Teen terapiatyyppistä työtä julkisella puolella. Alankohan kyynistyä
Kun työ ei kiinnosta juuri yhtään ja loputon ongeömien jauhaminen asiakkaiden kanssa tympii. Aiemmin olen ollut aidostikin empaattinen. Työelämää takana jo n. 30v, ehkä tämä on joku vaihe tai sitten vain loppu-ura töissä on tätä.
Kommentit (44)
Teen samantyyppistä työtä. Jaksamiseen auttaa hyvät työkaverit, koulutus, työnohjaus, se että omat asiat (ihmissuhteet, talous, terveys) on kunnossa. Vapaa-ajalla innostava harrastus.
Hae tukea itsellesi työelämäpohdintoihin esim. työterveyshuollosta. Tämä on työtä, jossa pitää huolehtia myös omasta mielestä, koska päivät kuluu hoitamalla muita ja omat tarpeet ovat sivussa tuolloin. Ehkä olet muutoksen edessä
Ihan turha taistella terapiakäsitteen syvällisestä merkityksestä täällä. Psykoterapiassakin on sen seitsemänkymmentä toteutustapaa, eikä ne kaikki psykoterapeutitkaan välttämättä hallitse edes yhtä, vaikka olisi mitä tutkintoa turkinnon päälle.
Ap on selvästi halunnut auttaa ja kokee siinä voimattomuutta. Eikä ihme. Julkisella puolella ei voi valita asiakkaitaan eikä voi ilmoittaa vaikeille tapauksille että suosittelee työntekijän vaihtoa. Se ei ole ap:n vika että lähtötilanne on vaikea, eikä mikään lisäkolutus sitä muuttaisi. Se, että ap on aikaisemmin jaksanut aidosti välittää on vain hieno asia.
En pidä tästä aloituksesta. Jos on esim. psykologi, sanoo: olen psykologi. Terapiatyyppinen työ kuulostaa puoskaroinnilta.
Mulla oli vähän samantyyppisiä fiiliksiä, työpaikan vaihtaminen virkisti.