Lue keskustelun säännöt.
Miten saada loppuelämä kulumaan, kun kumppania ei löytynyt eikä perheen perustaminen onnistunut?
06.02.2021 |
Kyselee nelikymppinen mies.
Perheellisistä vanhoista kavereistakaan ei ole kovasti iloa, elävät niin erilaista elämää.
Työ nyt menettelee ja pitää nupin kasassa, kun on paikka johon mennä arkipäivisin. Viikonloppuina vähän nihkeämpää. Hiihtämässä kävin äsken. Ehkä Netflixistä jotain illalla.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks miehille ole joku sellainen juttu, että voi olla mieskaveri jonkun yh-äidin pojalle ja tarjota miehen mallia? Jotain tuon tyylistä mä lähtisin etsimään. Että vaikka ne omat lapset jäi saamatta, niin vois olla tärkeä aikuinen mies jollekin pojalle, jonka elämästä se aikuinen mies puuttuu.
Eli nyt pitäis alkaa varaisäksi näille yh-mammojen jälkikasvuille jotka äitinsä on menneet pyöräyttämään jännämiesten kanssa, ja sitten ihmettelevät kun jäivätkin lapsen kanssa kuin nallit kalliolle. Kasvattakoot nyt keskenään ne lapsensa tekemään omassa elämässään parempia valintoja kuin vanhempansa tekivät. Kyllä se hyvän miehen malli nyt kelpaisi, mutta ei kelvannut silloin kun oltaisiin haluttu perhettä perustaa. Hah!
Samaa mieltä. Mikä siinä on että naisilla alkaa kelpaamaan se hyvä ja kunnollinen mies vasta kun ovat yksinhuoltajia? Huonoin mahdollinen diili miehen kannalta alkaa toisen miehen lapsia hoitamaan....
Eli on parempi vaihtoehto olla yksin koko elämä, kuin että olis vaikka isähahmo yh: n lapselle? Yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta. Esim. minusta tuli yh, lasten isän kuoltua. Ja olen miettinyt tuota isahahmo/tukihenkilö juttua, mutta tätä palstaa luettuani taidan jättää ajatuksen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ainakaan hiihtämällä et saa naista etkä perhettä.
Baarissa notkuminenko olisi parempi? Hiihtäminen on ainakin hyväksi terveydelle ja vartalolle.
Moneenko naiseen tutustuit hiihtolenkkisi aikana? Tai edes juttelit?
Kerropa joku käytännön vaihtoehto? Oletko huomannut, että näinä aikoina esim. tansseja tai muita vastaavia sosiaalisia tilaisuuksia on aika vähän tarjolla. Ja en muuten ole aloituksen kirjoittaja.
Pandemia on estänyt menemistä vajaan vuoden verran. Tässä keskustelussa on käsittääkseni miehiä, jotka ovat etsineet elämänkumppania jo kauan ennen sitä.
Yksinkertainen fakta on, että jos ei edes tutustu ihmisiin niin todennäköisyys, että kohtaa jonkun jonka kanssa herää molemminpuolinen kiinnostus, on pieni. Erittäin pieni, jos se Tinder tai nettideittailu ei ole tähänkään saakka tuottanut tulosta. Siitä on ihan turha kiukutella tai uhriutua.
Juuri nyt toivon, että voisin vaihtaa paikkoja kanssasi vaikka vain pariksi päiväksi. Tosiaankin illalla rauhassa neuloisin ja katsoisin pötköön muutaman netflix-jakson teen tai viinin kanssa. Ajoissa nukkumaan, auringon noustua ladulle, sitten kokkailemaan oman main mukaista ruokaa, ehkä iltapäivällä avantouinnille ja loppuillan voisi vaikkea lukea kirjaa, kuunnella täysillä oman maun mukaista musiikkia ja sitten harmonian vallitessa nukkumaan. Ah, taivas.
Joo, liika on liikaa. Mutta tässä ruuhkavuosielämässä juuri noita asioita ei ole. Koko ajan joku keskeyttää. Kaikki on kompromissia, kaikki kaatuu niskaan kuin dominopalikat, viikkoja ja kuukausia peräjälkeen. Puolison välillä kytee lähinnä jokin viikkoja vanha väljähtänyt riita.
Hyvää viikonloppua kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks miehille ole joku sellainen juttu, että voi olla mieskaveri jonkun yh-äidin pojalle ja tarjota miehen mallia? Jotain tuon tyylistä mä lähtisin etsimään. Että vaikka ne omat lapset jäi saamatta, niin vois olla tärkeä aikuinen mies jollekin pojalle, jonka elämästä se aikuinen mies puuttuu.
Eli nyt pitäis alkaa varaisäksi näille yh-mammojen jälkikasvuille jotka äitinsä on menneet pyöräyttämään jännämiesten kanssa, ja sitten ihmettelevät kun jäivätkin lapsen kanssa kuin nallit kalliolle. Kasvattakoot nyt keskenään ne lapsensa tekemään omassa elämässään parempia valintoja kuin vanhempansa tekivät. Kyllä se hyvän miehen malli nyt kelpaisi, mutta ei kelvannut silloin kun oltaisiin haluttu perhettä perustaa. Hah!
Samaa mieltä. Mikä siinä on että naisilla alkaa kelpaamaan se hyvä ja kunnollinen mies vasta kun ovat yksinhuoltajia? Huonoin mahdollinen diili miehen kannalta alkaa toisen miehen lapsia hoitamaan....
Eli on parempi vaihtoehto olla yksin koko elämä, kuin että olis vaikka isähahmo yh: n lapselle? Yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta. Esim. minusta tuli yh, lasten isän kuoltua. Ja olen miettinyt tuota isahahmo/tukihenkilö juttua, mutta tätä palstaa luettuani taidan jättää ajatuksen tasolle.
Jos olisin sinä niin painottaisin miehille tuota että lasten isä on kuollut.
Useimpien miesten mielessä on se tyypillinen kuvio että mieheksi on valittu joku jännämíesrenttu ja sen takia mennyt suhde poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, miksi ei ole löytynyt?
Haetko liian kaunista itseesi verrattuna?
Mulla ainakin oli teknillisessä yliopistossa kaverimies, joka ei tajunnut omaa tasoaan, vaan kuolasi ja yritti aivan liian korkeatasoisia. (itse olin varattu jo silloin. En olisi häntä huolinut, vaikka olisin ollut vapaakin)
Älä jaksa taas kääntää tätä tasojankutukseksi. Jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää juuri sellaisen, johon ihastuu ja rakastuu.
Joo, mutta sitten on tyydyttävä myös olemaan ilman.
kaunis ja urheilullinen harvoin huolii ruman ja laiskan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt toivon, että voisin vaihtaa paikkoja kanssasi vaikka vain pariksi päiväksi. Tosiaankin illalla rauhassa neuloisin ja katsoisin pötköön muutaman netflix-jakson teen tai viinin kanssa. Ajoissa nukkumaan, auringon noustua ladulle, sitten kokkailemaan oman main mukaista ruokaa, ehkä iltapäivällä avantouinnille ja loppuillan voisi vaikkea lukea kirjaa, kuunnella täysillä oman maun mukaista musiikkia ja sitten harmonian vallitessa nukkumaan. Ah, taivas.
Joo, liika on liikaa. Mutta tässä ruuhkavuosielämässä juuri noita asioita ei ole. Koko ajan joku keskeyttää. Kaikki on kompromissia, kaikki kaatuu niskaan kuin dominopalikat, viikkoja ja kuukausia peräjälkeen. Puolison välillä kytee lähinnä jokin viikkoja vanha väljähtänyt riita.
Hyvää viikonloppua kumminkin.
Mielelläni vaihtaisin paikkoja kanssasi. Oma elämäni on tuota kaipaamasi rauhaa täynnä mutta ei se ole kivaa jos juuri mitään muuta ei ole. Mielummin ottaisin huutavia lapsia ja kissanristiäisiä kun loputtoman yksinäisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos alkaisit elämään parasta mahdollista elämää, ihan vain itsellesi. Tee kaikkea mikä kiinnostaa! Ei elämä ole vain töitä ja viikonloppuna ihmettelyä.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Moni ikisinkkumies haluaisi parisuhteen ja perheen kaikista eniten.
Ei mikään töihin tai urheiluun keskittyminen tunnu lähellekään yhtä mielekkäältä.
Jotenkin aika surullista jos ihminen elää koko elämänsä joku idea tulevaisuudesta päässään, ja sitten jos se ei jostain syystä toteudukaan, niin ei kykene etsimään elämäänsä uusia sisältöjä ja mielekkyyden lähteitä, vaan jää johonkin ohueen olemassaolon tilaan, jota ei kannata pyrkiä kehittämään elämiseksi, kun se ykkösjuttu ei onnistunutkaan. Etenkin kun siitä haaveesta ei ole edes käytännön kokemusta, on vain se kullattu unelma, joka sitten toteutuessaan ei välttämättä edes olisi niin hienoa kuin kuvitelmissa.
Luulen, että moni mies elää juuri niin hyvää elämää kuin pystyy, mutta se ei tunnu mielekkäältä, koska se tärkein puuttuu eli vaimo ja lapsi. Termi ikisinkku on vähän suhteellinen. Kyllä ikisinkullakin voi olla joitakin tapailuja, joten omaa käytännön kokemusta.
Omakohtaisesti voin sanoa, että mikään elämässä ei tunnu yhtä hienolta kuin naisen seura/läheisyys/seksi.
Kaikki muu jää kakkoseksi. Olen kyllä harrastanut vaikka mitä ja matkustellut ja tehnyt töitä, mutta mikään ei tule lähellekään sitä onnen tunnetta minkä saa naisen kanssa. En ole siis vain odotellut.
Erikoista. Itse sinkkunaisena huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän löytyy kiinnostusta parisuhteeseen ja mieheen. Siis seksiä kyllä haluan ja aina välillä sitä saankin, kun kohdalle sattuu sopiva mies, mutta ihan full blown parisuhde ei vaikuta vaivan arvoiselta, kun se kokemuksen mukaan vain rajoittaa elämää ja vie hirveästi aikaa ja energiaa.
Sitten kun on kasvanut jotenkin stereotypisesti ajattelemaan, että "naiset haluaa perheen, miehet suostuvat siihen saadakseen seksiä" (kun sitä kaikkialla hoetaan), niin olen olettanut että sinkkumiehet pärjäävät yksinolon kanssa paremmin kuin naiset. Mutta ei. Tuntuu kummalliselta kuinka traaginen ja onneton olento keskiverto sinkkumies lopulta onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks miehille ole joku sellainen juttu, että voi olla mieskaveri jonkun yh-äidin pojalle ja tarjota miehen mallia? Jotain tuon tyylistä mä lähtisin etsimään. Että vaikka ne omat lapset jäi saamatta, niin vois olla tärkeä aikuinen mies jollekin pojalle, jonka elämästä se aikuinen mies puuttuu.
Eli nyt pitäis alkaa varaisäksi näille yh-mammojen jälkikasvuille jotka äitinsä on menneet pyöräyttämään jännämiesten kanssa, ja sitten ihmettelevät kun jäivätkin lapsen kanssa kuin nallit kalliolle. Kasvattakoot nyt keskenään ne lapsensa tekemään omassa elämässään parempia valintoja kuin vanhempansa tekivät. Kyllä se hyvän miehen malli nyt kelpaisi, mutta ei kelvannut silloin kun oltaisiin haluttu perhettä perustaa. Hah!
Samaa mieltä. Mikä siinä on että naisilla alkaa kelpaamaan se hyvä ja kunnollinen mies vasta kun ovat yksinhuoltajia? Huonoin mahdollinen diili miehen kannalta alkaa toisen miehen lapsia hoitamaan....
Miten se äiti tähän liittyy? Ei se tukilapsen äiti siinä kuulu pakettiin, vaan tämä tukiaikuisuus on ihan vain sen tukiaikuisen ja tuettavan lapsen välinen ihmissuhde. Ja se juttu on nimenomaan siinä ihmissuhteessa. Ei siinä ole mitään yh-piparilisää. Vain mahdollisuus vaikuttaa yhden lapsen elämään positiivisesti. Sinulla sellaiseen ei ole mitään annettavaa (niin kuin ei todennäköisesti minkäänlaiseen ihmissuhteeseen), joten pysy poissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ainakaan hiihtämällä et saa naista etkä perhettä.
Minusta oli tosi positiivinen juttu, kun ekoja kertoja juteltiin nykyisen mieheni kanssa ja hän kertoi käyneensä aiemmin päivällä hiihtämässä. Musta se kertoo ihmisestä positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks miehille ole joku sellainen juttu, että voi olla mieskaveri jonkun yh-äidin pojalle ja tarjota miehen mallia? Jotain tuon tyylistä mä lähtisin etsimään. Että vaikka ne omat lapset jäi saamatta, niin vois olla tärkeä aikuinen mies jollekin pojalle, jonka elämästä se aikuinen mies puuttuu.
Eli nyt pitäis alkaa varaisäksi näille yh-mammojen jälkikasvuille jotka äitinsä on menneet pyöräyttämään jännämiesten kanssa, ja sitten ihmettelevät kun jäivätkin lapsen kanssa kuin nallit kalliolle. Kasvattakoot nyt keskenään ne lapsensa tekemään omassa elämässään parempia valintoja kuin vanhempansa tekivät. Kyllä se hyvän miehen malli nyt kelpaisi, mutta ei kelvannut silloin kun oltaisiin haluttu perhettä perustaa. Hah!
Samaa mieltä. Mikä siinä on että naisilla alkaa kelpaamaan se hyvä ja kunnollinen mies vasta kun ovat yksinhuoltajia? Huonoin mahdollinen diili miehen kannalta alkaa toisen miehen lapsia hoitamaan....
Eli on parempi vaihtoehto olla yksin koko elämä, kuin että olis vaikka isähahmo yh: n lapselle? Yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta. Esim. minusta tuli yh, lasten isän kuoltua. Ja olen miettinyt tuota isahahmo/tukihenkilö juttua, mutta tätä palstaa luettuani taidan jättää ajatuksen tasolle.
Jos olisin sinä niin painottaisin miehille tuota että lasten isä on kuollut.
Useimpien miesten mielessä on se tyypillinen kuvio että mieheksi on valittu joku jännämíesrenttu ja sen takia mennyt suhde poikki.
No öö.. Totta helkkarissa he tietävät että isä on kuollut, ei sitä tarvitse painottaa. Isahahmo/tukihenkilö/turvallinen aikuinen ei korvaa omaa isää, mutta ei semmoinen pahitteeksi varmaan olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks miehille ole joku sellainen juttu, että voi olla mieskaveri jonkun yh-äidin pojalle ja tarjota miehen mallia? Jotain tuon tyylistä mä lähtisin etsimään. Että vaikka ne omat lapset jäi saamatta, niin vois olla tärkeä aikuinen mies jollekin pojalle, jonka elämästä se aikuinen mies puuttuu.
Eli nyt pitäis alkaa varaisäksi näille yh-mammojen jälkikasvuille jotka äitinsä on menneet pyöräyttämään jännämiesten kanssa, ja sitten ihmettelevät kun jäivätkin lapsen kanssa kuin nallit kalliolle. Kasvattakoot nyt keskenään ne lapsensa tekemään omassa elämässään parempia valintoja kuin vanhempansa tekivät. Kyllä se hyvän miehen malli nyt kelpaisi, mutta ei kelvannut silloin kun oltaisiin haluttu perhettä perustaa. Hah!
Samaa mieltä. Mikä siinä on että naisilla alkaa kelpaamaan se hyvä ja kunnollinen mies vasta kun ovat yksinhuoltajia? Huonoin mahdollinen diili miehen kannalta alkaa toisen miehen lapsia hoitamaan....
Eli on parempi vaihtoehto olla yksin koko elämä, kuin että olis vaikka isähahmo yh: n lapselle? Yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta. Esim. minusta tuli yh, lasten isän kuoltua. Ja olen miettinyt tuota isahahmo/tukihenkilö juttua, mutta tätä palstaa luettuani taidan jättää ajatuksen tasolle.
Jos olisin sinä niin painottaisin miehille tuota että lasten isä on kuollut.
Useimpien miesten mielessä on se tyypillinen kuvio että mieheksi on valittu joku jännämíesrenttu ja sen takia mennyt suhde poikki.
Ja se on sen LAPSEN vika? Parempi että ei todellakaan huoli ketään tällaista aikamiespoikaa oman lapsen seuraan, kun ne näköjään kuvittelee, että tukiaikuiseksi ryhtyminen on tie seksiin lapsen äidin kanssa. Viiraa päässä näillä ihan huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, miksi ei ole löytynyt?
Haetko liian kaunista itseesi verrattuna?
Mulla ainakin oli teknillisessä yliopistossa kaverimies, joka ei tajunnut omaa tasoaan, vaan kuolasi ja yritti aivan liian korkeatasoisia. (itse olin varattu jo silloin. En olisi häntä huolinut, vaikka olisin ollut vapaakin)
Älä jaksa taas kääntää tätä tasojankutukseksi. Jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää juuri sellaisen, johon ihastuu ja rakastuu.
Joo, mutta sitten on tyydyttävä myös olemaan ilman.
kaunis ja urheilullinen harvoin huolii ruman ja laiskan
Mieluummin olisin itse ilman kuin ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi minua vaan olisi tyytynyt minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ainakaan hiihtämällä et saa naista etkä perhettä.
Minusta oli tosi positiivinen juttu, kun ekoja kertoja juteltiin nykyisen mieheni kanssa ja hän kertoi käyneensä aiemmin päivällä hiihtämässä. Musta se kertoo ihmisestä positiivista.
Yksi entinen työkaveri taisi löytää vaimonsa suunnistusharrastuksen parista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä tulee? Viikottain on avautumisia miten ollaan eletty liki 20 vuotta yksin ennen kuin kekattiin oma yksinäisyys ⌛
Voit tehdä kun kaiken sen mistä perheelliset haaveilevat!
Elämä koostuu siis täällä valittamisesta, ja erilaisista tindereistä. Ei ihme, ettet kelpaa :D
Vierailija kirjoitti:
Elämä koostuu siis täällä valittamisesta, ja erilaisista tindereistä. Ei ihme, ettet kelpaa :D
Täältä voi löytyä joku, jonka kanssa voi yhdessä valittaa täällä.
Ajattelin tässä reilu 50-vuotiaana alkaa rakentaa elämää omien intressieni mukaan ilman ajatusta parisuhteesta enää. Hankin mökin ja ryhdyn tekemään siitä pitkän ajan projektia. Siitä saan paljon sisältöä elämääni. Voisi olla joku muukin juttu, mutta mökkiprojekti puhuttelee itseäni.
Elämässä voi olla sisältöä ilman omaa perhettäkin. Ja tosiaan maailma on täynnä ihmisiä, jotka kaipaavat apua. Jos rupean kaipaamaan ihmisseuraa, etsin varmaan jonkun yhdistyksen, jonka kautta voin olla avuksi muille. Itse en apua tarvitse.
Olitko sinä jotenkin tai jollain tavalla nirso, jotta kukaan ei kelvannut sinulle?
Kerropa joku käytännön vaihtoehto? Oletko huomannut, että näinä aikoina esim. tansseja tai muita vastaavia sosiaalisia tilaisuuksia on aika vähän tarjolla. Ja en muuten ole aloituksen kirjoittaja.