Ystävänpäivä yksinäiselle on pelkkää kidutusta.

Mitä sitten? Aina on joku, jolla asiat eivät ole niin kuin jollain muulla. Pitääkö aina valittaa? Samanlainen päivä se on kuin joku muukin. 

Mee töihin!

Koita kestää! Sulla on asiat vielä hyvin, jos tää on suurin murhees.

Onhan se aikamoista kidutusta lukea kun mammat valittavat koko päivän AV:llä, että mies ei huomioinut tai huomioi väärin :D

No voi jestas nyt. Joku ystävänpäivä on täysin yhdentekevä. Isättömälle isänpäivä, äidittömälle äitienpäivä, syntymäpäivättömälle toisen syntymäpäivä, vialliselle lapselle viattomien lasten päivä, ei-saamelaiselle saamelaisten päivä, suomalaiselle ruotsalaisuuden päivä, pullasta tykkäämättömälle korvapuustin päivä. 

yhyy.

Eipä se ystävänpäivä taida Suomessa kovin merkityksellinen olla. Päivä muiden joukossa. En muista ikinä tehneeni mitään erityistä tai esim. saaneeni puolisolta tai yhdeltäkään poikaystävältä mitään erityishuomiota ystävänpäivänä. Joskus joku ehkä toivottanut hyvää ystävänpäivää, mutta that's it. Ei siitä päivästä kannata mitään paineita ottaa. Päivä muiden joukossa.

Ystävänpäivä nyt on päivä muiden joukossa.

En ole ikinä tajunnut sen suurta suosiota. Olen kohta 40.

Mitä silloin edes pitäisi tehdä?

Ostaa lahjoja ystäville?

Ei me juhlita sitä edes mieheni kanssa.

Kukkia pyydän tuomaan mutta ei siinäkään ole muuta kuin se että tykkään kukista ja ostan niitä itsekin itselleni joka viikko melkein.

Ostaisin siis itse jos mies ei niitä toisi ja varmaan on kertoja kun ei ole tuonut tai unohdettu koko ystävänpäivä.

Olen ehkä tylsä mutta en ymmärrä tuon päivän merkitystä.

Ystäviä kohdellaan hyvin koko vuosi.

Eipä se ole kuin yksi päivä muiden joukossa. Toivottelee vaan hyvää ystävän päivää sattumanvaraisille puolitutuille ja vie haudalle kynttilän.

Ap, älä ole draamaqueen. Ihan samanlainen päivä se on kuin mikä muu päivä tahansa. Eli ei aiheuta toimenpiteitä!

En ole ikinä viettänyt ystävänpäivää aikuisiällä. Se on ollut Suomessa sellainen alakoululaisten korttienaskartelujuttu. Sittemmin päivästä on yritetty leipoa amerikkalaistyylistä rakastavaisten päivää, jota pitäisi viettää jonkun mielitietyn kanssa.

Ihan turha päivä, ellet ole 7v ja itke sitä, ettei koulussa kukaan jaksanut väkertää sinulle jotain korttia.

Mua on viimeksi muistettu ystävänpäivänä koulussa 1990-luvulla. Silloinkin se muistaminen oli sitä, että koulun ala-aulassa oli postilaatikot, joihin sai viedä kavereille kortteja. Sain muistaakseni yhden. En ole viettänyt ystävänpäivää koskaan mitenkään, varsinkaan puolisoni kanssa.

Syö vaikka pulla, jos haluat päivää jotenkin viettää.

Pitäisiköhän yhteiskunnan järkätä sulle se ystävä? Vai mikä auttaisi mielipahaan? Ystävänpäivä on silkkaa markkinaa. Siitä ei kannata masentua.

Jenkeistä kopioitu juhla. Alunperin Valentine’s Day, rakastavaisten juhla. Ei kaikkeen markkinahömpötykseen tarvitse mennä mukaan.

Höpöhöpö. Teet itsellesi siivä vaan turhaan numeroa. Ei sitä edes tajua että joku saakelin ystävänpäivä on. Itketkö itsesi uneen myös jokaisena Marian temppeliiin astumisen päivänä yms? No itket toki, mutta ei se siihen JUHLAPÄIVÄÄN liity vaan ihan vaan sun omaan itsesääliin yleisesti.

Kouluissa se oli todella kiusallinen päivä vuodesta toiseen yksinäisille, pakollisine ohjelmanumeroine kaikkineen. Onneksi aikuisena ei tarvitse välittää! Kaupasya voi ostaa leivoksen vaaleanpunaisella kuorrutteella ehkä.

Yli kolmekymppiseksi eläneenä en ole koskaan viettänyt ystävänpäivää, vaikka olen suhteissa ollut.

Täysin feikki kaupallinen päivä, mitä helvettiä viettääkö joku tuota epäironisesti?

Jotai amerikkalaista tuontitavaraa tämäki onneks ei tartte osallistua

❤