Lainaisitko äidillesi/isällesi 20€ muutamaksi päiväksi, jos sinulla olisi varaa? Minä en
ettei siitä tule tapaa vanhemmalleni. Olkoonkin kyse ruokaan lainattavasta rahasta. Jokainen on itse vastuussa asioistaan
Kommentit (21)
Tottakai antaisin rahaa jos noin tiukkaa olisi. En pyytäisi sitä takaisinkaan kun kyse kuitenkin vanhemmistani jotka on auttaneet minuakin rahallisesti aikoinaan.
Lainaisin ja antaisin. Voin luottaa vanhempiini ja he ovat antaneet niin paljon minulle.
Kenellekään muulle en kyllä lainaisi.
Annan säännöllisesti paljon suurempiakin summia, myös sisarelleni. Olen hyvätuloinen.
Olen velkaa vanhemmilleni tuhansia, jos ei jopa kymmeniä tuhansia koska olen ollut pienituloinen koko ikäni, joten jos saisin joskus hyvää palkkaa niin todellakin antaisin mahdollisimman paljon vanhemmille rahaa, vaikka he eivät sitä tarvitsisikaan.
Omituinen ajatus että ei antaisi ruokarahaa omalle perheenjäsenelle, oli se siten sisarus, lapsi tai vanhempi. Täytyy olla mielisairas ihminen tai joku vastaava syy ettei rakasta omia perheenjäseniään.
Jos äidin elämä oisi kiinni parista kympistä niin tottakai antaisin. Onneksi hän on ymmärtänyt hoitaa raha-asiansa niin että pärjää eläkkeellä ja pahan päivän varaakin löytyy
En lainaisi. Antaisin. Kyllä mä annan mun veljellekin, mutta viime vuonna meni liiallisuuksin kun annoin jo 1200 niin oli pakko sanoa, että nyt sun on mietittävä omakotitalosta pois muuttoa, jos et selviä laskuista. Oli sitten saanut aikaiseksi vähän myydä turhaa tavaraa. Veli on sairaseläkkeellä. Lainaksi hän aina pyysi, mutta kyllä mä tiedän, ettei pysty maksamaan, joten sanoin ettei tartte maksaa.
Lahjaverosta nillittäjille tiedoksi, että summa jää kyllä alle sen verorajan.
Hyvä alotus. Joskus saanut täällä lukea kun vanhemmat pistäneet lapsensa pihalle heidän täytettyä 18 v. Ja todellakaan eivät ole sitten auttaneet vaan peräti katkaisseet välit omaan lapseensa. Ymmärrettävää ettei tälläinen lapsi vuorostaan mitään antaisi.
Itse olen tukenut työttömää aikusta lastani, että opiskelevaa, enkä ottanut lainarahaa takaisin. Olen myös antanut rahaa isälleni.
Tottakai lainaisin. Olen lainannut monesti ennenkin ja äiti on aina maksanut takaisin, joskus pitkällä viiveellä, mutta maksanut kuitenkin.
Jos olisi jatkuvasti vailla rahaa jota ei maksaisi takaisin, voisi suhtautumiseni muuttua, ja rahan syytämisen sijaan keskittyisin auttamaan arjen talousvalinnoissa. Kilpailuttaisin toimittajat ja niin edelleen.
En lainasi, antaisin sen rahan. Jos pyytäisi 20€, antaisin 50€. Sen verran on mun vanhemmat tukeneet mua rahallisesti aikoinaan, että ainoa syy olla antamatta tuota rahaa olisi se, että ne olisi viimeiset kympit tililläni.
Lainaisin ja jopa antaisin ilman takaisinmaksuvaadetta. Tosin ihmeissäni, koska ovat varakkaita.
En lainaisi vaan nimenomaan antaisin. Ja mielellään vaikka satasia jos tarve on. Niin paljon on vanhemmat myös mua nuorena auttaneet.
En lainaisi vaan antaisin. Mikä on ongelma ap, jos kerran edellytyksenä rahan lainaamiselle/antamiselle on, että siihen olisi varaa? Kitupiikki.
Kertaluontoisesti voisin antaa isommankin summan, enkä takaisin sitä kyselisi.
Itse ajauduin tilanteeseen jossa eläkkeelle jäänyt äitini velkaantui kymmeniä tuhansia euroja. Velat ajautuivat ulosottoon. Velkajärjestely evättiin kevytmielisesti velkaantumisen vuoksi.
Äiti keksi tämän jälkeen, etttä olemme hänelle velkaa 17 vuoden elättämisestä satoja tuhansia euroja. Vaikka meille lapsille ei meidän ollessa pieniä hankittu kuin oikeastaan ruoka. Meillä ei ollut omia huoneita (asuimme teineiksi saakka kaksiossa) emme saaneet harrastaa jne. Olin 13v kun hankin kesä- ja vkonlopputöitä josta piti kotiin äidille maksaa ns ruokarahaa leijona-osa tuloista. Esim 1000 markan tilistä meni 600 mk äidille.
Niin hänelle tässä menneinä vuosina oli annettava ulosoton vuoksi joka kuukausi säännöllisesti rahaa. Hän ei suostunut muuttamaan halvempaan asuntoon, koska piti nykyistä kotiaan turvapaikkana. Vuokra noin 800€/kk.
Hän oli kokoajan minulle ilkeä. Haukkui, arvosteli, määräili, kiukutteli ja pyysi rahaa jatkuvasti lisää.
Luulisi että tuossa tilanteessa olisi edes rahaa antavan henkilön haukkuminen loppunut.
Olin kuulema kylmä ihminen, kun en löyhemmin rahaa hänelle antanut. Äidistään oikeasti välittävä lapsi olisi kuulema ottanut velat maksaakseen ja tukenut äitiään sadoilla euroilla kuussa.
Parin vuoden jälkeen katkaisin välit, en enää käsittänyt tuota järjestelyä.
En ole hänestä kuullut aikoihin mitään.
Totta kai. Antaisin enemmänkin, koska olettaisin, että äidillä olisi oikeasti todella vaikea tilanne, jos kehtaisi minulta pyytää. En tiedä hänen koskaan eläneen yli varojensa. Hän on minua aikuisikänänikin niin paljon auttanut sekä rahana että talousneuvoissa (hän on aika hyvä budjetoimaan), että ei tässä nyt voi ruveta sinne suuntaan saituroimaan.
En haluaisi takaisinmaksua mistään pienestä summasta omalta äidiltäni, mutta hän varmaan maksaisi väkisin jonkun tekosyyn varjolla kun silmäni välttää. Sitten hän valittaa, kun hänen oma äitinsä on yhtä tarkka, eikä tälle mitään saa ostaa. :D
Tottakai.Tosin ei ikinä pyydä,koska on varakas.yleensä ollut toisinpäin:)
En ikinä. En mene edes katsomaan heitä kun ovat kuolemaisillaan. Siinä on heille sitten mietittävää miten olisi kannattanut kohdella lastaan.
Lainaisitko? Tietenkin antaisin. Ei mitään takaisinmaksua. Ihme aloitus.