Lue keskustelun säännöt.
Katoileva kaveri - mitä tehdä?
05.02.2021 |
Minulla on kaveri, jota näen yhteisen harrastuksen merkeissä aika usein. Lisäksi joskus kahvittelemme, käymme kävelyllä tai silloin tällöin vierailemme toistemme luona. Hauska kaveri, tykkään hänen huumorista ja toisinaan juttelemme aika syvällisiäkin.
Sitten yhtäkkiä kaveri ”katoaa”. Lopettaa yhteydenpidon ja jos lähetän viestin niin vastaa todella neutraalin persoonattomasti kuin olisin joku tuntematon tyyppi. Ymmärrän olla hiljaa enkä tunge itseäni hänen elämäänsä mutta tunnen itseni hölmöksi.
Tällä hetkellä syy ”katoamiseen”on ilmeisestikin loppurutistus opiskeluissa, viimeksi se oli muutto ja remppa, sitä ennen matka. Ymmärrän että elämässä on kiireitä, mutta silti ajattelin että kaveri informoisi niistä, olemmehan normaalisti paljon tekemissä ja lähettäisi vaikka yhden viestin silloin tällöin ja kertoisi miten menee. Viikkojen kuluttua kaveri sitten palaa normaaliin elämänmenoon kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olen paininut itseni kanssa ja miettinyt että annanko kaverin vain tulla takaisin elämääni ja kuittaan harmistuksen olankohautuksella. Ihmiset käyttäytyvät eritavoin, mikä minä olen häneltä mitään selitystä vaatimaan yhtään mihinkään? Vai kysynkö miksi ihmeessä lopettaa kaiken yhteydenpidon ja ottaa minut käyttöönsä kun se hänelle taas sopii? Mitä mieltä olette?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos toinen vetäytyy tylysti, niin kannattaa viilentyä samalla mitalla. Eli älä mene siihen samaan menoon takaisin feidaamisen jälkeen. Kaveri saa silloin tajuta, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Voi olla, että pidät teitä läheisimpänä kuin hän. Sen takia hän ei ota sua mukaan elämäänsä silloin kun on muutoksia. Olisi hyvän kaverin merkki kuitenkin kiireisinäkin aikoina olla kohtelias ja osoittaa, että toinen on tärkeä, vaikka just nyt tarvitsee tilaa.
Jos sä teet saman eli vetäydy silloin/sen jälkeen kun hän, niin huomaat kuinka paljon hän on valmis tekemään, että suhteenne lämpenee jälleen. Jos ei mitään, voi olla että et ole hänelle hirveästi merkinnyt.Heh joo, heittäydyhän oikein niskoja nakkelevaksi passiivis-aggressiiviseksi lapseksi niin oppiipahan olemaan. Kai ymmärrät, että tässä tapauksessa kaverilla luultavasti on hyvä syy ottaa etäisyyttä, eli se kerrottu kiire. Sinulla taas "samalla mitalla" vastatessasi ei ole mitään muuta syytä, kuin kostaa, testata kaverin lojaaliutta ja salaa toivoa, että hänellä tulee kohtelusta vähintäänkin yhtä paha mieli kuin sinulla, tai pahempikin passaa, jos sattuu natsaamaan.
Älyvapaata touhua, jonka toivoisi jääneen viimeistään ylä-asteelle.
Eli sun mielestä on ihan jees että ystävyydessä toinen loukkaa toista? Pitää vaan kestää. Ainakin minun mielestä siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Missä tahansa ihmissuhteessa pitäisi pystyä juttelemaan fiiliksistään.
Miten tää kaveri on loukannut? Eihän se ole edes varsinaisesti kadonnut, vaan kertonut mitä ilmeisimmin ihan asiallisesti että on muuttoa / opiskelua / milloin mitäkin ja tää on katkerana kun ei ookaan kasvettu lonkista yhteen. Kiltti ystävä että jaksaa ap:ta katsella ylipäätään. Minä en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äijäporukassa tällainen käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus voi mennä vuosikin edellisestä tapaamisesta mutta kun nähdään niin jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja vaihdetaan vuoden kuulumiset.
Ei tää mikään "äijien" yksinoikeus ole, vaan ihan normaalia käytöstä naisillekin. Paitsi nyt tietysti ap:lle, jolle ei mikään riitä.
Ehkä kaverillasi vain on stressiä. Anna vain olla.
Voit erota. Luulen että haluaisit kaverin jonka kommunikaatio on selkeää, eikä epämääräistä. Noissa tapauksissa käy niinkin että sitten et uskalla ottaa häneen enää yhteyttä, hän vain määrää kaikesta ja toista ei näy pariin vuoteen (joka kerta). Vaikka viestisit harvoin, voi vastaus tulla kahden viikon päästä. Onko sellaisessa mitään järkeä ettei saa toisesta selvää eikä sano mitään, ei ole. Koska sitä toista ei edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos hänestä ei vain välillä kuulu on ihan normaalia, kaikilla on kiireisiä aikoja, enkä itse ainakaan jaksa olla koko ajan tiiviisti kavereiden kanssa. Ne menee kausittain. Hänellä on ihan hyviä syitäkin ollut, opiskelu, ja matkan jälkeen pitää palautua. Jos taas hän muuttuu yhtäkkiä oikeasti tylyksi, sitten kyllä pohtisin että mikä mättää. Tai siis muuttuuko ne viestien sävyt radikaalisti?
Viestit muuttuvat ja siitä ymmärränkin olla pitämättä yhteyttä.
Normaalisti vitsailemme, lähetämme kuvia ja videoita, viljelemme huumoria yhteisestä harrastuksestamme. Nyt sitten kun tämä viimeisin hiljaisuus tuli enkä ollut sitä siinä vaiheessa ymmärtänyt niin lähetin hänelle viestin kysyin onko tulossa seuraavana päivänä harrastukseemme. Vastasi ettei ole tulossa ja pahoitteli jos poissaolonsa aiheuttaa hankaluutta.
Sen jälkeen ei kanssakäymistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuin ap:n katoileva ystävä. Minulle tulee aika ajoin vaiheita, jolloin on tosi vaikea pitää yhteyttä ystäviin tai sukulaisiin. Noina aikoina olen yleensä jotenkin stressaantunut tai kuormittunut. Kaikki kanssakäyminen tuntuu raskaalta. Vaiheet menevät aina aikanaan ohi ja pystyn sitten taas olemaan sosiaalinen.
Tämä ei siis johdu yhtään muista ihmisistä tai siitä, että en haluaisi olla tekemisissä. Olen vain jotenkin näin rakennettu, että mieleeni ei mahdu juuri mitään kuormittuneisuuden lisäksi.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että ystäväni ja sukulaiseni ovat vuosikymmenten aikana hyväksyneet minut tällaisena. Saan aina palata "geimeihin" omaan tahtiini.
Voisit tietysti kysyä "katoamisen" jälkeen onko kaikki kunnossa, jos olette riittävän hyviä ystäviä sellaiseen. Onhan se vähän outoa, jos ei välillä ehdi edes pitämään yhteyttä. Oikeasti tuossa voisi olla taustalla jotain huolestuttavaa, vaikka ystävän kumppanin alkoholismia ja ryyppy/hakkaamisputkia. Eli ystävä onkin poissa harrastuksista eikä tapaa ketään aina kun on silmä mustana tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on niin että kadota saa toisen elämästä sanomatta yhtään mitään. Mutta jos takaisin haluaa tulla niin kyllä siinä kohtaa täytyy vähän jotain selitystä antaa miksi ilmoittamatta ja niin yhtäkkiä katosi.
Ihmiset ovat vaan niin erilaisia. Kun itse paneudun täysillä johonkin projektiini, en vaan kykene huomioimaan muita ympärillä olevia asioita/ihmisiä kuten tavallisesti.
Ajattelen, että huomenna kiinnitän tuohon huomioni, mutta tänään nyt tämän hetken juttu vaatii kaikki ajatukseni. Sama seuraavana päivänä. Ja seuraavana... Kunnes huomaan viikkoja kuluneen ja palaan taas normielämään.
Tämä ei siis johdu niistä muista ihmisistä, vaan omasta kapasiteetistani eri asioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä ilmoittaudun samanlaiseksi kaveriksi kuin ap:n kaveri. Joskus sitä jaksaa enemmän olla sosiaalinen ja sitten taas toisinaan ei jaksa oikein mitään, eikä ehdikään, kun elämä on niin täynnä. Myös minä olen luultavasti onnistunut karkottamaan kaveripiiristäni ne, jotka eivät kestä tällaista tai jotka odottavat kaveruudelta jotain säännöllisyyttä ja tilivelkaa, mutta toisaalta olen onnistunut vuosien varrella haalimaan paljon kaltaisiani ystäviä ja kavereita, ihmisiä, jotka voivat kadota välillä vuosiksikin, ja sitten taas pulpahtaa jostain esiin.
Jos kaverisi kaveroiminen on sinulle noin vaikeaa, niin sitten vaan pikku hiljaa feidaat hänet. Menetät tietysti yhden ihmisen, mutta ei oman pahan mielen kertymisen vuoksi kannata olla semmoisessa kaverisuhteessa, joka ei sinun kannalta toimi. Kaverillasi on ehkä muitakin kavereita (jos hän on niin kuin minä), jotka sitten sopivat hänen kaverointityyliinsä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro kaverille fiiliksistäsi ihan neutaarilla tasolla. Jos on oikea ystäväsi niin pystyy ottamaan palautetta vastaan ja ehkä selittää mitä tapahtui. Jos suuttuu niin anna mennä äläkä ota enää elämääsi.
Siis eikö kaveruuden pitäisi olla juuri helppoa yhdessäoloa? Palautetta kaveruudesta?
Jos joku kaverini alkaisi antaa "palautetta kaveruudesta" niin ottaisin heti vain lisää etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos toinen vetäytyy tylysti, niin kannattaa viilentyä samalla mitalla. Eli älä mene siihen samaan menoon takaisin feidaamisen jälkeen. Kaveri saa silloin tajuta, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Voi olla, että pidät teitä läheisimpänä kuin hän. Sen takia hän ei ota sua mukaan elämäänsä silloin kun on muutoksia. Olisi hyvän kaverin merkki kuitenkin kiireisinäkin aikoina olla kohtelias ja osoittaa, että toinen on tärkeä, vaikka just nyt tarvitsee tilaa.
Jos sä teet saman eli vetäydy silloin/sen jälkeen kun hän, niin huomaat kuinka paljon hän on valmis tekemään, että suhteenne lämpenee jälleen. Jos ei mitään, voi olla että et ole hänelle hirveästi merkinnyt.Heh joo, heittäydyhän oikein niskoja nakkelevaksi passiivis-aggressiiviseksi lapseksi niin oppiipahan olemaan. Kai ymmärrät, että tässä tapauksessa kaverilla luultavasti on hyvä syy ottaa etäisyyttä, eli se kerrottu kiire. Sinulla taas "samalla mitalla" vastatessasi ei ole mitään muuta syytä, kuin kostaa, testata kaverin lojaaliutta ja salaa toivoa, että hänellä tulee kohtelusta vähintäänkin yhtä paha mieli kuin sinulla, tai pahempikin passaa, jos sattuu natsaamaan.
Älyvapaata touhua, jonka toivoisi jääneen viimeistään ylä-asteelle.
Eli sun mielestä on ihan jees että ystävyydessä toinen loukkaa toista? Pitää vaan kestää. Ainakin minun mielestä siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Missä tahansa ihmissuhteessa pitäisi pystyä juttelemaan fiiliksistään.
Mitä tuossa ehdotetaan, ei ole keskustelu, vaan se että ap pitäisi mykkäkoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos toinen vetäytyy tylysti, niin kannattaa viilentyä samalla mitalla. Eli älä mene siihen samaan menoon takaisin feidaamisen jälkeen. Kaveri saa silloin tajuta, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Voi olla, että pidät teitä läheisimpänä kuin hän. Sen takia hän ei ota sua mukaan elämäänsä silloin kun on muutoksia. Olisi hyvän kaverin merkki kuitenkin kiireisinäkin aikoina olla kohtelias ja osoittaa, että toinen on tärkeä, vaikka just nyt tarvitsee tilaa.
Jos sä teet saman eli vetäydy silloin/sen jälkeen kun hän, niin huomaat kuinka paljon hän on valmis tekemään, että suhteenne lämpenee jälleen. Jos ei mitään, voi olla että et ole hänelle hirveästi merkinnyt.Heh joo, heittäydyhän oikein niskoja nakkelevaksi passiivis-aggressiiviseksi lapseksi niin oppiipahan olemaan. Kai ymmärrät, että tässä tapauksessa kaverilla luultavasti on hyvä syy ottaa etäisyyttä, eli se kerrottu kiire. Sinulla taas "samalla mitalla" vastatessasi ei ole mitään muuta syytä, kuin kostaa, testata kaverin lojaaliutta ja salaa toivoa, että hänellä tulee kohtelusta vähintäänkin yhtä paha mieli kuin sinulla, tai pahempikin passaa, jos sattuu natsaamaan.
Älyvapaata touhua, jonka toivoisi jääneen viimeistään ylä-asteelle.
Eli sun mielestä on ihan jees että ystävyydessä toinen loukkaa toista? Pitää vaan kestää. Ainakin minun mielestä siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Missä tahansa ihmissuhteessa pitäisi pystyä juttelemaan fiiliksistään.
Vika on loukkaantujassa, jos loukkaantuu siitä että kaverilla on K I I - R E ja on vieläpä ilmoittanut siitä. Asiasta juttelu on toisekseen aivan jotain muuta, kuin mitä tässä esitettiin, eli keskenkasvuisten herranterttujen "yhyy et varmaan tykkää musta ku sulla on joskus muutaki tekemistä, mä esitän et mullaki on että suhun sattuis ja näkisin välitätkö musta oikeesti"- sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisn kaverin olla sellainen kuin on ja yrittäisin olla ottamatta henkilökohtaisesti. Se vain välillä vetäytyy "saarelleen" ja siihen ei saa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos hänestä ei vain välillä kuulu on ihan normaalia, kaikilla on kiireisiä aikoja, enkä itse ainakaan jaksa olla koko ajan tiiviisti kavereiden kanssa. Ne menee kausittain. Hänellä on ihan hyviä syitäkin ollut, opiskelu, ja matkan jälkeen pitää palautua. Jos taas hän muuttuu yhtäkkiä oikeasti tylyksi, sitten kyllä pohtisin että mikä mättää. Tai siis muuttuuko ne viestien sävyt radikaalisti?
Viestit muuttuvat ja siitä ymmärränkin olla pitämättä yhteyttä.
Normaalisti vitsailemme, lähetämme kuvia ja videoita, viljelemme huumoria yhteisestä harrastuksestamme. Nyt sitten kun tämä viimeisin hiljaisuus tuli enkä ollut sitä siinä vaiheessa ymmärtänyt niin lähetin hänelle viestin kysyin onko tulossa seuraavana päivänä harrastukseemme. Vastasi ettei ole tulossa ja pahoitteli jos poissaolonsa aiheuttaa hankaluutta.
Sen jälkeen ei kanssakäymistä.
Ap
Siis kaveri kertoo sulle rehellisesti mikä on syynä milloinkin, ja vielä pahoittelee? Ja sä oot miettinyt ratkaisuksi mykkäkoulua ja kostamista? Jees/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos toinen vetäytyy tylysti, niin kannattaa viilentyä samalla mitalla. Eli älä mene siihen samaan menoon takaisin feidaamisen jälkeen. Kaveri saa silloin tajuta, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Voi olla, että pidät teitä läheisimpänä kuin hän. Sen takia hän ei ota sua mukaan elämäänsä silloin kun on muutoksia. Olisi hyvän kaverin merkki kuitenkin kiireisinäkin aikoina olla kohtelias ja osoittaa, että toinen on tärkeä, vaikka just nyt tarvitsee tilaa.
Jos sä teet saman eli vetäydy silloin/sen jälkeen kun hän, niin huomaat kuinka paljon hän on valmis tekemään, että suhteenne lämpenee jälleen. Jos ei mitään, voi olla että et ole hänelle hirveästi merkinnyt.Heh joo, heittäydyhän oikein niskoja nakkelevaksi passiivis-aggressiiviseksi lapseksi niin oppiipahan olemaan. Kai ymmärrät, että tässä tapauksessa kaverilla luultavasti on hyvä syy ottaa etäisyyttä, eli se kerrottu kiire. Sinulla taas "samalla mitalla" vastatessasi ei ole mitään muuta syytä, kuin kostaa, testata kaverin lojaaliutta ja salaa toivoa, että hänellä tulee kohtelusta vähintäänkin yhtä paha mieli kuin sinulla, tai pahempikin passaa, jos sattuu natsaamaan.
Älyvapaata touhua, jonka toivoisi jääneen viimeistään ylä-asteelle.
Eli sun mielestä on ihan jees että ystävyydessä toinen loukkaa toista? Pitää vaan kestää. Ainakin minun mielestä siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Missä tahansa ihmissuhteessa pitäisi pystyä juttelemaan fiiliksistään.
Vika on loukkaantujassa, jos loukkaantuu siitä että kaverilla on K I I - R E ja on vieläpä ilmoittanut siitä. Asiasta juttelu on toisekseen aivan jotain muuta, kuin mitä tässä esitettiin, eli keskenkasvuisten herranterttujen "yhyy et varmaan tykkää musta ku sulla on joskus muutaki tekemistä, mä esitän et mullaki on että suhun sattuis ja näkisin välitätkö musta oikeesti"- sekoilua.
Itseni kohdalla ei ole ikinä kyse kiireestä vaan siitä että olen masentunut enkä yksinkertaisesti kykene sanomaan edes hei. Ja joku pirtsakka viesti vaan masentaa entisestään, en edes lue niitä. Ja siis normaaliolotilassa ihan mielelläni juttelen ja tekstailen.
Anna olla. Et kuitenkaan voittasi mitään jos kertoisit että närkästyit tyypin katoamisesta. Jos haluat vielä viettää aikaa hänen kanssa ni kuitta juttu olankohautuksella.
Kaikki mun ystäväni ovat aina ymmärtäneet, että olen välillä tavoittamattomissa. Työni on aika tempoilevaa ja välillä pitää urakoida. Harrastuksetkin vievät joskus mennessään. Mulla on myös fyysinen sairaus, joka aika ajoin väsyttää tavattomasti.
En kyllä edes kestäisi jotakuta ei-perheenjäsentä, jolle pitäisi olla jatkuvasti tilittämässä tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Enkä odota, että mulle raportoitaisiin edes puolivuosittain. On vanhoja kavereita, joita tapaan kerran vuodessa ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.
Miehen ja lasten kanssa on tietysti eri juttu, mutta myönnän, etten aina ole henkisesti läsnä heidänkään kanssa. Ajatukset ovat kiinni jossain, mitä olen suunnittelemassa ja työstämässä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä pidät tärkeänä. Onko niin hauskaa seuraa, ettei haittaa, ettei ole niin luotettava. Ja jos se katoaminen painaa sua, tietysti voit kysyä. Vastaus voi tietysti olla, että "ei kuulu sulle" ja sitte mietit että hyväksytkö sen vai et.
Huhhuh, siis miten niin ei ole luotettava, jos ei ole koko ajan infoamassa tekemisistään. Kumppani on asia erikseen, mutta mun mielestä ihan ahdistavan rajatonta odottaa _kaverilta_ tai edes ystävältä jatkuvaa raportointia. Ja loukkaantua jos ei täytä näitä odotuksia.
Äijäporukassa tällainen käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus voi mennä vuosikin edellisestä tapaamisesta mutta kun nähdään niin jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja vaihdetaan vuoden kuulumiset.