Lue keskustelun säännöt.
Onko yliopisto väärä paikka jos kaikki yliopistokirjat vaikuttavat raskailta ja tylsiltä?
04.02.2021 |
Tähän mennessä olen aina nauttinut opiskelusta peruskoulussa ja lukiossa, nähnyt paljon vaivaa opiskelun eteen ja saanut hyviä numeroita. Olen aina ollut myös kiinnostunut erilaisista ilmiöistä ja tykkään seurata ajankohtaisia uutisia ja dokumentteja.
Olen yrittänyt tunnustella mikä voisi olla itselleni sopiva ala yliopistosta lainaamalla ja selaamalla useiden eri alojen vanhoja pääsykoekirjoja ja kurssikirjoja (avoimeen yliopistoon ei ole juuri nyt rahaa ja koronan takia kaikki kurssit varmaan lähinnä kirjatenttiä) mutta mikään kirja ei herätä sellaista kiinnostusta mitä jotkut kuvailevat. Kaiken kaikkiaan todella tylsää ja raskasta luettavaa, ei kiinnosta yhtään, mieluummin tekisin ihan mitä tahansa muuta.
Onko tämä vain joku tottumiskysymys? Millä perusteella ala sitten pitäisi valita, se mikä tuntuu vähiten tervanjuonnilta mutta ei kuitenkaan kiinnosta? Olisiko amk parempi vaihtoehto vaikka ei ole mitään selkeää toiveammattia, kuten fysioterapeutti?
Kommentit (20)
selkeästi on. Hae netistä muutamia tutkimuksia tai eri alojen kirjoituksia ja katso jaksatko niitä lukea. Kuitenkin ne (harvat) oppikirjat ovat todella raskaita lukea kun paljon tietoa tiiviiseen tilaan. Mutta ei se ole enää se ainoa tapa opiskella yliopistossa, vaan enneminkin keino "saattaa perustasolle". Se muu oppiminen tapahtuu sitten lukemalla uusia tutkimuksia ja lukemalla tieteellisiä kirjoituksia (jotka ovat 4-40 sivuisia) eri julkaisuista ja yhdistelemällä näistä saatuja tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle yliopisto on vain pakkopullaa. Kuitenkin pitää päästä akateemiseen statukseen kiinni ja siisti sisätyö jne.
Vierailija kirjoitti:
Monelle yliopisto on vain pakkopullaa. Kuitenkin pitää päästä akateemiseen statukseen kiinni ja siisti sisätyö jne.
Jep, olihan se joo pakkopullaa, mutta kyse ei ollut "statuksesta", vaan siitä, etten tiennyt, mitä olisi halunnut tehdä isona, joten yliopisto tuntui siltä, että ei vielä rajaudu johonkin yhteen tiettyyn ammattiin.
Mutta onhan se hämmentävää kuulla, kun jotkut oikeasti nauttii opiskelusta... itsellä ei montaa kurssia ollut, joilla tällainen tunne olisi ollut.
Aikoinaan lueskelin tietyn alan tutkimuksia paljonkin huvikseni, olisi varmaan pitänyt opiskella sitä alaa sitten...
Kaikki yliopistokirjat eivät mitenkään voi olla tylsiä, jos olet yhtään mistään kiinnostunut - aloja on niin monia. Luultavasti nuo, joita katsoit, eivät vaan ole sinun juttusi. Suosittelisin miettimään aika luovasti, mitkä kaikki asiat maailmassa voisivat kiinnostaa, ja sitten niiden perusteella etsiä sellaisia aloja, joissa juuri niitä on tutkittu. Katso sitten niiden pääsykoekirjoja, ja saatat yllättyä.
Minkä alojen kirjoja nyt olet katsonut? Esim. humanistisesta löytyisi vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle yliopisto on vain pakkopullaa. Kuitenkin pitää päästä akateemiseen statukseen kiinni ja siisti sisätyö jne.
Jos valitsee pakkopullaopinnot tuosta syystä, olisivat luultavasti ne raskaat ulkotyöt vielä enemmän pakkopullaa. Mieluummin siis pakkopullaa viisi opiskeluvuotta kuin seuraavat 45 työelämävuotta!
Itse asiassa ap, luettele tähän kaikkia mahdollisia asioita, jotka kiinnostavat sinua. Älä mieti, voiko niitä opiskella, vaan kerro jotain asioita, ilmiöitä, jotain mikä kiinnostaa, niin katsotaan löytyisikö sitä kautta opiskeluala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa työllistyä (minkä tulisi olla kaikkien tavoite) niin paljon parempi on opiskella lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa työllistyä (minkä tulisi olla kaikkien tavoite) niin paljon parempi on opiskella lähihoitajaksi.
Noihin opintoihin voi mennä sitten viimeisenä oljenkortena, jos eivät muut alat työllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poikkeuksetta mikään ei tunnu kiinnostavalta, voi olla noinkin, kuten jo edellä mainittu.
Mutta: mielestäni tieteellinen teksti voi olla raskaslukuisempaa. Kun käy yliopistolla kurssilla, voi parhaassa tapauksessa luennolla saada avaavia näkökulmia ja osaa sitten lukea niitä kirjoja kuin piru raamattua. Ja luennoilla voi muutenkin käsitellä kaikenlaisia epäselvyyksiä.
Tiettyä pitkäjänteisyyttä kyllä mielestäni tarvitsee ja itse muutamia vuosia sitten kun opiskelin, mahdollisesti jo vähän kärsin someajan lyhytjännitteisyydestä, että ei vaan jaksa olla sitkeä ja keskittymiskykyinen, kun on paljon hankalaakin lukemista.
Mutta on tietysti kirjojakin, jotka on vaan kirjoitettu niin epäselvästi, että ovat sen takia hankalia. Asiat voi esittää selkeästi ja ymmärrettävästi ja kaikilta se ei aina onnistu.
Neuvoisin, että kokeile jotain avoimen yliopiston kurssia, jossa on se hankala kirja. Edellyttäen että aihe kuitenkin kiinnostaa. Että saatko aiheeseen mitään tolkkua, kun luennoitsija vielä käsittelee kirjan asioita, vai jääkö silti kaikki raskassoutuiseksi.
Kiinnostaisi myös tietää, minkä alan pääsykoekirjoja ap on selaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teekkarina järeintä oli sivuaineen (tietoliikennetekniikka) "tannenpaumi", paksu opus alan syvällistä teoriaa matematiikan kera. Muuten onneksi pääsi "helpolla" eli vähän lukemisia, mutta paljon älyämistä ja harkkaa.
Pitää lisätä, että esim. omalla alallani 1/3 oppikirjoista kauheaa kuraa, 1/3 siedettäviä ja 1/3 innostavia. Paljon on myös aiheesta ja kirjoittajasta kiinni... Ap, sama homma itselläni aikoinaan! Tein niin, että annoin parille alalle vielä toisen mahdollisuuden tutustumalla yliopistojen verkkosivuilla ko. alojen eri suuntauksiin ja lainaamalla juuri näiden mielenkiintoisilta kuulostavien suuntausten oppikirjoja. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistossa viihtyäkseen (ja pärjätäkseen) ei auta, että on aikaisemmin menestynyt opinnoissaan "näkemällä paljon vaivaa". Yliopistossa edellytetään ennen kaikkea tietynlaista tiedon prosessointitapaa ja tiedonhankinta ja -analysointivalmiutta, ei niinkään pänttäämistä (pääsykokeita mahdollisesti lukuun ottamatta).
Itse tein yliopistossa aikanaan kirjatentteinä kaiken, minkä vain pystyi, ja luennoilla kävin turhautumassa vain kun oli pakko. Ihmiset ovat erilaisia.
siis *tiedonhankinta- ja analysointivalmiutta
Minun mielestä kannattaa ensin miettiä ja kysyä itseltään "missä minä olen lahjakas?" Kun löytyy ne omat vahvuudet, voi alkaa miettiä missä ammatissa saisin käytettyä luovuutta ja lahjakkuutta.
Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, ympäri Suomea voi opiskella erikoisaloja mm. ammattikorkeakoulussa, jos yliopistosta ei sitä omaa juttua löydy.
Kannattaa myös vähän tiedustella mitkä maisteritutkinnot on kunnon valuuttaa työmarkkinoilla. Mikä ala työllistää hyvin ja mikä ei? Aikaansa ei kannata tuhlata sellaiseen, jossa työlllistymisnäkymät on jo alkujaan huonot.
Jos jokin on tärkeää niin tämä: työn tekemiseen tulee löytyä motivaatio sisältä. Jos motivaattorina on esim. vain raha, ei mitään työtä jaksa kovinkaan kauaa turhautumatta.
Ei välttämättä, ehkä et vain osaa "lukea" niitä vielä oikealla tavalla. Onko millään alalla niin että ne pitäisi yhä lukea sanasta sanaan?
Tämä on kiinnostava avaus!
Minä olen itse suorittanut opintoja sekä yliopistossa että AMK:ssa, mutta en ammattikoulussa. Maisteriopinnoistani on jo aikaa, asiat ovat voineet muuttuakin.
MUTTA pointtini on tämä: jos tykkää oppia uutta, mutta ei välttämättä innostu ns. raskaista materiaaleista, niin paras tapa voisikin olla hankkia ammatti äkkiä ammattikoulusta ja sitten työelämässä päivittää ja laajentaa osaamista täsmäkursseilla. Tai jos jonkin verran kuitenkin jaksaa pänttäillä, niin valita semmoinen AMK-ala, jossa voi vaikuttaa painotuksiin opintojen aikana.
Olen nimittäin itse kyllä nauttinut opiskeluajoista, mutta varsinaisesti hyötynyt niistä työelämän aikana tehdyistä täsmäseteistä. Toki on ammatteja, joihin ei pääse ilman sitä tiettyä tutkintoa.
Hoitoalalla esimerkiksi on kuitenkin niin, että lähihoitajille on tarjolla samoja kursseja kuin AMK- tai joissakin tapauksissa yliopistotutkinnon suorittaneille. Tämä voisi olla yksi harkinnan arvoinen asia.
Sanoisin että riippuu kirjasta ja alasta. Muutaman kirjan otos ei kerro mitään yleisestä kurssikirjallisuuden tasosta.
Joillain aloilla on varmaan merkittäviä teoksia, jotka pitää tuntea, mutta "uudemmilla"/ poikkitieteellisimmillä/humanistisilla aloilla voi olla hyvinkin vaihtelevaa tarjontaa kirjallisuudessa. Riippuu usein kurssinpitäjästä/ aiheesta. Jotkut antaa vain läjän tieteellisiä artikkeleita, jotkut kasan kirjoja.
Yliopistolla näkee kaikentasoisia opiskelijoita, jotka pärjäävät ilmeisesti ihan hyvin. Tietysti kannattaa olla tiedeorientoitunut, mutta mitään erityistä älykkyyttä ei tarvitse. Sinnikkyys on myös tarpeen ja keskittymiskyky.
Jos tieteellinen lukeminen tuntuu todella puisevalta, niin ehkä sitten ei kannata suunnata yliopistoon. Enimmäkseen se opiskelu on kuitenkin lukemista ja kirjoittamista, mutta se riippuu alasta. Painotukset voivat olla erilaisia, esim. tietojenkäsittelytieteissä ei paljoa kirjoitella mitään esseitä, psykassa ja oikiksessa ei varmaankaan silmiänsä kirjasta uskalla nostaa. Biologiassa/mantsassa voi päästä kenttätutkimuksia tekemään.
No ainakaan ne alat, joiden pääsykoekirjoihin olet tutustunut, eivät ole omiasi, jos kirjat tuntuvat tuolta.