Onko muita jotka huolehtivat LIIKAA aikuisten lastensa takia? Tai jos olette itseäni fiksumpia: millä tavoin pidätte itsenne aisoissa?

Mulla kesti noin vuoden verran, kun olin huolissani. Sitten siihen tottui, että nuorilla on oma elämänsä ja mulla omani. Eniten ehkä asiaan vaikutti se, että lapseni ovat reissanneet aika paljon ulkomailla ja onnistuneet osumaan paikkoihin, joissa oli mm hurrikaani, maanjäristys tai taifuuni. Oli pakko alkaa luottaa siihen, että pärjäävät. 

Itse olen ottanut sen kannan, että vaikka miten paljon minä murehtisin ja huolehtisin, niin sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Siinä hukkaa oman elämänsä, jos pelkää asioita, jotka ovat omat vaikutusvallan ulkopuolella.

Hommaa tekemistä, mielenkiinnonkohteita ja harrasta. Ihan tietoisesti anna tilaa ja ilmaa.

Paljon on äitsyjä, joiden ainoa harrastus on aikuisten lasten elämä.

Hienoa että itse tajuat että lyö yli nyt. He ovat aika raskaita läheisiä aikuisten lasten elämässä nämä vanhemmat, jotka tarraavat kaksin käsin, ilman että lapsi-aikuinen suhde muuttuisi ajallaan luontevasti aikuinen-aikuinen suhteeksi.

Vinkit kiinnostaisi myös. Harmittaa kun aina kamalat katastrofiajatukset päällä, olen siihen taipuvainen muutenkin, muidenkin asioiden kohdalla, mutta lasten suhteen vielä potenssiin 100.

Joo, ymmärrän onneksi itsekin että huolestuneisuus lyö yli ja että se voi olla raskasta, siksi en sitä lapsilleni läheskään aina edes kerro. Eli huolehdin ja huolestun ja panikoin enimmäkseen vain omassa päässäni, jotta en pilaa välejäni lapsiini. Toisinaan onnistun siinä piilottelussa huonommin, mutta enimmäkseen tajuan kyllä pitää paniikit omana tietonani.

AP

Sivusta olen huomannut, että nämä hätäilijä-äidit ajan kuluessa jätetään vähän "säästely hyllylle", eli joudutaan korostuneen paljon miettimään mitä hänelle omasta elämästä kerrotaan, kun ei haluta aiheuttaa hyperventilointia ja pitkäänkin kestävää rauhoittelun kierrettä.

Siinä jää sitten paljon sellaistakin pois, ja kertomatta, jossa oikeasti haluaisi tukea vanhemmaltaan.

Mulla ei ole konkreettista apuvinkkiä tarjota, mutta löytyisiköhän psykologian artikkeleista apua, sellaisista jotka käsittelevät läheisriippuvuutta ja perhesuhteita?

Mun mielestä olet viisas kun huomaat tilanteen. Varmasti sulle löytyisi ratkaisukeinoja, kun nyt vaan keksisi sen suunnan mistä etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen huomannut, että nämä hätäilijä-äidit ajan kuluessa jätetään vähän "säästely hyllylle", eli joudutaan korostuneen paljon miettimään mitä hänelle omasta elämästä kerrotaan, kun ei haluta aiheuttaa hyperventilointia ja pitkäänkin kestävää rauhoittelun kierrettä.

Siinä jää sitten paljon sellaistakin pois, ja kertomatta, jossa oikeasti haluaisi tukea vanhemmaltaan.

Mulla ei ole konkreettista apuvinkkiä tarjota, mutta löytyisiköhän psykologian artikkeleista apua, sellaisista jotka käsittelevät läheisriippuvuutta ja perhesuhteita?

Mun mielestä olet viisas kun huomaat tilanteen. Varmasti sulle löytyisi ratkaisukeinoja, kun nyt vaan keksisi sen suunnan mistä etsiä.

Olet oikeilla jäljillä ja tunnistankin vaaran paikan. Siksi olenkin tosiaan päällisin puolin onnistunut pitämään "huolimölyt" mahassani ja lapseni ovat edelleen ihanan avoimia minulle. Ongelma on siis tavallaan vain minun.

Kaikki mahdollinen on luettu, kirjoista ja netistä jne. Tiedän ja tunnistan ongelman, mutta se oman ajatusmallin muuttaminen konkreettisesti on se suuri haaste. Olen tottunut läpi elämäni olemaan huolissani (turvattomasta lapsuudestani saakka) joten sen kitkeminen on työlästä.

Kaikki nämä kanssakulkijoiden konkreettiset vinkit auttavat kyllä aina pikkuaskeleen eteenpäin, joten arvostan kovasti että laitatte näitä omia mietteitä siitä miten "normaalipäinen" vanhempi asioihin suhtautuu.

AP

Terapia tekisi ehkä hyvää.

Hyvä puheenaihe, turvallisuus. Voisiko keskustelu auttaa aikuisten lasten tai tutun kanssa näistä aiheista. Pelkästään yöaika ei ole ongelma kaikkialla, vaan riippuu kaupungista sekä nimenomaan Alueesta jolla liikkuu ja mitä porukkaa siellä liikkuu /asuu. Keitä siinä kaveripiirissä on (some?) vai näkeekö yhtä kerrallaan, tunnistaako nuori aikuinen eri ihmistyypit. Liikenneturvallisuus on tärkeä asia, siinä on paljon muutettavaa. Alkoholi voi olla riski, ellei ole annoskoot hallussa. Väärään seuraan ei kannata mennä tai asuntoon johon voi tulla joku vieras kaveri. Riippuu kai henkilöstä millä osa-alueella on suuremmat riskit. Naisille väärä miesystävä on suuri riski mm. Miehillä on erityyppiset riskien osa-alueet.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puheenaihe, turvallisuus. Voisiko keskustelu auttaa aikuisten lasten tai tutun kanssa näistä aiheista. Pelkästään yöaika ei ole ongelma kaikkialla, vaan riippuu kaupungista sekä nimenomaan Alueesta jolla liikkuu ja mitä porukkaa siellä liikkuu /asuu. Keitä siinä kaveripiirissä on (some?) vai näkeekö yhtä kerrallaan, tunnistaako nuori aikuinen eri ihmistyypit. Liikenneturvallisuus on tärkeä asia, siinä on paljon muutettavaa. Alkoholi voi olla riski, ellei ole annoskoot hallussa. Väärään seuraan ei kannata mennä tai asuntoon johon voi tulla joku vieras kaveri. Riippuu kai henkilöstä millä osa-alueella on suuremmat riskit. Naisille väärä miesystävä on suuri riski mm. Miehillä on erityyppiset riskien osa-alueet.

Lasten kanssa on kaikki nämä riskit ja tilanteet käyty kyllä aikanaan läpi sikäli moneen kertaan, että minulla ei tosiaan ole mitään todellista syytä ajatella ja pelätä pahinta. Se vaan että mielikuvitukseni kyhää silti kaikkia mahdollisia vaaranpaikkoja enkä oikein pääse niistä yli ennen kuin totean, että tämäkin viikonloppu / reissu / mikä vaan, meni ihan hyvin ja lapset ovat kunnossa.

Kehitän aina äärimmäisen helposti itselleni paniikin jota minun on vaikea saada aisoihin.

AP

Tunnistan , mutta mikä on liikaa ?

Jos avoimesti kontrolloit ja koet tarpeelliseksi hakea apua lukemalla ym.niin ehkä se on liikaa.

Olen 10v lapsen kotoa muuton jälkeen edelleen huolissani sekä oikeista että täysin höpöhöpö asioista, pidän mölyt mahassani , koska ongelma on minun ei hänen.

Se, että olen huolissani hänen matkustaessaan tai ajaessaan toiselle puolelle maata ei ole minusta hysteriaa vaan normaalia. Ihan yhtä huolissani kunnes tiedä päässeen perille , olen mieheni tai vanhempieni liikkeistä. En näe tässä mitään kummallista tai joka soppaan nokkaansa työntävää äitiä/anoppia , me vain ilmoittelemme itsestämme puolin ja toisin mikä ei tarkoita selontekoa kuka joi x kuppia kossua tai oliko aamiaisleivän päällä kinkkua vai juustoa.

Onko sun oma äiti vielä elossa? Haluaisitko sinä että hän murehtisi koko ajan sinua että mitä sulle voi sattua? Pitää ymmärtää jo hyvissä ajoin että meille lapset on vain lainaa, heillä on oma elämänsä ja me pidämme heistä huolen kun he eivät itse osaa, mutta heti kun osaavat meidän pitää päästää irti ja antaa aikuisen ihmisen elää omaa elämäänsä kuten tahtoo.

Mun esikoinen on asunut monissa eri maissa ja se on opettanut mut aika hyvin olemaan murehtimatta ja luottamaan, kun sille ei voi itse mitään. Minulla oli siihen aikaan jo kuusivuotias lapsi minkäikäinen lapseni nyt on, ja jos minä pystyin huolehtimaan lapsestakin niin varmasti lapseni osaa huolehtia itsestään siinä kuin minäkin itsestäni täällä. Ihan yhtä hyvin mun lapsi on huolissaan musta, että mitä jos tulee korona ja joudun sairaalaan jne.

Minulla on tuommoinen ylihuolehtiva äiti, ja käytös on osittain periytynyt minulle. Tämä on yksi suuri tekijä siinä että kärsin kroonistuneesta ahdistuksesta ja stressistä, silloinkin kun mitään syytä ei olisi. Yritän ajatella, että elämässä ei oikeasti pysty hallitsemaan mitään, eli huolehtiminen ei hyödytä mitään. Se että olet huolissasi ei estä mitään pahaa tapahtumasta. Vaikka lapsesi olisivat koko ajan vierelläsi voi silti jotain sattua. Vaikka äkillinen aivoverenvuoto, mikä voi tapahtua kenelle tahansa. Täytyy vain opetella luottamaan jonkinlaiseen "kohtaloon" , koska oikeasti et pysty hallitsemaan elämää.

Meillä oli jo lasten asuessa vielä kotona tapana ilmoittaa, jos menee myöhempään tai ylipäätään vain väliaikatietoja välillä. Itsekin laitoin työmatkoilta tekstarin, kun olin lentoasemalla odottamassa lentoa kotiin. Ja kun olin tullut lentokoneesta ulos, laitoin viestin, jos aioin mennä vielä käymään kauppakeskuksessa. Kun omat lapseni alkoivat reissata, sain aina tekstarin,  kun olivat saapuneet jollekin lentokentälle tai kun olivat lopulta perillä määränpäässä. Tällaista ei tietysti ollut heidän kotoa muuttonsa jälkeen tavallisissa arjen asioissa kuten esim jos olivat viikonloppuna kavereineen Helsingin yöelämässä. Muta maailmalla reissatessa oli. 

Mä olen lapsilleni sanonut, että jos ovat paikassa, jossa tilanne vaikuttaa tavalla tai toisella uhkaavalta, niin ottavat taksin,  tulevat tätä kautta ja mä annan rahat taksimatkaan . Opiskeluaikaan kun nuoret eivät mielellään investoineet vähiä rahojaan taksimatkaan.  Olen myös lähettänyt rahaa Forexin kautta mm silloin, kun esikoinen osui hurrikaanialueelle,  sekä järjestänyt hänelle uudet lentoliput, kun maapallon toisella puolella ollessaan lentoyhtiö, jonka lennolle hänellä oli liput, meni konkurssiin. Nykyisin mulla on yksi tili samassa pankissa kuin lapsillanikin ja voin tarvittaessa tehdä tilisiirron ja raha näkyy heidän tileillään heti eikä vasta seuraavana päivänä. Tämä on vähentänyt huolestumistani, koska tiedän, että lapseni eivät lähde ottamaan turhia riskejä tilanteissa, joissa on turvallisempikin vaihtoehto. 

Eiköhän ne aikuiset ihmiset tiedä, mitä ne tekee.

Sinä AP stressaat nyt asialla, mille sinä et voi tehdä yhtään mitään. Lapset pärjää hyvin, sinä et. Huoli ja paniikki sairastuttaa sinut ja siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään. Suosittelen lämpimästi kääntymään alan ammattilaisten puoleen. Sinä tarvitset ammattiauttajan neuvoja ja ehkä lääkitystä, noin tilanne ei voi jatkua. Ajattele lapsiasi, he kantavat murhetta sinusta.

Hyviä huomioita ja myös vinkkejä.

Koen, että vaikken hysterisoikaan lapsilleni, niin minulla on silti itselläni ongelma, koska huolestuneisuus lyö niin yli, että menen tosiaan suunnilleen kerran viikossa suorastaan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi muun elämän suhteen. Syynä ei tarvitse olla kuin se että tekstariini ei tule vastausta tuntiin.

Oma äitini oli ihan eri maata, häntä ei kauheasti tuntunut liikuttavan missä kuljin aikoinaan. En osaa kuvitella millaista olisi ollut, jos hän olisi huolehtinut edes normaaliin tapaan, saati ollut huolestunut.

AP

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ottanut sen kannan, että vaikka miten paljon minä murehtisin ja huolehtisin, niin sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Siinä hukkaa oman elämänsä, jos pelkää asioita, jotka ovat omat vaikutusvallan ulkopuolella.

Juuri näin. Viisas äitini antoi hyvän neuvon; Älä koskaan kanna huolta asioista, joille et voi tehdä yhtään  mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne aikuiset ihmiset tiedä, mitä ne tekee.

Sinä AP stressaat nyt asialla, mille sinä et voi tehdä yhtään mitään. Lapset pärjää hyvin, sinä et. Huoli ja paniikki sairastuttaa sinut ja siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään. Suosittelen lämpimästi kääntymään alan ammattilaisten puoleen. Sinä tarvitset ammattiauttajan neuvoja ja ehkä lääkitystä, noin tilanne ei voi jatkua. Ajattele lapsiasi, he kantavat murhetta sinusta.

❤

AP

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita ja myös vinkkejä.

Koen, että vaikken hysterisoikaan lapsilleni, niin minulla on silti itselläni ongelma, koska huolestuneisuus lyö niin yli, että menen tosiaan suunnilleen kerran viikossa suorastaan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi muun elämän suhteen. Syynä ei tarvitse olla kuin se että tekstariini ei tule vastausta tuntiin.

Oma äitini oli ihan eri maata, häntä ei kauheasti tuntunut liikuttavan missä kuljin aikoinaan. En osaa kuvitella millaista olisi ollut, jos hän olisi huolehtinut edes normaaliin tapaan, saati ollut huolestunut.

AP

Sinun äitisi luotti siihen, että sinä tiedät mitä sinä teet. Hän ei näyttänyt mahdollisia pelkojaan sinulle, koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Joskus se napanuora pitää katkaista ja luottaa siihen, että lapsesi tietävät mitä he tekevät. Mitään muuta sinä et voi tehdä, koska sinun huolehtimisesi ja paniikkisi rikkoo sinut.

Kahden askeleen ohjelma:

1) Jos olet hoitanut vanhemmuuden hyvin, niin selviävät kyllä.

2) Jos apua tarvitaan, ottavat yhteyttä.