?

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen faktan, että oikeasti kaikki ihmiset keskittyvät erittäin suurissa määrin omaan elämäänsä, itsensä ja tekemistensä miettimiseen.

Ihmiset ei oikeasti jaksa vatvoa toisten asioita niin paljon kuin luulisi/toivoisi/pelkäisi. Mieti omalla kohdallasi, paljonko aikaa käytät jonkun muun ihmisen asioiden tai tekemisten miettimiseen, olivat ne sitten hyviä tai huonoja asioita. Ehkä ohikiitävän hetken. Sitten mietit taas jotain omaa kiinnostavampaa asiaasi.

Kaikki aina väittää näin, mutta kummasti niitä villejä ja väritettyjä juoruja toisista kuitenkin kulkee.

Itsekin mietin aika useasti toisten ihmisten elämää, ainakin sellaisten jotka ovat jotenkin kiinnostavia tai mysteerisiä. Esim. viime viikolla näin erään (entisen) kaverin kaverin lähiössä jossa en yleensä liiku, mietin että se varmaan asuu siellä nykyään. Ja mietin että millä mielellä se vilkuili minua sillä sen ihmisen kanssa, jonka kautta tunnetaan, en ole hyvissä väleissä enää ja hän on varmasti minusta jotain kertonut. On aivan selvää, että minä ajattelen tätä sattumalta näkemääni kaverin kaveria, ja hän minua ja molemmat luulee jotain ja toivoisi tietävänsä vähän enemmän.