Aikuisen lapsen huono elämänhallinta: mitä tekisit äitinä?

Saanko arvata. Teillä ei lasten tarvinnut tehdä kotitöitä?

Hankala tilanne kun ei ole mitään rytmittämässä päivää kun koulu on etänä. Ei tarvi mennä mihinkään niin elämä lipsuu. Olin samanlainen 20-vuotiaana kun muutin pois kotoa. En saanut pidettyä rytmistä kiinni jostain syystä ja olin aika masentunutkin. Nykyään 30-vuotiaana olen ihan normaali itsestäni huolehtiva aikuinen. Olin koko kesän työttömänä ja sain pidettyä rytmistä kiinni. Aamulla pyöräilin 10km ja usein illemmalla vielä toisen mokoman. Menin nukkumaan viimeistään klo 23. Asun toki mieheni kanssa, joka kävi töissä. Tilanne voi nyt olla hankala, mutta se ei jatku sellaisena ikuisesti ja poikasi kyllä oppii pitämään huolta itsestään. Omilleen muutto voi joskus ottaa koville.

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata. Teillä ei lasten tarvinnut tehdä kotitöitä?

Itse asiassa kyllä tekivät. Mutta kuten sanoin, poika on muuttunut täysin. Oli ennen sosiaalinen ja liikunnallinen. Oli ahkera. Nyt vaan nukkuu ja pelaa. Ei hyvältä kuulosta minusta

Puhutteluun. Mutta niin etten menetä malttiasi vaan sanot olevasi huolissasi pojan muutoksesta. Pahinta onkin unohtaa hänet lättiinsä sillä verukkeella että hän on jo aikuinen.

Nuo vuodet on minelle vaikeita ja mt ongelmat voivat äityä pahaksikin. Tietysti parasta olisi että sinulla olisi puolisosi tai muu läheinen tukena tuossa.

Tuettu asuminen.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne kun ei ole mitään rytmittämässä päivää kun koulu on etänä. Ei tarvi mennä mihinkään niin elämä lipsuu. Olin samanlainen 20-vuotiaana kun muutin pois kotoa. En saanut pidettyä rytmistä kiinni jostain syystä ja olin aika masentunutkin. Nykyään 30-vuotiaana olen ihan normaali itsestäni huolehtiva aikuinen. Olin koko kesän työttömänä ja sain pidettyä rytmistä kiinni. Aamulla pyöräilin 10km ja usein illemmalla vielä toisen mokoman. Menin nukkumaan viimeistään klo 23. Asun toki mieheni kanssa, joka kävi töissä. Tilanne voi nyt olla hankala, mutta se ei jatku sellaisena ikuisesti ja poikasi kyllä oppii pitämään huolta itsestään. Omilleen muutto voi joskus ottaa koville.

Niimpä.. olisi edes koulu rytmittämässä. Tällä hetkellä tästä ei tule kyllä yhtään mitään.

Poika on masentunut. Korona veti maton alta meiltä kaikilta, mutta tietysti tämä on osunut rniten opintojaan ja omaa elämäänsä aloitteleviin nuoriin.

Huoli on varmasti kova enkä minäkään osaa neuvoa, jos kerran välimatkaa on paljon. Sinun on varmaan haettava apua itsellesi tähän huoleen ja jospa tämä ammattilainen osaisi auttaa sinua auttamaan poikaa.

Pojan kaveripiiri voi olla samassa jamassa eikä hän sen vuoksi ymmärrä omaa tilaansa.

Vierailija kirjoitti:

Puhutteluun. Mutta niin etten menetä malttiasi vaan sanot olevasi huolissasi pojan muutoksesta. Pahinta onkin unohtaa hänet lättiinsä sillä verukkeella että hän on jo aikuinen.

Nuo vuodet on minelle vaikeita ja mt ongelmat voivat äityä pahaksikin. Tietysti parasta olisi että sinulla olisi puolisosi tai muu läheinen tukena tuossa.

Niin. On vaan jotenkin todella vaikeaa pukea sanoiksi näitä juttuja pojalle kun musta valitettavasti tuntuu vähän siltä, ettei se itse ymmärrä koko ongelmaa. Vähän ehkä jopa ihmettelee miksi olen niin huolissani. Mies on myös koittanut jutella, mutta ei tuo tilanne ole sillä ratkennut. Ollaan kyllä todella huolissamme

Masennus, pojalleni kävi samoin. Toipuminen oli hidasta, nyt oN onnellinen kahden lapsen isä, perhe-elämä etusijalla, on hyvä työpaikka.

Kiitollinen olen, että poikani selvisi.

Tsemppiä sinulle ja pojallesi. Tarjoa apuasi, en tarkoita siivouksessa mutta avun hakemisessa, yhteys terveydenhuoltoon, opiskelijoille tarjolla oppilaitoksissa.

Minkälainen oli ennen armeijaa? Yhdelle kaverille kävi ihan samalla tavalla. Armeija vei kaiken itseohjautuvuuden ja nyt osaa suurinpiirtein vain kalsarit vaihtaa, jos kukaan ei ole käskyttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutteluun. Mutta niin etten menetä malttiasi vaan sanot olevasi huolissasi pojan muutoksesta. Pahinta onkin unohtaa hänet lättiinsä sillä verukkeella että hän on jo aikuinen.

Nuo vuodet on minelle vaikeita ja mt ongelmat voivat äityä pahaksikin. Tietysti parasta olisi että sinulla olisi puolisosi tai muu läheinen tukena tuossa.

Niin. On vaan jotenkin todella vaikeaa pukea sanoiksi näitä juttuja pojalle kun musta valitettavasti tuntuu vähän siltä, ettei se itse ymmärrä koko ongelmaa. Vähän ehkä jopa ihmettelee miksi olen niin huolissani. Mies on myös koittanut jutella, mutta ei tuo tilanne ole sillä ratkennut. Ollaan kyllä todella huolissamme

Masentunut ei ymmärrä omaa tilannettaan. Koita ohjata ammattiavun piiriin, mutta älä painosta. Toivotaan että kaikki muuttuu vielä paremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata. Teillä ei lasten tarvinnut tehdä kotitöitä?

Minulla oli eräs kaveri jonka koti oli varsinainen työleiri koko perheelle kun matriarkka laittoi kaikki tekemään päivittäin kotitöitä. Seurauksena tämä kaverini heti omilleen muuttaessaan heitti kaiken lössiksi kun oli päässyt tuosta työleiristä eroon.

Onkohan sun poikas mun alakerran naapuri? Se nimittäin todella haisee, sekä jätkä että kämppä löyhkää ku naalin raato...

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen oli ennen armeijaa? Yhdelle kaverille kävi ihan samalla tavalla. Armeija vei kaiken itseohjautuvuuden ja nyt osaa suurinpiirtein vain kalsarit vaihtaa, jos kukaan ei ole käskyttämässä.

Reipas, ahkera ja sosiaalinen. En kuitenkaan syytä armeijaa tästä. Koronarajoitukset ja uusi kaupunki ei vaan ole kovin hyvä yhdistelmä nuorelle

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen oli ennen armeijaa? Yhdelle kaverille kävi ihan samalla tavalla. Armeija vei kaiken itseohjautuvuuden ja nyt osaa suurinpiirtein vain kalsarit vaihtaa, jos kukaan ei ole käskyttämässä.

Ja sinä syytät armeijaa asiasta? Eiköhän taustalla ole jokin mielenterveysongelma. Minä en ole ainakaan ennen kuullut että armeija olisi kenestäkään tuollaista tehnyt ja minä ja kaikki armeijan käyneet jotka tunnen olemme jatkaneet elämäämme ihan normaalisti armeijan jälkeen.

Ota yhteyttä poikasi koulupaikan opiskelijaterveyshuoltoon tai oppilaitospastoriin. Ainakin meillä nuo pastorit auttavat, vaikka ei kirkon asiakas olisikaan. Ottavat yhteyttä nuoreen ja antavat keskusteluapua, menevät vaikka lenkille nuoren kanssa tms. jotta saavat hieman irti kämpiltä.

Myös koululla etenkin amkeissa vastuuopettajat haluavat yleensä auttaa. Rohkeasti vain yhteyttä sinne päin, ennen kuin koko lukuvuosi on ryssitty.

Siis ap on selkeästi jättänyt kasvattamatta lapsensa jos elämänhallinta on puutteellista. Onko lapselta vaadittu kotona mitään ja miten ihan perustaloustaitoja on opetettu kotona? Se pitää aloittaa jo ihan pikkumuksusta, noin vanhan kohdalla juna meni jo.

Eli äitinä pitäis katsoa peiliin koska oma duuni on laiminlyöty. Elämänhallintajuttujen opettaminen on nimenomaan kodin ja vanhempien duuni.

Nostaisin kissan pöydälle ja kertoisin pojalle huoleni.

Jos opinnot jäävät kesken, niin sitten seuraava osoite on kuntouttava työtoiminta, joka on nimenomaan sitä varten, että siellä elämänhallintaa jämäköitetään.

Poika tarvitsee jotakin mikä pitäisi rytmissä. Työpaikka tai liikuntaharrastus esimerkiksi. Tai tyttöystävä. Onko opinnot edenneet niin ettei opintotukea peritä takaisin? Kun opinnot on kokonaan etänä niin voisi tulla kotiin asumaan ja muuttaa takaisin kun lähiopetus taas alkaa. Masennus voi oireilla noin, siihen pitäisi hakea apua.