Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?
07.02.2021 |
Olemme puhuneet naimisiin menosta ja ajattelin kosia pian. Kuitenkin mielestäni vähän epäreilua että sormusten kustannukset kaatuvat miehen niskaan. Reiluinta olisi luonnollisesti, että molemmat osallistuisivat 50/50.
M33
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.
Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.
Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.
Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.
Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.
Eihän hän kirjoittanut että KÄSKI miehen maksaa sormuksen..? Luetunymmärtäminen hoi!
Ei ehkä kannata takertua yksittäiseen sanaan. Ei toki suoraan käskenyt, mutta sanoi, että naimisiinmeno olisi mennyt uudelleenharkintaan, jos mies ei maksa sormusta. Itsestä se olisi miehenä tuntunut pahalta, jos avioliitto on siitä kiinni. Toiset saavat toki tehdä niin kuin heille on paras.
No kyllä siinä on suuri ero KÄSKEÄ jotakuta ostamaan itselleen tavaroita, tai sitten että ostamatta jättäminen vaan saa henkilön miettimään tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa.
Okei pahoittelut, käytin ehkä väärää sanamuotoa. Korjaan: hän ei käskenyt, vaan sanoi, että olisi miettinyt avioliittoa uudelleen, jos mies ei olisi mennyt naimisiin. Onko nyt parempi?
Korjaan: jos mies ei olisi maksanut sormusta. Ja pyydän anteeksi, jos olen ilmaissut asiani kärkkäästi ja pahoittanut jonkun mielen. Se ei ollut tarkoitus.
No ei kannata vääristellä asioita ja laittaa sanoja sinne missä niitä ei ole, koko viestin sanoma muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.
Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.
Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.
Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.
Toivon mukaan olet jo päässyt takaisin työelämään tai muuten saanut jotain säästöön, ettei käy ohraisesti kun on aika vaihtaa kodinkone uudempaan vuosimalliin.
En ole tuo kelle vastasit, mutta kuulostat minun korviini aika katkeralta. Miksi toisia naisia suututtaa se, jos mies rahoittaa jonkun tuntemattoman elämää? Heti pitää alkaa heittelemään kommentteja, että "sitten kun eroat" tai "kun miehesi vaihtaa uudempaan." Lisäksi muiden naisten kutsuminen kodinkoneiksi on minusta hyvin misogynistä.
Omaan elämäänsä tyytyväinen nainen ei hauku muita naisia, tai toivo heille pahaa vain sen perusteella, että heillä on erilainen elämäntyyli, joka ei satuta ketään.
t. Nainen, joka maksoi miehensä sormuksen ja kannattaa muutenkin tasa-arvo
Eihän tuossa toivota pahaa, vaan toivotaan ettei nainen jäisi puille paljaille uhrattuaan elämänsä, uransa ja eläkkeensä miehen uran vuoksi vain, koska sai paljon helyjä. Jos tämä liitto ja järjestely kantaa hautaan asti, kaikki meni hyvin. Totuus on, että puolet liitoista päättyy eroon ja loputkin toisen kuolemaan ja nainen on tyhmä, ellei varmista omaa selustaansa. Mielestäni misogyniaa on juuri tuo perinteistä ja biologiasta vaahtoaminen ja niiden arvottaminen järkevien valintojen yläpuolelle.
Täällä monet naiset vetoaa siihe, että avioliitto on elämän pituinen liitto, ja tietenkin siihen pitää panostaa myös rahallisesti. Kuitenkin nykypäivänä keskiverto avioliitto kestää sen 5-6v, ja keskiverto ihminen menee kaksi kertaa elämässään naimisiin. Tämä takia kannattaaki vähän laskea, kuinka paljon panostaa esim. 5v liittoon rahallisesti.
Tuli mieleen viime keväällä kuulemani keskustelu yliopiston kahvilassa. Toinen likka kehui, kuinka he olivat viikonloppuna ostaneet miehen kanssa 700e huonekalut olohuoneeseen ja mies oli maksanut kaikki. Tähän toinen vastasi,että itse hän ei uskaltaisi tehdä noin,koska eron koittaessa tavaroiden jakaminen olisi hankalaa. Aika fiksusti ajateltu omasta mielestäni! Ja olen 26v mies.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Ja ilmeisesti sitä "oikeaa intohimoa" pitäisi olla rutkasti? Mitä edes tarkoitat "oikealla intohimolla"? Mitäs sitten jos tämä "oikea intohimo" himmenee, ero varmaan ainoa vaihtoehto mielestäsi?
Kukin tavallaan, mutta itse arvostan jatkuvaa intohimoa enemmän ystävyyttä, kumppanuutta, samoja arvoja, sitä että on enemmän kivaa kuin kurjaa ym. Seksikin on kivaa, mutta sekään ei vaadi mitään erityistä intohimoa =)
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet naiset vetoaa siihe, että avioliitto on elämän pituinen liitto, ja tietenkin siihen pitää panostaa myös rahallisesti. Kuitenkin nykypäivänä keskiverto avioliitto kestää sen 5-6v, ja keskiverto ihminen menee kaksi kertaa elämässään naimisiin. Tämä takia kannattaaki vähän laskea, kuinka paljon panostaa esim. 5v liittoon rahallisesti.
Tuli mieleen viime keväällä kuulemani keskustelu yliopiston kahvilassa. Toinen likka kehui, kuinka he olivat viikonloppuna ostaneet miehen kanssa 700e huonekalut olohuoneeseen ja mies oli maksanut kaikki. Tähän toinen vastasi,että itse hän ei uskaltaisi tehdä noin,koska eron koittaessa tavaroiden jakaminen olisi hankalaa. Aika fiksusti ajateltu omasta mielestäni! Ja olen 26v mies.
Valehtelet. Eroon päättyvät liitot kestää nykyisin n. 9v. https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/172166
Etkä voi sanoa et koskee keskiverto-avioliittoa, koska yli puolet jatkuu edelleen kunnes kuolema erottaa.
Naimisissa kohta 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.
Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.
Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.
Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.
Toivon mukaan olet jo päässyt takaisin työelämään tai muuten saanut jotain säästöön, ettei käy ohraisesti kun on aika vaihtaa kodinkone uudempaan vuosimalliin.
En ole tuo kelle vastasit, mutta kuulostat minun korviini aika katkeralta. Miksi toisia naisia suututtaa se, jos mies rahoittaa jonkun tuntemattoman elämää? Heti pitää alkaa heittelemään kommentteja, että "sitten kun eroat" tai "kun miehesi vaihtaa uudempaan." Lisäksi muiden naisten kutsuminen kodinkoneiksi on minusta hyvin misogynistä.
Omaan elämäänsä tyytyväinen nainen ei hauku muita naisia, tai toivo heille pahaa vain sen perusteella, että heillä on erilainen elämäntyyli, joka ei satuta ketään.
t. Nainen, joka maksoi miehensä sormuksen ja kannattaa muutenkin tasa-arvo
Eihän tuossa toivota pahaa, vaan toivotaan ettei nainen jäisi puille paljaille uhrattuaan elämänsä, uransa ja eläkkeensä miehen uran vuoksi vain, koska sai paljon helyjä. Jos tämä liitto ja järjestely kantaa hautaan asti, kaikki meni hyvin. Totuus on, että puolet liitoista päättyy eroon ja loputkin toisen kuolemaan ja nainen on tyhmä, ellei varmista omaa selustaansa. Mielestäni misogyniaa on juuri tuo perinteistä ja biologiasta vaahtoaminen ja niiden arvottaminen järkevien valintojen yläpuolelle.
(Olen eri)
Mutta kuitenkin jostain syystä oletetaan, että näissä tapauksissa nainen on juurikin ollut tyhmä eikä ole varmistanut selustaansa. Melko epäkunnioittava oletus. Eikä tuo "kodinkone"-termin käyttö myöskään varsinaisesti kuuloista arvostavalta.
Jokaisella on oma elämä ja jokaisella on oikeus elää se kuten parhaaksi näkee omalla kohdallaan kunhan ei vahingoita muita ja muiden oikeutta samaan. Tämän ei pitäisi olla mikään ongelma kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Mistä tiedät paljonko sitä intohimoa on pohjoismaisissa suhteissa ja muiden maiden suhteissa? Ja onko intohimo se pitkän suhteen kantava voima?
Hassu ajatus myös se, että intohimoa ei ole ellei nainen hyödy miehestä taloudellisesti. Ehkä se joillain onkin niin, mutta aika harvinaista varmaan. Itselleni ihan vieras ajatus.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, mä olen kokoajan käyttänyt kommenteissani numeroa 15, mutta oikeasti ensimmäinen kommenttini oli kyllä neljästoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.
Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.
Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.
Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.
Toivon mukaan olet jo päässyt takaisin työelämään tai muuten saanut jotain säästöön, ettei käy ohraisesti kun on aika vaihtaa kodinkone uudempaan vuosimalliin.
En ole tuo kelle vastasit, mutta kuulostat minun korviini aika katkeralta. Miksi toisia naisia suututtaa se, jos mies rahoittaa jonkun tuntemattoman elämää? Heti pitää alkaa heittelemään kommentteja, että "sitten kun eroat" tai "kun miehesi vaihtaa uudempaan." Lisäksi muiden naisten kutsuminen kodinkoneiksi on minusta hyvin misogynistä.
Omaan elämäänsä tyytyväinen nainen ei hauku muita naisia, tai toivo heille pahaa vain sen perusteella, että heillä on erilainen elämäntyyli, joka ei satuta ketään.
t. Nainen, joka maksoi miehensä sormuksen ja kannattaa muutenkin tasa-arvo
Eihän tuossa toivota pahaa, vaan toivotaan ettei nainen jäisi puille paljaille uhrattuaan elämänsä, uransa ja eläkkeensä miehen uran vuoksi vain, koska sai paljon helyjä. Jos tämä liitto ja järjestely kantaa hautaan asti, kaikki meni hyvin. Totuus on, että puolet liitoista päättyy eroon ja loputkin toisen kuolemaan ja nainen on tyhmä, ellei varmista omaa selustaansa. Mielestäni misogyniaa on juuri tuo perinteistä ja biologiasta vaahtoaminen ja niiden arvottaminen järkevien valintojen yläpuolelle.
(Olen eri)
Mutta kuitenkin jostain syystä oletetaan, että näissä tapauksissa nainen on juurikin ollut tyhmä eikä ole varmistanut selustaansa. Melko epäkunnioittava oletus. Eikä tuo "kodinkone"-termin käyttö myöskään varsinaisesti kuuloista arvostavalta.
Jokaisella on oma elämä ja jokaisella on oikeus elää se kuten parhaaksi näkee omalla kohdallaan kunhan ei vahingoita muita ja muiden oikeutta samaan. Tämän ei pitäisi olla mikään ongelma kenellekään.
Ensimmäinen kirjoittaja itse olettaa että kaikki muutkin naiset tekevät valtaosan kotitöistä ja katsoo itse tehneensä hyvän diilin kun mies maksaa kaiken; hänen näkemyksensä mukaan toiset naiset joutuvat tekemään kaiken ja maksamaan puolet. Hän tuntuu itse pitävän itseään ja myös muita naisia kodinkoneena ja pitää hävyttömänä, että sormuskin ostetaan puoliksi.
Suhde kestää niin kauan kuin molemmat ovat tyytyväisiä. Jostain syystä taitaa olla paljon yleisempää, että selustaa ei ole tullut varmistettua, kuin että on. Jos nainen on hyvä neuvottelemaan ja arvostaa itseään riittävästi turvatakseen tulevaisuutensa, pidän todennäköisenä, että hän tuntee myös vetoa työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Mistä tiedät paljonko sitä intohimoa on pohjoismaisissa suhteissa ja muiden maiden suhteissa? Ja onko intohimo se pitkän suhteen kantava voima?
Hassu ajatus myös se, että intohimoa ei ole ellei nainen hyödy miehestä taloudellisesti. Ehkä se joillain onkin niin, mutta aika harvinaista varmaan. Itselleni ihan vieras ajatus.
15
Jaahas, rautalangasta
..
Intohimo on sitä, että kun on todella vahvoja tunteita. Ei haluta että tulee mitään ongelmia parisuhteessa. Kuunnellaan toisia ja tehdään kompromisseja. Halutaan olla paras versio itsestään toiselle. Raha asioista ei edes tarvitse puhua.
Lisäksi pidetään se vartalo ja ulkonäkö parhaassa kunnossa. Jos on intohimoa, niin se pysyy kunnossa.
Tätä ei Pohjoismaissa, varsinkaan Suomessa, näe ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Mistä tiedät paljonko sitä intohimoa on pohjoismaisissa suhteissa ja muiden maiden suhteissa? Ja onko intohimo se pitkän suhteen kantava voima?
Hassu ajatus myös se, että intohimoa ei ole ellei nainen hyödy miehestä taloudellisesti. Ehkä se joillain onkin niin, mutta aika harvinaista varmaan. Itselleni ihan vieras ajatus.
15
Jaahas, rautalangasta
..Intohimo on sitä, että kun on todella vahvoja tunteita. Ei haluta että tulee mitään ongelmia parisuhteessa. Kuunnellaan toisia ja tehdään kompromisseja. Halutaan olla paras versio itsestään toiselle. Raha asioista ei edes tarvitse puhua.
Lisäksi pidetään se vartalo ja ulkonäkö parhaassa kunnossa. Jos on intohimoa, niin se pysyy kunnossa.
Tätä ei Pohjoismaissa, varsinkaan Suomessa, näe ollenkaan.
Aika fantasiamaailmassa elät,jos mielestäsi raha-asioista ei tarvitse puhua. Raha on kuitenkin yleisin riidan aihe suomalaissa parisuhteissa, ja epäilen näin olevan kaikkialla.
Paras suhde on nimenomaan se,missä näistä asioista voi puhua järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OMG onneksi ei tarvi tuollaisia vatvoa omassa arjessa. Menkää töihin niin riittää rahaa erilaisiin tarpeisiin.
Veronmaksajana oikein veetuttaa kun jotkut maksattavat sormuksensa veronmaksajilla. Onneksi tietysti raha kilahtaa korukauppiaan kassan.
En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat sillä, että jotkut maksattavat sormuksensa "veronmaksajilla"? Oliko tuo vitsi, vai ajatteletko että kelasta voi hakea rahaa koruihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Mistä tiedät paljonko sitä intohimoa on pohjoismaisissa suhteissa ja muiden maiden suhteissa? Ja onko intohimo se pitkän suhteen kantava voima?
Hassu ajatus myös se, että intohimoa ei ole ellei nainen hyödy miehestä taloudellisesti. Ehkä se joillain onkin niin, mutta aika harvinaista varmaan. Itselleni ihan vieras ajatus.
15
Jaahas, rautalangasta
..Intohimo on sitä, että kun on todella vahvoja tunteita. Ei haluta että tulee mitään ongelmia parisuhteessa. Kuunnellaan toisia ja tehdään kompromisseja. Halutaan olla paras versio itsestään toiselle. Raha asioista ei edes tarvitse puhua.
Lisäksi pidetään se vartalo ja ulkonäkö parhaassa kunnossa. Jos on intohimoa, niin se pysyy kunnossa.
Tätä ei Pohjoismaissa, varsinkaan Suomessa, näe ollenkaan.
Tuo on ihan oma määritelmäsi intohimolle. Lisäksi en usko että muiden maiden kansalaiset eivät puhu rahasta parisuhteissaan, enkä todellakaan näe että sellainen olisi hyväksi suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.
Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.
Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.
Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.
Eivät kaikki saa lapsia, eikä kaikissa perheissä kotityöt jää enemmän naisten harteille. Turhaa yleistämistä tuollainen. Jokaisen tilanne on erilainen.
Sanoin, että jokainen tavallaan.
Sanoit: "Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä."
Tuohan ei pidä paikkaansa, koska kaikki naiset eivät koskaan ole raskaana tai tee suurinta osaa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ikävää, jos sinä joudut tekemään, mutta puhu silloin yksikössä. Teidän tilanteessa varmasti on reilua, että mies maksaa enemmän, jos sinulla on suurempi vastuu lapsista ja kodista. Kuitenkin jos arjen vastuu jaetaan suunnilleen tasan, myös taloudellisen vastuun tulisi jakautua samoin, jos molemmat tienaavat yhtä hyvin - omasta mielestäni.
Minulle on ihan ok jos jossain toisessa parisuhteessa nainen rahoittaa vaikka miehen koko elämän, mutta se ei tarkoita sitä, että itse suostuisin sellaisen. Onneksi olen löytänyt kumppanin, joka ajattelee samalla tavalla.
Muiden pariskuntien elämäntyylit eivät vaikuta minun elämääni tai omani heidän elämäänsä, joten turha paheksua sitä, että mieheni osoittaa minulle rakkautta muun muassa lahjojen muodossa.
Kuka on sanonut, että sinun pitäisi rahoittaa miehen elämä? Tasavertaisuudesta kai tässä on pitkälti ollut kyse, siitä ettei kummallakaan sukupuolella ole automaattisesti sukupuolensa perusteella velvollisuutta kustantaa asioita. Tosin tämän ketjun perusteella toisten mielestä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Mistä tiedät paljonko sitä intohimoa on pohjoismaisissa suhteissa ja muiden maiden suhteissa? Ja onko intohimo se pitkän suhteen kantava voima?
Hassu ajatus myös se, että intohimoa ei ole ellei nainen hyödy miehestä taloudellisesti. Ehkä se joillain onkin niin, mutta aika harvinaista varmaan. Itselleni ihan vieras ajatus.
15
Jaahas, rautalangasta
..Intohimo on sitä, että kun on todella vahvoja tunteita. Ei haluta että tulee mitään ongelmia parisuhteessa. Kuunnellaan toisia ja tehdään kompromisseja. Halutaan olla paras versio itsestään toiselle. Raha asioista ei edes tarvitse puhua.
Lisäksi pidetään se vartalo ja ulkonäkö parhaassa kunnossa. Jos on intohimoa, niin se pysyy kunnossa.
Tätä ei Pohjoismaissa, varsinkaan Suomessa, näe ollenkaan.
Tuo on ihan oma määritelmäsi intohimolle. Lisäksi en usko että muiden maiden kansalaiset eivät puhu rahasta parisuhteissaan, enkä todellakaan näe että sellainen olisi hyväksi suhteelle.
Minusta tuo on yleisen taloudenhallinnan kannalta suorastaan vaarallista, ettei rahasta puhuta. En tiedä, miten se on edes mahdollista, jos ollaan naimisissa. Pakkohan siitä on välillä puhua. On huolehdittava, että jompikumpi maksaa vuokrat, laskut, lainanlyhennykset jne. Miten tämä onnistuu siitä lainkaan keskustelematta, kuka maksaa ja kumpi hoitaa?
Maailman epäromanttisin ajatus että mieheni olisi vaatinut minua osallistumaan kihlasormuksen kuluihin. Ei se nyt kuitenkaan tuhansia maksa ja vihkisormus nyt on eri juttu, se ei tule samalls tavalla puskista niinkuin yleensä toivotunlainen kosinta ja kihlasormus.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Eli sä jättäisit hyvä miehen sormusten takia???
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???
Kato vanhoja Suomileffoja. Siinäkin romanttisin osuus oli pellolla juoksenteleminen ennenkö kaaduttiin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Kihlasormukset menee niin, että kumpikin ostaa toisen sormuksen ja kannattaa unohtaa koko naimisiin meno jos ei ole varaa muutaman kympin rinkulaa tulevalle vaimolle ostaa.
Tämäkin keskustelu vain vahvistaa sitä, että feminismi tuhosi romantiikan Pohjoismaissa.
Yhtään en ihmettele, etten tiedä yhtään Pohjoismaista parisuhdetta, jossa olisi oikeaa intohimoa.
Juuri tätä "mitään en tee, jos sinä et tee sitä ja tätä väittelyä". Ja sitten 20kg ylipainoa siihen päälle.
Mitä ihmettä tapahtui viimeisen 20 vuoden aikana???