Vieläkin kylmää eilisen tapahtumat
Mä olen vieläkin ihan sekaisin pelosta sen takia mitä eilen tapahtu! En tiiä mitä tää on ja en tiiä uskallanko nukkua ens yönä! Kun mä tulin illalla kaupasta ja avasin ulko-oven, kuulin läheltä lasten puhetta. Vilkaisin siihen suuntaan ja näin siinä noin 10 metrin päässä pojan ja tytön.
Poika puhui mulle: "Anteeksi, rouva, mutta meillä olisi asiaa teille. Voitteko kuunnella hetkisen?". Sanoin, että odottakaa vähän ja nostin ruokakassit eteiseen ja jäin oviaukkoon sisäpuolelle. Katsoin lapsiin päin ja vähän ihmettelin, että mitähän lapsia nää on, kun kumpikin oli mielestäni pukeutunut tosi vanhanaikasiin lasten talvivaatteisiin, sellasiin, mitä oon nähny 1950 - 60 -lukujen valokuvissa.
Poika oli ehkä 10-vuotias ja tyttö vähän nuorempi, ehkä 8. Lapset alkoi kävellä lähemmäs ja poika sanoi: "Voisitteko antaa meidän soittaa vanhemmillemme? Olemme eksyneet kauas kotoamme, emmekä tiedä, mihin suuntaan lähteä". Ihmettelin että mitä hittoa, nää puhuvat oikein kirjakieltäkin niinku hyvinkoulutetut lapset jossain vanhoissa Suomi-filmeissä! "Saammeko me tulla eteiseen soittamaan, sillä meillä on kylmä?", kysyi sitten tyttö. Koko juttu vaikutti niin arveluttavalta, että jouduin miettimään hetken.
Sillä välin lapset oli tulleet ihan oviaukon luo ja nyt näin niiden kasvot tarkemmin sisältä tulevassa valossa! Huh huh - kummallakin oli ihan kokomustat silmät, siis mykiö ja valkuainen oli mustia! Järkyttävät, pikimustat silmät! Pelotti ihan helvetisti ja olin vetämässä ovea kiinni kun poika työnsi kätensä oven raosta sisään ja sanoi tiukalla äänellä: "Meidän täytyy päästä eteiseen soittamaan!"
Silloin tunsin niinku kylmää vettä olis kaadettu päälleni tai jäävesi olis valunu suonia pitkin alas ja valtava kuolemankauhu ja paniikki iski! Poika veti kätensä ulos just ennen ku läimäsin oven kiinni! Mitä tää on? Mitä ne lapset oli? Kun myöhemmin katoin keittiön ikkunasta ulos niin siellä ne lapset seisoi meidän rivarin parkkipaikan takana ja tuijotti meidän asuntoa! Ihan seisoi kumpikin paikallaan ja tuijotti!
Myöhemmin katoin uudestaan ja olivat jo lähteneet. Nyt on kaikki ovet tuplalukossa ja verhot ikkunoiden edessä ja pelkään iltaa enkä uskalla nukkuu! Ja näitä lapsii on netin mukaan nähty ulkomaillakin.
Kommentit (13)
Ei ole mitään niin pitkästyttävää kun kuunnella/lukea jonkun unia. Tai on....katsella tietokoneelta toisten matkakuvia.
Vuosi tais olla ehkä -96 kun tähän tarinaan ekan kerran törmäsin
Äh. Ei jaksa näitä huonosti käännettyjä ja sepitettyjä creepypastoja. Tääkin on jo niin vanha tarina, et varmaan oisit löytäny jonkun uudemmankin mitä kaikki ei oo jo kuullut.
Nyt lensi mällit näppikselle viisi kertaa. Voisit jatkossa vähän miettiä mitä kirjoitat!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään niin pitkästyttävää kun kuunnella/lukea jonkun unia. Tai on....katsella tietokoneelta toisten matkakuvia.
Olispa ihanaa katsella nyt jonkun matkakuvia tietokoneelta, kun omat on veivattu läpi jo miljuuna kertaa, uusia reissuja odotellessa..
Vierailija kirjoitti:
No kerro mitä tapahtui?
Mitään ei tapahtunut. Mustasilmäisiä lapsia ei tule päästää sisään, vampyyrit ei näe itseään peilistä ja ihmissudet herää yön jälkeen metsästä vaatteet riekaleina.
Ihan oikeasti pistit sitten tämmöisen.