Mistä asioista sinusta olisi omassa lapsuudessasi tehty lastensuojeluilmoitus?

Vierailija kirjoitti:

Ruokapöydässä piti olla hipihiljaa. Ymmärrän toki ettei möykätä ja elämöidä saa ja käytöstavat pitää olla, mutta ei saanut kuulua hiiskaustakaan tai isäpuoli repi hiuksista jäähylle pimeään vessaan. Ruokailuvälineet eivät saaneet osua lautaseen, juomisesta ei saanut kuulua kulausääntä, kattilan kansi avattiin ja suljettiin äänettömästi ynnä muuta älytöntä.

Kamalin muistoni oli se, kun pieneltä, silloin n. 2-vuotiaalta veljeltäni kaatui piimälasi. Muistan yhä sen kauhun veljen kasvoilla kun humalainen isäpuoli karjui, läimäytti häntä naamaan, kaatoi loput piimät veljen päähän, nosti syöttötuolista alas ja raahasi itkevän, maassa makaavan veljen hiuksista vessaan ja sammutti valot. Veljen takaraivolla oli pitkään kalju kohta :( Isäpuolen silmän välttäessä yritin lohduttaa itkevää pientä vessan oven raosta.

Hyi hitto. En ole millään tapaa väkivaltainen ihminen normaalisti, mutta ihan mielelläni vetelisin turpaan isäpuoltasi.

Mikä siinä muuten on, että tietyn aikakauden vanhemmille maitolasin tms kaatuminen oli niin suuri katastrofi? Olen itse 90-luvulla syntynyt ja saatiin pahimmat huudot lapsena äidiltä juuri tällaisista pikkuasioista. Oma 1,5-vuotiaani sotkee joskus vaikka kuinka paljon syödessään, eikä tulisi mieleenkään raivota siitä lapselle, sehän on vaan sotkua, jonka saa siivottua.

Nykyisten säännösten mukaan poliisit olisivat vieneet vanhempani kun antoivat joskus selkäsaunan, se kyllä teki vanhempien elämän helpoksi, isä vain tuli nahkavyö kädessään ja kysyi muistatteko mikä tämä on niin toteltiin ilman pitkiä neuvotteluja, sellaista oli monessa perheessä eikä sitä pahana pidetty.

Asunto säästäjinä asuttiin jääkylmässä puutalossa pestiin astiat ensin sitten ne piti huuhdella jääkylmässä kraanavedessä ,pyykit kuivattiin pakkasella vintillä jääkylmässä mitkä oli jäässä kuten lakanat mitä oli kosteita kun laitettiin sänkyyn.Ikkunat jäätyi talvella ja perunat kellariin.Räkä valui ja yskää oli.Sitten kun se asunto vihdoin saatiin me lapset jo kohta muutettiin omilleen.Sen pituinen se.Kärsittiin vuosikaudet puulämmitys puiden pilkkomis ja pinoamis traumoja.

Varmaan siitä, että kävin ala-asteella ollessani lukemattomia kertoja vauvaikäisen siskon kanssa  ostamassa äidille tupakkaa  tai siitä, että ekaluokalla olin kaverin kanssa yötä teltassa kerrostalon pihalla :D

- Siitä että äiti poltti sisällä

- Siitä että raahasin 5 vuotta nuorempaa veljeä ulkona kuin nukkea, kerran äiti löysi veljen yksin hiekkalaatikolta ja huusi niin että kortteli kaikui

- Siitä että käänsin papalle sätkiä

- Siitä että ajoin pyörällä ilman kypärää

Ja minulla oli ihan normaali koti ja hyvät, rakastavat vanhemmat. 

Upup

Ei varmaan mistään kun ei tehty silloinkaan ja jos joskus joku teki niin äiti oli hyvä kertomaan asioita muiden syyksi kuin omaksi, yllättäen 4 lasta oli mielenvikaisia, mutta hän itse suomen paras äiti....

Vierailija kirjoitti:

Isä antoi korkillisen verran konjakkia tai viskiä jouluaattona meille lapsille. Sen verran jännittävää se oli, että join sen vaikka oli pahaa ja siitä tuli päänsärky. Mitään humaltumista ei tullut. Eikä ole traumatisoinut mitenkään, uskon että isä oli vain hyväntuulinen sinä iltana. Eikä ketään pakotettu vaan sai uteliaisuuttaan maistaa. Nyt olisi lastensuojelu pahoittanut mielensä. Valmistin myös isälle erillisellä laitteella tupakkeja, sepä vasta oli hauskaa. Silti en itse edelleenkään halua polttaa enkä pidä siitä hajusta. Ajat ovat muuttuneet kovasti tiedostavampaan suuntaan, mutta myös tylsempään ja liikasuojelevaan suuntaan.

Joo tämä, lapsille juotettiin alkoholia milloin mistäkin syystä, juhlat, jos oli kipeänä sen piti parantaa....

Vierailija kirjoitti:

Ruokapöydässä piti olla hipihiljaa. Ymmärrän toki ettei möykätä ja elämöidä saa ja käytöstavat pitää olla, mutta ei saanut kuulua hiiskaustakaan tai isäpuoli repi hiuksista jäähylle pimeään vessaan. Ruokailuvälineet eivät saaneet osua lautaseen, juomisesta ei saanut kuulua kulausääntä, kattilan kansi avattiin ja suljettiin äänettömästi ynnä muuta älytöntä.

Kamalin muistoni oli se, kun pieneltä, silloin n. 2-vuotiaalta veljeltäni kaatui piimälasi. Muistan yhä sen kauhun veljen kasvoilla kun humalainen isäpuoli karjui, läimäytti häntä naamaan, kaatoi loput piimät veljen päähän, nosti syöttötuolista alas ja raahasi itkevän, maassa makaavan veljen hiuksista vessaan ja sammutti valot. Veljen takaraivolla oli pitkään kalju kohta :( Isäpuolen silmän välttäessä yritin lohduttaa itkevää pientä vessan oven raosta.

Voi apua, ihan kauheita juttuja! Olen pahoillani puolestanne :(

Vierailija kirjoitti:

Varmastikin insestistä ja ruumiillisesta pahoinpitelystä. Veljeltäni katkesi käsi yhden pahoinpitelyn yhteydessä.  Sain sukupuoliherpeksen kuusivuotiaana isältäni. Olin alipainoinen lapsi, kuljin reikäisissä vaatteissa kun vanhempani pistivät tuhansia menemään kuukaudessa harrastuksiinsa ja ulkonäköönsä. 

Apua! Miten olet selvinnyt? Kyllä voi olla sairaita ihmisiä vapaana!

Näitähän riittää:

- juoppohullu isäni hakkasi äitiäni ja meitä lapsia miten halusi, imurin putkella, päätä seinään ym

- isäni myös hyväksikäytti ainakin minua, en tiedä muista sisaruksistani

- meillä ei ollut hammasharjoja edes, lukio piti selvittää omin varoin

- ruoka oli epäterveellistä

- vanhempien ryyppäys tappelut, äiti pakkasi meidät monet kerrat autoon ja ajeli pitkin kyliä

- isäni hajotti paikkoja, uhkasi meitä haulikolla

- hoidin 12v asti liudan pienempiä sisaruksia ja kotia

- järjetön henkinen väkivalta

Piiskaus, tukistaminen, äiti pakkosyötti minua kun en suostunut syömään, isä yritti ampua ilmakiväärillä minua ja veljeäni kun tappelimme, 14v varastin kesätyöpaikasta tupakkaa ja siideriä. Jätettiin yksin kotiin tosi pienenä. Naapurin tyttö oli 8v kun joutui hoitamaan yön yli vastasyntynyttä siskoaan kun vanhemmat lähti viihteelle. Menin kaveriksi hoitamaan olin 11v.

Tein 8-13-vuotiaana äitini kanssa siivoustyötä (oli siis äidin palkkatyö). Kaikki kesälomani ja muuten viikonloput. Ihme ettei kukaan tehnyt lasua. Tai ehkä tekikin mutta ei ole tullut tietooni. En pitänyt tuosta ollenkaan ja pelkäsin työpaikan duunariäijiä, mutta koin että äitini ei jaksa mennä töihin, jos en lähde auttamaan.

N38

1-2 luokalla mun koulutie: ensin ison vilkkaan tien yli ja sitten vielä rautatien yli. Puolet koululaisista

Täähän on tavallaan vertaistukea, kun yllättävän monella on ollut hirveä lapsuus. En siis ole ainoa.

90- luvulla ei vielä ilmoituksia tehty rajusta väkivallasta. Monta kertaa hakattiin sairaala kuntoon, syynä mm. katsoin väärällä tavalla. Vanhemmat käyttivät rahat itseensä ja ruokaa ei saanut tarpeeksi ja se, mitä sai oli hyvin huonolaatuista ja yksipuolista. Suihkussa ei saanut käydä, kun vettä kului ym. Vaatteet lahjoituksena saatuina ja mitään, mitä tarvitse ei saanut. Kun lopulta sai kesätöitä, niin vanhemmat varastivat tililtä rahaa omiin juttuihin.

Jälkikäteen olen ihmetellyt, miksi väkivallasta ei tehty lasuja. Vammoja oli usein ja olin todrlla pelokas lapsi. Ihan varmasti näkyi, ettei kaikki ole kunnossa. Sukulaisetkin tiesivät/epäilivät melko varmasti, mutta kukaan ei puuttunut. Oliko tuollainen sitten muka normaalia kaksikymmentä vuotta sitten?

Sairastuin 2 -vuotiaana ja mm. Heinolan reumasairaalassa epäiltiin jotakin reuman tyyppistä sairautta vuoden kestäneiden tutkimusjaksojen jälkeen ja haluttiin tehdä lisää tarkempia tutkimuksia. Vanhemmat eivät suostuneet enää viemään minua sinne tutkittavaksi enkä saanut diagnoosia. (Oireet alkoivat uudelleen aikuisena. En ole edelleen saanut diagnoosia koska lääkärit eivät usko, että joku voisi yhä sairastaa jotain sellaista sairautta ilman että olisin saanut diagnoosin jo paljon aikaisemmin.) Siihen aikaan kukaan ei valvonut viedäänkö lapsi lääkärin määräämiin tutkimuksiin. Heinolan reumasairaalaa ei ole enää edes olemassa ja kuulemma reuman diagnosointi ja hoito huononi saman tien Suomessa. Sain tietää totuuden lapsuuteni sairaalareissuista vasta muutama vuosi sitten kun tilasin kopiot vanhoista lausunnoista. Perhe oli valehdellut vuosikymmenien ajan epäilyjen olleen vääriä.

Lisäksi olin alle 10 -vuotiaana paljon ikään kuin heitteillä koska molemmat vanhemmat olivat vuorotyössä eivätkä koskaan kertoneet minulle milloin palaavat töistä. Saatoin olla koulusta palattuani koko illan yksin tietämättä palaako kukaan muu ennen keskiyötä.

Vierailija kirjoitti:

Täähän on tavallaan vertaistukea, kun yllättävän monella on ollut hirveä lapsuus. En siis ole ainoa.

90- luvulla ei vielä ilmoituksia tehty rajusta väkivallasta. Monta kertaa hakattiin sairaala kuntoon, syynä mm. katsoin väärällä tavalla. Vanhemmat käyttivät rahat itseensä ja ruokaa ei saanut tarpeeksi ja se, mitä sai oli hyvin huonolaatuista ja yksipuolista. Suihkussa ei saanut käydä, kun vettä kului ym. Vaatteet lahjoituksena saatuina ja mitään, mitä tarvitse ei saanut. Kun lopulta sai kesätöitä, niin vanhemmat varastivat tililtä rahaa omiin juttuihin.

Jälkikäteen olen ihmetellyt, miksi väkivallasta ei tehty lasuja. Vammoja oli usein ja olin todrlla pelokas lapsi. Ihan varmasti näkyi, ettei kaikki ole kunnossa. Sukulaisetkin tiesivät/epäilivät melko varmasti, mutta kukaan ei puuttunut. Oliko tuollainen sitten muka normaalia kaksikymmentä vuotta sitten?

Oletkohan yksi sisaruksistani? Kuulostaa tutulta. (Kangasalla kasvoin)

Vierailija kirjoitti:

Tein 8-13-vuotiaana äitini kanssa siivoustyötä (oli siis äidin palkkatyö). Kaikki kesälomani ja muuten viikonloput. Ihme ettei kukaan tehnyt lasua. Tai ehkä tekikin mutta ei ole tullut tietooni. En pitänyt tuosta ollenkaan ja pelkäsin työpaikan duunariäijiä, mutta koin että äitini ei jaksa mennä töihin, jos en lähde auttamaan.

N38

Ihan sama mulla. Piti lähteä öisin milloin mitäkin kohdetta siivoamaan. Kun olin lukiossa, niin äitini pakotti minut otta aan ISS:ltä vakipaikan, siivosin yöt ja oåiskelin päivät. Äiti vei rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän on tavallaan vertaistukea, kun yllättävän monella on ollut hirveä lapsuus. En siis ole ainoa.

90- luvulla ei vielä ilmoituksia tehty rajusta väkivallasta. Monta kertaa hakattiin sairaala kuntoon, syynä mm. katsoin väärällä tavalla. Vanhemmat käyttivät rahat itseensä ja ruokaa ei saanut tarpeeksi ja se, mitä sai oli hyvin huonolaatuista ja yksipuolista. Suihkussa ei saanut käydä, kun vettä kului ym. Vaatteet lahjoituksena saatuina ja mitään, mitä tarvitse ei saanut. Kun lopulta sai kesätöitä, niin vanhemmat varastivat tililtä rahaa omiin juttuihin.

Jälkikäteen olen ihmetellyt, miksi väkivallasta ei tehty lasuja. Vammoja oli usein ja olin todrlla pelokas lapsi. Ihan varmasti näkyi, ettei kaikki ole kunnossa. Sukulaisetkin tiesivät/epäilivät melko varmasti, mutta kukaan ei puuttunut. Oliko tuollainen sitten muka normaalia kaksikymmentä vuotta sitten?

Oletkohan yksi sisaruksistani? Kuulostaa tutulta. (Kangasalla kasvoin)

Taidetaan olla kokemussisaruksia, mutta biologisia ei voida olla, kun en ole Kangasalla ikinä asunut. Oireiletko sä vielä aikuisena lapsuuttasi? Mä en ulkoisesti (oon työkykyinen ym.), mutta tietyistä henkisistä vammoista en taida ikinä päästä eroon. Sisälläni asuu pieni pelokas lapsi, joka aina odottaa tulevansa haukutuksi ja lyödyksi.

Varmaankin joku naapuri tai kaupan henkilökunta tekisi nykyään ilmoituksen siitä, jos 3-vuotias lapsi lähetettäisiin harva se päivä kauppaostoksille yksinään. Sain aina mukaan kirjoitetun ostoslistan, jonka ojensin jollekulle myyjälle, koska en tietenkään osannut lukea tuonikäisenä.

Opettaja voisi tehdä huoli-ilmoituksen, koska vanhempani eivät koskaan tulleet yhteenkään vanhempainiltaan. Kuljin myös aika kamalissa halpahalleista ostetuissa vaatteissa ja kengissä. Isä oli saita.