Punaisen Ristin, seurakuntien jne. järjestämä "ystävä"-toiminta
Vaikka olisin itse yksinäinen, en kokisi kummoista lohtua siitä että joku myötätunnosta tai tunteakseen itsensä hyväksi ihmiseksi tulee pitämään minulle seuraa. Ei ystävyys ole jotain, mikä aloitetaan sovitusti. Toki tuollainenkin hyväntekeväisyyssuhde voi muuttua ystävyydeksi, mutta parempi olisi kutsua toimintaa jollain muulla nimellä.
Kommentit (19)
Mitä jos ystäväksi lupautunut ei jatkossa haluaisikaan tavata sitä yksinäistä ja menee aina pitkin hampain sinne?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ystäväksi lupautunut ei jatkossa haluaisikaan tavata sitä yksinäistä ja menee aina pitkin hampain sinne?
Minulle kävi juuri noin. Ystäväkseni lupautunut ihminen kyllästyi minuun 11 kuukauden kuluttua ja ilmoitti SPR:n toimistoon, että olen liian vaativa. Ehkä olinkin. Nyt olen selviytynyt kriisistä ja saanut pari ns. luomuystävää. Vinkki: älä lähde toimintaan ns. ystäväksi kevyin perustein. Yksinäinen, kriisiytynyt ihminen pettyy pahasti.
Uskovaiset keski-ikäiset tai vanhemmat tädit sädekehä pään päällä käyvät pitämässä seuraa lähimmäisilleen.
En nyt suhtautuisi tähän näin negatiivisesti. Kyllähän se vapaaehtoinenkin saa elämäänsä tästä uusia ystäviä sekä sisältöä omaankin elämään kun tuntee olevansa hyödyllinen. Monelle eläkkeellä olevalle se on mukava harrastus, kun itsellä on aikaa ja kuntoa vielä. En nyt näkisi tätä pelkästään sädekehän kiillotuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ystäväksi lupautunut ei jatkossa haluaisikaan tavata sitä yksinäistä ja menee aina pitkin hampain sinne?
Minulle kävi juuri noin. Ystäväkseni lupautunut ihminen kyllästyi minuun 11 kuukauden kuluttua ja ilmoitti SPR:n toimistoon, että olen liian vaativa. Ehkä olinkin. Nyt olen selviytynyt kriisistä ja saanut pari ns. luomuystävää. Vinkki: älä lähde toimintaan ns. ystäväksi kevyin perustein. Yksinäinen, kriisiytynyt ihminen pettyy pahasti.
Se on VAPAAEHTOIStoimintaa. Ei ne ystävät sitä kautta nyt ole mitään psykologeja tai muutenkaan toisen ihmisen ongelmien ratkaisijoita. Näiden vaativien tapausten pitäisi ymmärtää se.
Vierailija kirjoitti:
En nyt suhtautuisi tähän näin negatiivisesti. Kyllähän se vapaaehtoinenkin saa elämäänsä tästä uusia ystäviä sekä sisältöä omaankin elämään kun tuntee olevansa hyödyllinen. Monelle eläkkeellä olevalle se on mukava harrastus, kun itsellä on aikaa ja kuntoa vielä. En nyt näkisi tätä pelkästään sädekehän kiillotuksena.
En nyt suorastaan negatiivisesti suhtaudu, ehkä hieman kyynisesti vain ;) Kivahan se, jos kumpikin osapuoli saa siitä jotain.
-ap
Joo, voi syntyä aito ystävyys tai tilanne jossa toinen käy kun ei kehtaa enää lopettaakaan ja toisella on liian suuret odotukset.
En kyllä ole halukas tapaamaan outoja ihmisiä edes "ystävätoiminnan" kautta. Luulisi, että tuollaiseen valmiit yksinäiset saisivat seuraa muutenkin.
Miksi ei voisi olla esim kaveritoimintaa. Ystävyys on kuitenkin syvällistä ja erittäin merkityksellistä.
Lähimmäispalveluksi tai -toiminnaksi sitä jossain kutsutaankin ja se on kuvaavampi minusta. Ystävyys kun tosiaan on ainakin minusta jotain mikä syntyy kahden toistensa seurassa viihtyvän ihmisen välille luonnostaan, ei jotain mihin päätetään ryhtyä.
Ystävä on ehkä vähän liikaa odotuksia tuova nimike, jos ystävää kaipaavan ajatuksena on, että tuo suhde toimii yksin hänen ehdoillaan.
Parempi olisi jokin juttukaveri tai asiointiapulainen-nimitys.
Olen itse mukana tuossa toiminnassa ja löysin onneksi sellaisen ystäväparin, joka itsekin kokee saavansa tästä iloa ja me molemmat autamme toisiamme. Olen tosin itsekin aika yksinäinen. Minä siis olen tässä se vapaaehtoinen.
Ymmärrän silti hyvin kiusallisuuden ja harvalle vapaaehtoiselle löytyy ystävää.
Tuon takia te olette yksinäisiä. Mikään ei kelpaa, kaikessa ja kaikissa on jotain ongelmaa. Ei sellaista ihmistä kukaan jaksa.
Ehkä tuossa ei tarkoiteta kirjaimellisesti ystävää siten miten se määritellään. Kai nyt pitäisi olla selvää, että toiminnan tarkoituksena on tarjota ihmiskontakti ja juttuseuraa. Mahdollisesti ulkoilua yms. Ei siinä nyt mitään syvempää ihmissuhdetta tavoitella puolin tai toisin. Nimitys on varmasti joku kompromissi, koska esimerkiksi seuralaistoiminnalla on tietynlainen maine.
Muistakaa, ettei ystävä ole mikään terapeutti vaan täysin tavallinen ihminen, joka on käynyt parin tunnin peruskurssin. Emme siis ole ammattiauttajia vaan täysin tavallisia maallikkoja.
Terv. Vapaaehtoisten kouluttaja
Minusta on todella hyvä, että tällaista toimintaa järjestetään. Siitä on monille vanhuksille ja muille yksinäisille aidosti iloa.
Itse arvostan vapaaehtoisia suuresti ja teen itsekin vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa ei tarkoiteta kirjaimellisesti ystävää siten miten se määritellään. Kai nyt pitäisi olla selvää, että toiminnan tarkoituksena on tarjota ihmiskontakti ja juttuseuraa. Mahdollisesti ulkoilua yms. Ei siinä nyt mitään syvempää ihmissuhdetta tavoitella puolin tai toisin. Nimitys on varmasti joku kompromissi, koska esimerkiksi seuralaistoiminnalla on tietynlainen maine.
Tuo erään kirjoittajan ehdottama "kaveritoiminta" voisi olla osuvampi ja kuvaavampi nimitys palvelulle. "Ystävä"-sanalla on kuitenkin suomen kielessä niin paljon painoarvoa, että se saattaa vääristää etenkin ystävää kaipaavien odotuksia siitä, mistä toiminnassa on kysymys. Totta muuten tuo, että seuralaispalvelu-termi tms. se vasta väärin käsitettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, ettei ystävä ole mikään terapeutti vaan täysin tavallinen ihminen, joka on käynyt parin tunnin peruskurssin. Emme siis ole ammattiauttajia vaan täysin tavallisia maallikkoja.
Terv. Vapaaehtoisten kouluttaja
Heräsi kysymys, että kuinka hyvin ystävää kaipaavat ovat tietoisia siitä, että palvelun kautta ei saa varsinaista tukihenkilöä ja että tarkoitus olisi kahden ihmisen tasavertainen kanssakäyminen? Muutamia kokemuksia olen kuullut, että jotkut ovat joutuneet lopettamaan vapaaehtoisena ystävänä toimimisen, kun toinen osapuoli on alkanut rajattomaksi, ripustautuvaksi ja joka olisi ennemmin psykiatrisen keskusteluavun kuin ajanviettokaverin tarpeessa.
Hyysääjätoiminta?