Mikä on elämäntilanteesi nyt?

Kuntoutustuella syksyyn asti

Vierailija kirjoitti:

On kyllä huolestuttavaa, jos jopa alle 50 -vuotiaat näkevät tulevaisuutensa toivottomana. 

Minä olen 39 vuotias, vakiduunissa, mutta olen aika loppu nykyisessä työpaikassani. Yritin viime keväänä hakea uutta työtä ja opiskelupaikkaa, oli ammattilainen briiffaamassa. En päässyt mihinkään, hakemuksia kyllä riitti paikkoihin jotka olivat vahvuuksiani (kuitenkin perus duunarialoja, yksi vähän spesifimpi). Pitää siis pitää nykyisestä työstä kiinni, kun muualle en kelpaa. Muussakaan elämässä ei kauheasti kukoista. Toivottomana ja toivottomana, riippuu miten katsoo. Voin laittaa stopin tälle, sitten kun en enää jaksa, minun mielestäni se on toivoa, muille se taitaa olla tabu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 ikävuoden jälkeen vakituinen työpaikka olisi kuin lottovoitto.

 

Alle 30-vuotiaita esimiehiä ärsyttäisi.  Sanon sen kokemuksesta.

Aikoinaan opettajani opetti, käykää niin paljon kouluja, että ette 50v katso nuorempaa pomoa alas päin ja vähättele hänen taitojaan. Kävin, olin pomo 25v, muuten mukava työ, mutta paikassa johon päädyin oli henkilösuhteet niin solmussa, että olin aikuisten ihmisten erotuomari.

Nykyisin oma pomoni on 17v minua nuorempi ja koitan olla hyvä alainen, koska töitähän me siellä ollaan tekemässä.

50v

Kuntoutustuella eli määräaikaisella eläkkeellä, olen 48.