Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?

Pitää olla romanttinen. Ei kannata halvinta sormusta ostaa, tulee tunne että eikö mies yhtään arvosta naista jos sellainen antaa. Kai muutamaa tonnia voi pitää ihan miniminä. Onhan sinulla säästöjä myös häitä varten? Keskimääräinen budjetti on yleensä kymppitonnin verran. Mutta onhan se kieltämättä tosi vähän, kuitenkin elämän tärkein päivä ja ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!

Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.

Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.

Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.

Eli sä jättäisit hyvä miehen sormusten takia???

Hyvä mies ei edes maksata sormustaan naisella. Sormus on lahja naiselle ja rakkauden osoitus ja sinetöi yhteisen tulevaisuuden. Sivistynyt ja fiksu nainen jättää noin sivistymättömän miehen, eikä edes ala suhteeseen.

Vai ihanko oikeasti sinun arvoihisi kuuluu maksattaa puolet lahjansaajalla myös synttäri- tai joululahjat. Tai häiden jälkeen huomenlahja.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla romanttinen. Ei kannata halvinta sormusta ostaa, tulee tunne että eikö mies yhtään arvosta naista jos sellainen antaa. Kai muutamaa tonnia voi pitää ihan miniminä. Onhan sinulla säästöjä myös häitä varten? Keskimääräinen budjetti on yleensä kymppitonnin verran. Mutta onhan se kieltämättä tosi vähän, kuitenkin elämän tärkein päivä ja ihminen.

Jos on niin perinteinen, että miehen on ostettava naiselle minimissään muutaman tonnin sormus, niin eikö sitten pitäisi mennä perinteisesti loppuun saakka, jolloin morsiamen vanhemmat maksaa häät? Vai pitääkö miehellä jo kosiessa olla häärahat takataskussa, vaikkei edes tiedä, mitä kumppani kosintaan vastaa?

Miten tuostakin voi saada tuollaisen ongelman? Noh, meillä ei kihlasormuksia ollut ja vihkosormukset maksoin minä (nainen). Mulla kun sattui sillä hetkellä olemaan tilillä rahaa.

Laula sille lapinlahden lintujen "se ei käy", vähän voit vaihtaa järjestystä. "Mielelläni veisin sinut alttarille... se ei käy sillä mulla ei oo rahaa..."

Kyllä se siitä sitten ymmärtää tarjoutua maksamaan.

Jos sulla ei ole varaa/halua maksaa yhtä sormustaa, ei sulla ole varaa häihinkään. Älä kosi.

Jos nainen on se oikea, toi "epäreiluus" ei käy sulla mielessäkään. Mun ex osti työttömänä vihkisormuksen etukäteen (ei menty naimisiin) niin kun lähdin hän TARJOSI vihkisormusta mulle (en tosin halunnut sitä ottaa, koska hän oli sen maksanut ja en kokenut sen olevan reilua.)

Jos nainen on se oikea, yhdellä sormuksella ei pitäis olla mitään väliä. Sillä on väliä luotatteko toisiinne. Osta vaikka halpa sormus, mutta älä lähde riitelemään sormuksista! Eihän sen naisenkaan ole pakko suostua.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuostakin voi saada tuollaisen ongelman? Noh, meillä ei kihlasormuksia ollut ja vihkosormukset maksoin minä (nainen). Mulla kun sattui sillä hetkellä olemaan tilillä rahaa.

Näin se meilläkin menee, että se maksaa, jolla on enemmän rahaa sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla ei ole varaa/halua maksaa yhtä sormustaa, ei sulla ole varaa häihinkään. Älä kosi.

Jos nainen on se oikea, toi "epäreiluus" ei käy sulla mielessäkään. Mun ex osti työttömänä vihkisormuksen etukäteen (ei menty naimisiin) niin kun lähdin hän TARJOSI vihkisormusta mulle (en tosin halunnut sitä ottaa, koska hän oli sen maksanut ja en kokenut sen olevan reilua.)

Jos nainen on se oikea, yhdellä sormuksella ei pitäis olla mitään väliä. Sillä on väliä luotatteko toisiinne. Osta vaikka halpa sormus, mutta älä lähde riitelemään sormuksista! Eihän sen naisenkaan ole pakko suostua.

Kaikki ei automaattisesti halua isoja, kalliita häitä. Meillä mun sormukset maksoi enemmän kuin pienet maistraattihäät ja kahvitus vain lähimmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perinteiden mukaan mennään, mies majsaa sormukset ja morsiamen vanhemmat häät. Kumpi tässä sitten voitolle jääkään?

Morsian tietysti, ei tarvitse ostella sormuksia eikä maksaa edes omia häitään.

Ja vastalahjaksi jää loppuelämäkseen kotiorjaksi tekemään ukolle ruokaa ja kerää likavaatteet kämpästä, pesee, siivoaa, sisustaa ja päälle käy töissä koska tasa-arvo🙄

Joo, joka naisen unelmadiili. 😁🤭

Kihlasormukset maksaa tyyliin 30e kpl... kai sä nyt olet käyttänyt herkkuihinkin enemmän...

Menisin yhdessä liikkeeseen ja maksaisin laskun. Tärkeintä on sopia laskujen jakamisesta etukäteen , kun asutte yhdessä, ettei joka laskun maksamisesta tarvitse keskustella erikseen. Meillä laitetaan yhteiset kulut puoliksi ja kummallakin on oma tili vaikka mies ansaitsee 500 euroa enemmän kuukaudessa kuin minä. Meillä ei ole koskaan riitaa rahasta. Pidämme kuluista avointa kirjanpitoa ja tasaamme puoliksi kuukauden lopussa. Ap:n aloitus oli enteellinen, ja johtaa tulevaisuudessa riitoihin ellei asioista ole sovittu.

Itse henkilökohtaisesti näen kihlauksen yhteisenä sopimuksena, ei niin että miehellä on oikeus päättää milloin ja missä se tapahtuu. Myös haluan päättää itse millaista sormusta pidän loppuelämän ja tietenkin osallistua sen kuluihin. Samoin miehen sormus valitaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!

Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.

Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.

Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.

Eli sä jättäisit hyvä miehen sormusten takia???

Hyvä mies ei edes maksata sormustaan naisella. Sormus on lahja naiselle ja rakkauden osoitus ja sinetöi yhteisen tulevaisuuden. Sivistynyt ja fiksu nainen jättää noin sivistymättömän miehen, eikä edes ala suhteeseen.

Vai ihanko oikeasti sinun arvoihisi kuuluu maksattaa puolet lahjansaajalla myös synttäri- tai joululahjat. Tai häiden jälkeen huomenlahja.

Huomenlahja? Tuleeko sitten välittömästi ero, ellei sellaista saa ollenkaan tai sen arvo ei tyydytä? Miksi miehet ottavat tuollaisia maanisesti kiiltävästä tykkääviä harakoita puolisokseen?

Me maksettiin kyllä puoliksi, tai siis kihlat yhteiseltä tililtä (mies kosi ilman sormusta ja mentiin sitten yhdessä sormusostoksille) ja vihkisormus meni luonnollisesti siellä muun hääbudjetin osana. Ei tullut mieleenkään, että miehen olisi ne pitänyt ostaa. Tästä on kymmenisen vuotta nyt aikaa ja ollaan eletty hyvin tasa-arvoisessa parisuhteessa koko ajan, niin että molemmat maksaa oman maksukykynsä mukaan yhteisiä menoja ja tekee oman kykynsä mukaan kotitöitä. Kuvittelin, että tämä olisi nykyään se normaali tilanne?

Ehdota sormuskaupoille menoa ja annat budjetin. Jos haluaa kalliimman, niin joutuu avaamaan kukkaronnyörejä.

Toki voit etukäteen netissä katsella valikoimia ja tarjouksia ja millainen sinua miellyttää, paljonko olisi valmis maksamaan yms. Voihan olla, että sinulle käy yhtä hyvä tuuri kuin mun miehelle, että en halunnut mitää pröystäilevää sormusta, jossa iso timantti vaan halusin vaatimattomamman sievän sileän sormuksen, johon oli upotettu kauniisti 8 pienen pientä timanttia. Eikä se ollut edes kallis, se vaan miellytti minua eniten.

Vierailija kirjoitti:

Kihlasormukset maksaa tyyliin 30e kpl... kai sä nyt olet käyttänyt herkkuihinkin enemmän...

Tuolla summalla saa ehkä hopeisen, ohuen sormuksen. Hopea tummuu ja vääntyy ajan myötä, minkä vuoksi halusin ainakin itse, että vihkisormukseni on materiaalia, joka kestää. Sormuksen kun on tarkoitus olla ikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti näen kihlauksen yhteisenä sopimuksena, ei niin että miehellä on oikeus päättää milloin ja missä se tapahtuu. Myös haluan päättää itse millaista sormusta pidän loppuelämän ja tietenkin osallistua sen kuluihin. Samoin miehen sormus valitaan yhdessä.

Juurikin näin. Me aikoinaan päätimme, että päivänä x.x. voisimme mennä kihloihin. Mietimme yhdessä, että paljonko on varaa laittaa sormuksiin ja kävimme ne yhdessä ostamassa. Siitä minulla ei ole mitään muistikuvaa, että miten sormukset laitettiin sormeen. Taidettiin olla minun vanhempien luona silloin, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen maksanut sormukseni itse. Ja näin jälkeenpäin ja eronneena naisena olen sitä mieltä että se oli virhe. Siinä ei muuta tee kuin opettaa heti miehen siihen, että suhteeseen ei tarvitse panostaa yhtään. Että minä olen täysin saatavilla ja kustannukset hoidan minä saamatta mitään itselleni. Että minä hoidan itseni ja muut, mutta minusta ei tarvitse välittää tippaakaan. Naisen sormuksen hinta on miehen 3kk palkka. Sille on syynsä ja kannattaisi ottaa takaisin käyttöön. Mies ei arvosta mitään minkä hankkiminen ei tunnu oikein kunnolla ja ala hirvittää.

Ihan kammottava asenne. En minä halua olla mikään ostettava ja jahdattava palkinto, minä haluan tasa-arvoisen aikuisen parisuhteen jossa molemmat rakastavat ja arvostavat toisiaan.

Olet varmaan todella nuori, mutta nimenomaan tuosta tasa-arvosta tässä on kyse. Jos mies ei pidä sinua arvossa, niin hän jättää hoitamatta oman osuutensa ja pitää sinua itsestäänselvänä lastenteko- ja kodinkoneena. Sellainen vaihtoehto on erittäin harvinainen, että mies hoitaisi talouden ja perheen. Näitäkin on nähty satunnaisesti.

Kannattakohan sinun edes ajatella kosimista, kun on jo nyt tuollainen ongelma. Me ostimme toisillemme kihlasormukset ja mies osti vihkisormukset. Tuollainen tapa meidän seudullamme.

Näitä voi ajatella vähän tapauskohtaisesti.... jos on nuoripari, joka haluaa olla erittäin tasa-arvoinen kaikessa, on varmaan järkevää maksaa sormukset puoliksi.

Minä kun olen keski-ikään jo päässyt ja niin on tuo miesystäväkin, joka on aika tumpelo keittiössä, roolimme ovat asettuneet niin, että hän mm. pääsee nauttimaan aika lailla täyshoidosta normaalissa arjessa. Olen puuhastelija, joka nauttiikin sellaisesta jatkuvasta pienestä puuhailusta.

Toki hoitaa sitten autoihin tai esim. kodinkoneisiin liittyvät huolto- tai ongelmatilanteet. Pääsääntöisesti hän kyllä pääsee hyvin helpolla kotiaskareiden ja ruokahuollon suhteen, joten jos hän päättää jonain päivänä kosia, odotan kyllä ihan kunnon sormusta sormeeni ja nimenomaan hänen lompakostaan maksettuna. Se on arvostuksen osoittamista.