Lue keskustelun säännöt.
Häpeän itseäni. Elämäni on raskasta mieleni vuoksi. En jaksaisi enää.
06.02.2021 |
En vain kestä päätäni enää.
Kaikesta huolimatta, että häpeän tyyliäni elää niin löydän itsestäni hyviäkin puolia.
Olen oikeasti ihan fiksu, pohdiskeleva yksilö, joka yrittää kyllä aina kaikkensa asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä.
Rakkaus, työ, velvoitteet.
Minä ihan oikeasti yritän ja olen hyvä ihminen mutta poden todella usein maailmantuskaa, ahdistusta, merkityksettömyyttä ja olen vastarinnassa usein kyseenalaisia asioita kohtaan.
Olen kuitenkin todella ristiriitainen ja epävakaa ihminen.
En oikein saa mitään pidettyä käsissäni.
Historiani kymmenen vuoden aikana on ollut seuraavanlaista: väkivaltaisia miehiä, päihteitä, peliriippuvuutta, talousongelmia, useita työpaikkoja(koska olen protestoinut ongelmia vastaan, kyllästynyt ja lähtenyt), uupumisia, masennuskausia, huonoja ystävyyssuhteita, rajattomuutta.
En todellakaan pysty aina lähtemään suhteita jossa minua kohdellaan selvästi huonosti.
Tälläkin hetkellä itken exäni perään, joka satutti minua useita kertoja eri tavoin ja jätin hänet.
Haluan hänet edelleen väkivallasta ja päihteistä riippumatta koska uskon rakastavani häntä.
Meillä oli ongelmat ja uskon, että voisimme ne korjata ja uskoakseni hän sitä tahtoo myös.
Kun minä tahdon vakautta, rakkautta ja hyvän elämän ilman päihteitä, kuten mies myös.
Olen juuri se ihminen, joka menee vaikka maailmanääriin jos rakkaus on vahvaa.
Tai annan henkeni jos joku stimuloi tarpeeksi voimakkaasti. En välitä itsestäni kai tarpeeksi.
Kohtuutta ei ole missään tai sitten olen hyvinkin tiukka. Ääripäät.
Luen kirjoja näistä asioista, pohdin ja ymmärrän paljon. Saatan monta päivää elää tasaisemmin mutta tylsyyden tullen juon tai syön liikaa. Tai aloitan pitkän paaston.
Sisälläni on valtava tyhjiö, hätä ja pelko, ahdistus.
Lapsuuteni oli epävakaa, vanhemmat alkoholisteja, joskus hieman väkivaltaa, sisaren vakavat mt-ongelmat jne.
Lapsuus oli siis aika vaikea mutta tuli minusta ihan hyvä ihminen, en vain pysty olemaan vakaa.
En kestä tätä enkä tiedä mikä minua ohjaa, aivan kuin minussa olisi kaksi persoonaa.
Tunteet ohjaa.
Olen paljon viisastunut kyllä vuosien aikana mutta edelleen ongelmia on jossain määrin.
Syön venlafaxinia ahdistukseen, käyn juttelemassa ja pian aloitan terapiankin.
Silti pelkään etten selviä.
Minua väsyttää jo liikaa tämä kaikki.
Kommentit (16)
Terapia on hyväksi, on mahdollista omistaa useampi persoona, se kuuluu joihinkin mieluqlahäiriöihin, nää varmasti tutkitaan terapian myötä.
Muista aina että eroon oli hyvä syy, et ota häntä takaisin, kaipuu kuuluu eroon, se menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita terapia ja puhu näistä, soita kriisi puhelimiin kun paha olla. Tämä palsta on kamala paikka ja täällä kiusataan helposti. Olet normaalimpi kuin normaali tätä nykyä.
Tämä länsimaalainen maailma vaan ei ole kiva paikka, mieti millaista oli aiemmin. Lämmittää puilla kotia, hoitaa kotieläimiä, asua isommassa perheyhteisössä. Kehrätä lankaa. Kutoa kangaspuilla. Nykyään kaikki mikä olisi luontaista ihmiselle on viety pois. Ei kaupungistuminen ole ihmiselle hyväksi. Toivon että sinulle tulee mahdollisuuksia käydä ulkomailla jossain vaiheessa. Elämässä on niin paljon kaikkea muuta kuin tämä kuluttamishysteerinen kulttuuri. Kannattaa hakeutua omanlaisensa ihmisten pariin.
Ennen vanhaan ja monissa kulttuureissa sinun ongelmasi kertoisivat heille että olet shamaani tms. Me vaan olemme niin vieraantuneita kaikesta hyvästä.
Sinä ansaitset hyvää. Älä anna kohdella itseäsi kaltoin. Mitä sanoisit itsellesi jos hyvä ystävä kysyisi neuvoa parisuhteelle jossa häntä ollaan pidetty huonosti.
Voimia kovasti. Hkissä on sammalyhteisö. Katso facesta. En muista nyt tarkkaa nimeä. Vähän erilaisia fiksuja ihmisiä.
Kiitos paljon.
Terapia varmasti avaa paljon silmiä.
Onneksi minä sinne pääsen, heti kun vain löydän sopivan terapeutin..
Sekin tuntuu vaikealta prosessilta tällä hetkellä.
Ajattelin kuitenkin tehdä niin, että teen valmiiksi vaikka wordille itsestäni kuvauksen ja millaista tukea olen vailla.
Lähetän sitten niille, jotka voisivat olla avuksi tapauksessani.
Huomaatteko kuinka yksinäinen olen kun tämäkin piti kertoa? :D
Olen siis erakoitunut, siksi varmaan kaipaan tuota exäänikin niin mahdottoman kovasti koska vaikka tapailisin miehiä niin olen vain niin erilainen että minuun on vaikea ehkä suhtautua, olen kyllä mukava mutta kiinnostustani ei herätä kovin moni.
Täytyy olla jotain yhtä kajahtanutta ja elämänkolhua matkan varrella niin pystyn nauttimaan seurasta.
Kaipaan kaltaisiani mutta en ole löytänyt kunnolla vielä koskaan.
Viesti 3. kirjoittaja, olet aivan oikeassa.
Minunkin mielestäni elämän tulisi olla enemmän tuota kuin tätä pinnallisuutta, somea, tehoa jne.
Asiat ovat aika huolestuttavalla tolalla.
Kiitos ehdotuksesta, voisin katsoa tuota ryhmää :)
Ap
Korjaus..
Olen varmasti tavannut elämäni aikana paljon kaltaisiani, ei sillä, että olisin joku uniikki lumihiutale mutta olen huomannut myös sen, että pelko estää ehkä minua tutustumaan niihin ihmisiin, jotka oikeasti ovat hyviä.
Koen siis etten ansaitse hyviä ihmisiä elämääni, häpeän itseäni ja tuntuu, kuin varoittaisin käytökselläni, ettei minuun kannata tutustua.
Puhun ja olen siis sosiaalinen, ei se pelota mutta jos oikeasti pitäisi lähentyä niin menen kuoreeni.
Olen todella hankala ihminen, näissäkin tilanteissa on eroa. Riippuen monista asioista.
Olen niin vaihteleva käytöksessäni ja ajatuksissani.
En voi kertoa itsestäni oikein mitään.
Tänään saatan olla todella masentunut, itkuinen ja it..m..suunnitelmien partaalla mutta huomenna voin iloita, olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta kokemastani. Suunnittelen kaikenlaista realistista hyvää elämääni.
Tulee päivä kun masennun uudelleen ja en olekaan enää varma mistään.
Tämä on jotain käsittämätöntä.
Helvetti...
Ap
Terapia auttaa käsittelemään tunteita. Älä palaa väkivaltaisen miehen luokse. Se on ihan olennaista sinun eheytymisen kannalta! Keskusteluapua saa esim. kriisipuhelimesta. Yritä olla myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan meistä ei ole muita parempi eikä näin ollen myöskään huonompi. Sä olet just hyvä!
Uskalsin lukea pitkästä aikaa epävakaudesta persoonallisuushäiriöstä kertovaa tekstiä.
Kyllä, kuulostaa todella tutulta, kaikki.
Jatkan lukemista vielä.
"Pitkäkestoinen tyhjyyden tunne on yksi epävakaan persoonallisuuden piirre. Se voi kytkeytyä pitkästymisen, yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteisiin ja tuntua olona, jota ei ole helppo kuvailla. Tyhjyyttä kokiessaan ihminen voi epäillä jopa sitä, onko hän ylipäätään olemassa. Tyhjyyden tunne voi johtaa kyvyttömyyteen tehdä mitään silloinkin, kun jonkin asian tekeminen olisi suotavaa tai tarpeellista, esimerkiksi sänkyyn jäämiseen opiskelemaan lähtemisen sijaan"
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas on tunne, että tekisi mieli tehdä itselleen jotain. Tämä on oikeasti todella kamalaa.
Häpeä kulkee mukana ja ahdistaa.
Sitten kun tulee tämä vaihe päälle niin koen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla.
Tuntuu, että olen jo pilannut elämäni valinnoillani tai ettei minun olisi pitänyt syntyä.
Aivan säälittävää mutta totta.
Tämä on siis jatkuvaa, kuoleman ihannointia vuorotellen elämän upeutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin kertoisit minusta.
Pitkä ja sotkuinen elämä takana. Tyhjyyttä, turvattomuutta ja syyllisyyttä pää täynnä. Kaikki äärimmäiset keinot kokeiltu, mikään ei ole tuonut tasapainoa. Elämä on kuluttanut ja väsyttänyt, en oikein jaksa enää. Mitään.
Eilen juuri oikein muistelin, koska olen tuntenut jotain selkeää tunnetta. Iloa? Vapautta? En muista. Ainoa selkeä tunne on, että olen v a n h a. Vuosissa en niinkään, mutta elämässä.
Vuosia on ollut dg vaikea masennus.
Muuta en koe olevani.
Miten voikaan kadottaa yhteyden itseensä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin kertoisit minusta.
Pitkä ja sotkuinen elämä takana. Tyhjyyttä, turvattomuutta ja syyllisyyttä pää täynnä. Kaikki äärimmäiset keinot kokeiltu, mikään ei ole tuonut tasapainoa. Elämä on kuluttanut ja väsyttänyt, en oikein jaksa enää. Mitään.Eilen juuri oikein muistelin, koska olen tuntenut jotain selkeää tunnetta. Iloa? Vapautta? En muista. Ainoa selkeä tunne on, että olen v a n h a. Vuosissa en niinkään, mutta elämässä.
Vuosia on ollut dg vaikea masennus.
Muuta en koe olevani.Miten voikaan kadottaa yhteyden itseensä täysin.
Meitä tuntuu olevan monia, jotka tunnemme samoin. :(
Käy psykiatrin juttusilla, vaikea päästä mutta kerro nuo jutut.
Ehkä pistää sut nepsy-tutkimuksiin yms.
❤