Löytyykö tältä palstalta ketään, joka on tietoisesti "kadonnut", toisin sanoen aloittanut elämän muualla?

Minä. Minut erotettiin työstäni (yliopisto) erittäin nöyryyttävällä tavalla valheellisten/keksittyjen syiden perusteella. Olin joka tapauksessa vahtamassa samoihin aikoihin paikkakuntaa. Muutin koronakriisin alun paikkeilla. Vain lähipiirini ja jotkut ex-kollegat tiesivät muutostani. Kesällä laitoin etu- ja sukunimenmuutoskupongit vetämään. Syksyllä vaihtui nimi. Tästä tietää vain muutama henkilö. Olen mennyt mukaan parin järjestön toimintaan ja aloitan uudessa työssä pian. Tulen ilmoittamaan nimenmuutoksesta ehkä jossain vaiheessa julkisemmin somessa. Olen tyytyväinen elämääni. Olen aina viihtynyt parhaiten itsekseni ja arvostan yksityisyyttä ja vapautta melkeinpä yli kaiken.

En usko uusiin alkuihin, eikä em. tarinani kuvaa sellaista. Se on osa elämäni jatkumoa, minkä näen hyvin koherenttina.

Jätin taakseni yliopistomaailman, jossa minut on petetty pariin kertaan pahoin. Lisäksi jätin taakseni petolliset ihmiset, sekä vihaamani kaupungin Keski-Suomessa. Muuten kaikki on mukana.

Nimenmuutos on aiheuttanut jonkin verran tuskailua kaikkien digitaalisten palveluiden käytön/tietojen päivityksen jne kanssa. Joudun myös todennäköisesti silloin tällöin selittelemään CV:täni & julkaisuluetteloani, mutta tuo on pieni harmi.

Terveisiä down under, ei sen enempää.

Kiitos hirveän paljon avastauksesta :) Onko lisää kokemuksia?

Voisin tehdä noin, mutta vasta sitten, kun vanha sukulaiseni on kuollut. Häntä en henno jättää epätietoisuuteen.

Up