Onko muita, jotka inhoavat poikansa tyttöystävää?

Kerro pojallesi että se on vielä liian nuori seurustelemaan. On syytä opetella ensin käyttäytymismallit kunnolla, sitten vasta voi ottaa seuraavan askeleen. Netistä löytyy paljon opetusvideoita miten seurustelussa kuluu käyttäytyä.

Seksiä se sinun poikasi vain haluaa ja samoin tyttö. Ei niitä tuossa iässä kiinnosta toisen persoonallisuus.

Minä inhosin tyttöni poikaystävää. Näin heti, että on kiero hyväksikäyttäjä.

Oikeassa olinkin ja itkuunhan tämä päättyi. Kyllä joskus vanhemmilla voi vaistot olla oikeassa, ilman että kyseessä olisi vain ikävä anoppikokelas

Jos tämä keskustelu on tosissaan tehty eikä joku höpöjuttu, niin muutama vinkki AP:lle:

- juttele poikasi kanssa ihan yleisesti seurusteluasioista

- koeta suhtautua tyttöön vähän avoimemmin

- anna tilaa, pojan pitää saada itse oppia

- jos tulee sydänsuruja, niin ole myötätuntoinen. Älä ainakaan heitä mitään "arvasinhan minä tämän" -viisasteluja

Hyvä, että huolehdit pojastasi. Anna hänen kuitenkin tehdä ihan omat ratkaisunsa. Ihminen katsoo muiden, etenkin oman sukupuolensa edustajien tekemisiä, oman historiansa ja ajatusmaailmansa kautta, niin sinäkin tämän Marin. Voi olla, että olet hyvinkin oikeassa, mutta voi myös olla, että näet hänessä sokeasti vain oman itsesi etkä Maria itseään lainkaan.

Ap on edelleen manipuloiva, ei ole muuttunut miksikään eikä siedä että tyttö kilpailee pojan huomiosta. Siitä kenkä puristaa, eikö vain?

Et muuten ap ole uniikki, teitä on monta.

Kaikki teinit eivät ole tautisia kuspäälumppuja niinkuin AP itse on ollut.

Lopeta projisointi ja tutustu poikasi tyttöystävään, koita laittaa ennakkoluulosi hetkeksi sivuun.

Tästäkin avauksesta näkee miten naiset vihaavat toisiaan. Voi kun ne pojat on niin reppanoita... Pata kattilaa soimaa

Anna yöpyä, voisit vaikka itse olla mökillä yhden yön tai jossain muualla, että nuoret saavat oman rauhan.

Ehkäisy pitää olla kunnossa, osta pojalle kondomeja, ois hyvä jos tytöllä ois lisänä vaikka e pillerit, tai ehkäisylaastari (tuo jälkimmäinen on nuorelle tosi helppo käyttää kun vaihdetaan vaan kerran viikossa, pillereissä on aina riski unohtaa päivän annos).

Nuoren sydän särkyy joskus, siltä ei voi loputtomiin suojata, se on oikeasti tärkeä vaihe, oppii selviytymään vastoinkäymisistä ja näkemään ihmisissä niitä piirteitä mitä arvostaa ja niitä joita haluaa omissa ystävyys suhteissa karttaa.

Nuorten suhteet harvoin on kovin pysyviä, melko varmasti kun jstko opinnot alkavat ja nuoret joutuu erilleen toisistaan tulee ero...

Minä sanoisin, että nuorten seurusteluun ei kannata sen enempää puuttua, mutta pojan itseluottamusta kannattaisi alkaa hienovaraisesti vahvistamaan ja olla valmiina tukemaan poikaa, jos tyttö ei nyt hyvä tyttöystävä olisikaan. En siis sano, että ap olisi tytön suhteen oikeassa, mutta tyttökin on vielä nuori ja kypsymätön, ilman että hän oikeasti mikään kamala ihminen olisi.

Lukematta juttua olin tulossa sanomaan, että miehet valitsevat usein partnerikseen naisen, joka muistuttaa jollain tapaa heidän äitiään. Mutta sinä olit jo huomannut sen 😁

Voit olla varma, että "Mari" tietää mitä mietit ja punoo vastasuunnitelmia. Helpoin tapa ajaa lapsi jonkun ei-toivotun syliin on "kieltää nuori rakkaus" ja sitähän sinä parhaillaan teet. Koko suhde on entistä kiehtovampi poikasi mielessä, kun se on syntinen ja kielletty ja vihdoin saa vähän kapinoida äitiään vastaan ja näyttää, että hän onkin mies eikä "naismainen poika" kuten mamma luulee.

Mun ehdotus on, että alat kehua vuolaasti Maria, liimaudut Marin kylkeen, kutsut Marin shoppailemaan ja syömään, kehut häntä kaikille sukulaisille niin että poikasi kuulee "onneksi Pekka löysi Marin joka on kunnon tyttö ja kelpaisi kelle vaan, on oikein sovelias miniäehdokas lässyti lää". Todennäköisesti Pekkaa alkaa ärsyttää eikä Mari olekaan enää niin viehättävä.

Ja jos satut olemaan Maria fiksumpi, hän alkaa pitää sinua ystävänään mitä tietysti luonteesi tuntien käytät hyväksesi osuvalla hetkellä.

AP:sta on tulossa se karmiva anoppi, jonka käytöstä päivitellään pian vauvafoorumilla :)

Turha pelko, ap, ei siitä pojan tyttiksestä tule sulle miniää.

Epäilen kanssa vahvasti tässä olevan kyse projisoinnista. Olisi aika sattuma, jos poika olisi ihastunut narsistityttöön.

Eikö kokenut tyttö olisi todella hyvä juttu pojan ensimmäiseksi seksikumppaniksi? Tyttö tuskin aiheuttaa mitään traumaattista ensimmäistä seksikokemusta vuotamalla verta ympäriinsä ja parkumalla kivun takia. Eikä tyttö jännitä älyttömästi ja silti odota pojalta jotain täydellistä ihmesuoritusta. Olisit tyytyväinen kun pojalla on kokeneempi tyttöystävä, joka voi tarjota hänelle mukavia muistoja koko loppuelämäksi. Vai oletko kateellinen pojallesi?

Komppaan edellisiä. Seksivalistus ja ehkäisy kuntoon, ja nuorille asunto omaan käyttöön viikonlopuksi, etteivät he päädy koheltamaan kännissä jossain kotibileissä muiden nuorten kuvatessa. Nyt kun on vielä koronaakin.

Poikasi tuskin päätyy naimisiin heti ensimmäisen tyttöystävän kanssa, elleivät he todella sovi yhteen. Joten luota aikuistuvan lapsesi arvostelukykyyn. Mikäli olet kasvattanut poikasi arvostamaan itseään ja olemaan nöyrtymättä huonoon kohteluun, kaiken pitäisi olla kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minä inhosin poikani tyttöystävää. Onnekseni suhde päättyi ja pojallani on uusi. Tytöstä ei ottanut selvää onko hän lintu vaiko kala. Taustaltaan oli rikkonainen, ei esim. vanhempia ja perhettä. Ärsytti, miten mielisteli miestäni. Mieheni oli tästä tietenkin haltioissaan, kuskasi tyttöä harrastuksiinsa, haki asemalta meille, kun saapui opiskelukaupungistaan viikonlopuksi. Ärsytti tytön nöyristely 'voinko ottaa jääkaapista jugurtin, maitoa, yhden leikkeleen?' Iloitsin, kun häntä ei enää näkynyt saman katon alla.

Ai kohtelias käytös on nöyristelyä? Varmasti sitten jos olisi mennyt lupaa kysymättä jääkaapille, olisi ollut röyhkeä. Äiti on mustasukkainen pojastaan ja todennäköisesti kauhu anoppi aikanaan jollekin. Mikään ei kelpaa. Silleenkö aiot asiat hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä inhosin tyttöni poikaystävää. Näin heti, että on kiero hyväksikäyttäjä.

Oikeassa olinkin ja itkuunhan tämä päättyi. Kyllä joskus vanhemmilla voi vaistot olla oikeassa, ilman että kyseessä olisi vain ikävä anoppikokelas

Yksipuolinen ja puolueellinen näkemys. Yhtä lailla se tyttö on voinut surra. Itkuunhan sitä kuuluukin päättyä kun tunteita on ollut, mutta eihän sitä ole tarkoitus ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa avioitua. Kiero hyväksikäyttäjä? Olisiko syytä tutkiskella omaa asennettasi? Ehkä ero on tullut läpinäkyvän vihasi takia, ei kukaan nuori sellaista kestä

Juu, onhan näitä. Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta isovanhempani halveksivat kaikkien kolmen poikansa vaimoja, syyt siihen olivat heidän omasta mielestään varmaan yhtä hyvät, kuin ap:n mielestä hänen omansa on, harmi vain, että se sai heidät ajattelemaan, että äitini ja setieni vaimot ansaitsevat nöyryyttävää kohtelua, mustamaalaamista ja ahdistavia ristikuulusteluja.

Kun olimme kylässä, oli näillä isäni vanhemmilla tapana ottaa miniänsä silmätikuksi ja simputtaa ja höykyttää häntä ja ovelasti udella jopa meiltä lapsenlapsilta rangaistuksista ja muista erimielisyyksistä, joita meillä äitiemme kanssa oli ollut ja niiden varjolla taivastella, kuinka hirveitä naisia nämä miniät onkaan. Kun he itse olivat kylässä meillä, äitiäni ei oltu huomaavinaan.

Jostain syystä isäni siskon molemmat miehet kuitenkin säästyi tältä kohtelulta, heitä kohdeltiin, kuin oikeita sukulaisia.

Toivottavasti tajuat, ap, että mielipiteesi tytöstä on vain sinun, eikä se ole syy ilkeillä ja kiusata tyttölasta. Koita olla vähän parempi, kuin entisaikojen naisvihamieliset sukujen vanhimmat.

Ja kannattaa katsoa myös peiliin. Mieti, mitä itse voisit tehdä, että miniäkokelaasi ei enää inhottaisi niin paljoa. Onko vika lopulta enimmäkseen sinussa? Mitä aiot tehdä poikasi tulevien tyttöystävien kohdalla, tuo vihaaminen jää helposti päälle varsinkin, kun et voi yhtään vaikuttaa siihen, millaisen tytön se poika kotiin tuo

Joissain asioissa pitää myös luottaa vaistoon.

Poikani lukioaikainen tyttöystävä oli tyyppinä sellainen, jonka kanssa kaikki hälytyskellot soivat, sellainen viileä narsistinen manipulaattori.

Kävikin sitten niin, että vamppasi Intin kurssijuhlista poikani koulu- ja inttikaverin. Tai siis sieltä oli alkanut se rinnakkaissuhde. Siinä samalla meni välit sekä kaverin että ex-tyttökaveriin.

Vaikka ruma juttu, hyvä että pääsi ko. manipulaattorista eroon.

Mulla oli hetken aikaa sun kaltainen tuleva anoppi. Ihan sama, mitä sanoin tai tein, kaikki oli totaalisen väärin. En osannut edes voidella leipääni oikein ja se, että nuolaisin jäätelötuutin paperit ennen roskiin heittämistä, sai aikaan epäuskoisen naurahduksen. Mun nimeä hän ei oppinut koskaan lausumaan oikein ja mun tausta oli hänelle jatkuva nälvimisen aihe. Lopulta hän kadotti kalliit timanttikorvakorunsa ja syytti mua varkaaksi. Hän onnistui manipuloimaan poikansa mua vastaan, joka pyysi sitten hädissään mua palauttamaan "lainaamani" korut. Se oli meidän suhteen loppu. Tosin välirikkomme jälkeen korvikset olivat kuulemma löytyneet melko nopeasti. Mun tarinan opetus on se, että antakaa lapsienne solmia parisuhteensa ilman ulkopuolisten manipulointia. Koska se äidin pojalleen valitsema kumppani ei välttämättä ole se sopivin mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minä inhosin poikani tyttöystävää. Onnekseni suhde päättyi ja pojallani on uusi. Tytöstä ei ottanut selvää onko hän lintu vaiko kala. Taustaltaan oli rikkonainen, ei esim. vanhempia ja perhettä. Ärsytti, miten mielisteli miestäni. Mieheni oli tästä tietenkin haltioissaan, kuskasi tyttöä harrastuksiinsa, haki asemalta meille, kun saapui opiskelukaupungistaan viikonlopuksi. Ärsytti tytön nöyristely 'voinko ottaa jääkaapista jugurtin, maitoa, yhden leikkeleen?' Iloitsin, kun häntä ei enää näkynyt saman katon alla.

Ai kohtelias käytös on nöyristelyä? Varmasti sitten jos olisi mennyt lupaa kysymättä jääkaapille, olisi ollut röyhkeä. Äiti on mustasukkainen pojastaan ja todennäköisesti kauhu anoppi aikanaan jollekin. Mikään ei kelpaa. Silleenkö aiot asiat hoitaa?

Samaa mieltä. Insestistä läheisriippuvuutta 🤢