Lue keskustelun säännöt.
Mikä mahtaa olla suomen, viron ja englannin kielen sanan "sipuli" alkuperä?
03.02.2021 |
Nykysuomen etymologinen sanakirja (tekijä Kaisa Häkkinen) kertoo, että "suomen sipuli on lainaa muinaisruotsin sanasta sipul, joka on merkinnyt punasipulia. Ruotsin sana juontuu alasaksan välityksellä latinan sanasta caepula 'sipuli'. Suomesta sipuli on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä sipuli on esiintynyt Agricolasta alkaen."
Olettaa sopii, että viron sana on samaa kantaa, lainasana germaanisesta lähteestä. Saksassa on edelleen sana Zwiebel ja sen erilaisia murteellisia variaatioita. Lauch esiintyy purjon merkityksen lisäksi myös yhdyssanoissa kuten Knoblauch, valkosipuli.
Englannin onion on lainaa muinaisranskasta, ranskassa on edelleen sana oignon. Ranskaan se on tullut latinan kantasanasta unionem, mikä on viitannut sipulin kerrokselliseen rakenteeseen.
Latinan ääntäminen on muuttunut ajan myötä, alun perin c on ääntynyt k-klusiilina. Myöhemmin se on muuttunut sibilantiksi, mahdollisesti välivaiheiden kautta. Kun minä kävin koulua, kysyttiin että sanotaanko "Kikero koittaa kelloa" vai "Sisero soittaa selloa." Kumpikin lienee oikein mutta sijoittuu eri aikaan latinaa puhekielenä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Portugalissa sanovat 'cebolas' (sibolas), espanjassa 'cebollas', ja Hollannin Drenthessä 'siepels' (siipols). Ihme sana, tulee kaikkialla vastaan. Itse veikkaisin jotain espanjan/portugalinperäistä lähdettä, siitä saksaan, (josta hollannin murteeseen) ruotsiin, suomeen.
https://nl.wikipedia.org/wiki/Siepel
Näköjään latinan cepula on kaikkien noiden kantasana.
Jotkut kielitieteilijät ja filologit ovat tulleet tulokseen, että romaaniset kielet eivät polveutuneet latinasta. Perustelut ovat vakuuttavat.
Toisekseen, Kaisa Häkkinen on ilmeisesti eräs näistä pseudosuomalaisista, 'itätaustaisista' mongolideista, joiden mielestä suomen kielen sanat ovat lähes kaikki germaanisia lainasanoja.
Alkuperäiset kermat eli germaanit olivat kuitenkin suomenkielisiä arjalaisia, jäämejä, katteja/gootteja, vanaita/danai jne. Julius Caesar käytti ensimmäisenä germani-nimitystä Kermasta tulleesta aryan-porukasta.
Mitä tulee sipuliin, niin espanjan cebolla on se polla/ se pallo. Iberot ja tartessiolainen olivat arjalaisia suomenheimoja aryan/iria ja jättivät jälkensä espanjan(kin) kieleen.
Nykyinen Suomessa asuva populaatio ei ole alkuperäinen arjalaissuomalainen väestö, jota on enää pieni vähemmistö täällä. Kaikki lainasanahourinnat voi unohtaa, kun suomen kielestä on kysymys. Eivät originaalisuomalaiset lainanneet germaaneilta, vaan he olivat R1a germaaneja. IE-germaani on myöhempi käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robotti on selvästi tuontitavaraa, mutta mistä päin?
Robotin synty on kiinnostava, ja siitä voi lukea perusteellisen kuvauksen Kalevi Koukkusen vierassanojen etymologisesta sanakirjasta (Atomi ja missi, 1990). Sanan on luonut tšekkiläinen kirjailija Karel Čapek (1890–1938), ja se pohjautuu tšekin kielen raatamista tai pakkotyötä tarkoittavaan sanaan robota. Čapek käytti koneihmistä tarkoittavaa sanaansa ensi kerran vuonna 1920 ilmestyneessä näytelmässään R. U. R. Rossum’s Universal Robots. Näytelmä kuvaa tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa ihmisten rakentamat älylliset ja tuntevat robotit ottavat ylivallan ja uhkaavat tuhota ihmiskunnan.
Vanhastaan on etenkin suomen kaakkoismurteissa ollut myös käytössä (päivä)työtä merkitsevä sana ropotti, joka on lähtöisin venäjän murteellisesta ja tšekin sanan kanssa identtisestä sanasta robota ’työ’.
Mistä tulee kaveri?
Kaverista on vaikea ottaa selvää. Suomen sukukielissä kaverilla ei ole kaveria: sana esiintyy vain suomessa. Kaksi eri selitystä sanan alkuperästä on tarjolla.
Sana voi olla jiddišistä peräisin, jossa χawer on ’kumppani’. Todennäköisempää ehkä kuitenkin on, että kaverissa kaksi sanaa, kamraati ja toveri, ovat sulautuneet yhteen. Tämä sopisi hyvin Suomen asemalle idän ja lännen välissä: kamraati on laina ruotsin sanasta kamrat ’toveri’, toveri laina venäjän sanasta továrišč, ’kumppani’.
Lisää hämmennystä kaverin alkuperään tuo se, että ensimmäinen tieto sanan kirjallisesta käytöstä on hyvin myöhäinen. Ensiesiintymä on Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihossa vuodelta 1886. Merkitykseksi annetaan hämmentävästi ’tjuv’ eli ’varas’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Portugalissa sanovat 'cebolas' (sibolas), espanjassa 'cebollas', ja Hollannin Drenthessä 'siepels' (siipols). Ihme sana, tulee kaikkialla vastaan. Itse veikkaisin jotain espanjan/portugalinperäistä lähdettä, siitä saksaan, (josta hollannin murteeseen) ruotsiin, suomeen.
https://nl.wikipedia.org/wiki/Siepel
Näköjään latinan cepula on kaikkien noiden kantasana.
Jotkut kielitieteilijät ja filologit ovat tulleet tulokseen, että romaaniset kielet eivät polveutuneet latinasta. Perustelut ovat vakuuttavat.
Toisekseen, Kaisa Häkkinen on ilmeisesti eräs näistä pseudosuomalaisista, 'itätaustaisista' mongolideista, joiden mielestä suomen kielen sanat ovat lähes kaikki germaanisia lainasanoja.
Alkuperäiset kermat eli germaanit olivat kuitenkin suomenkielisiä arjalaisia, jäämejä, katteja/gootteja, vanaita/danai jne. Julius Caesar käytti ensimmäisenä germani-nimitystä Kermasta tulleesta aryan-porukasta.
Mitä tulee sipuliin, niin espanjan cebolla on se polla/ se pallo. Iberot ja tartessiolainen olivat arjalaisia suomenheimoja aryan/iria ja jättivät jälkensä espanjan(kin) kieleen.
Nykyinen Suomessa asuva populaatio ei ole alkuperäinen arjalaissuomalainen väestö, jota on enää pieni vähemmistö täällä. Kaikki lainasanahourinnat voi unohtaa, kun suomen kielestä on kysymys. Eivät originaalisuomalaiset lainanneet germaaneilta, vaan he olivat R1a germaaneja. IE-germaani on myöhempi käsite.
Ja Ruotsin sipul vai oliko sepul on tietysti perua siellä vaikuttaneista arjalaissuomenheimoista jäämit/Jämtland, gootit, katit/Gotland, Kattegat jne. Nämä alueet ja lisäksi ainakin Uppsala olivat alkuaan suomenkielisiä.
Nykyiset N1c- siperialaiset ja muut tänne uudella ajalla ryssityt metsäläiset eivät ehkä ole oikeita henkilöitä arvioimaan aryan-suomenheimojen kieltä, kulttuuria, muinaista levinneisyyttä tai muutakaan suomalaisuuteen liittyvää asiaa.
Tää on jotenkin ylivoimainen asia näille kulttuuriparasiiteille.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee kaveri?
Kaverista on vaikea ottaa selvää. Suomen sukukielissä kaverilla ei ole kaveria: sana esiintyy vain suomessa. Kaksi eri selitystä sanan alkuperästä on tarjolla.
Sana voi olla jiddišistä peräisin, jossa χawer on ’kumppani’. Todennäköisempää ehkä kuitenkin on, että kaverissa kaksi sanaa, kamraati ja toveri, ovat sulautuneet yhteen. Tämä sopisi hyvin Suomen asemalle idän ja lännen välissä: kamraati on laina ruotsin sanasta kamrat ’toveri’, toveri laina venäjän sanasta továrišč, ’kumppani’.
Lisää hämmennystä kaverin alkuperään tuo se, että ensimmäinen tieto sanan kirjallisesta käytöstä on hyvin myöhäinen. Ensiesiintymä on Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihossa vuodelta 1886. Merkitykseksi annetaan hämmentävästi ’tjuv’ eli ’varas’.
Todennäköisesti kyseessä on karjalanmurteinen ka ver. Ver esiintyy 'verisukulainen' - merkityksessä eri yhteyksissä, mm. Veretje yksi paikannimi. Ka on karjalan murteessa no- vastine ja esiintyy paljon mm. Bhagavad Gitan teksteissä. Ka männään, ka niin, ka...
Muinaiset karjalaiset olivat tietysti euripideja, samoja kuin esim. Anatomian kariat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee kaveri?
Kaverista on vaikea ottaa selvää. Suomen sukukielissä kaverilla ei ole kaveria: sana esiintyy vain suomessa. Kaksi eri selitystä sanan alkuperästä on tarjolla.
Sana voi olla jiddišistä peräisin, jossa χawer on ’kumppani’. Todennäköisempää ehkä kuitenkin on, että kaverissa kaksi sanaa, kamraati ja toveri, ovat sulautuneet yhteen. Tämä sopisi hyvin Suomen asemalle idän ja lännen välissä: kamraati on laina ruotsin sanasta kamrat ’toveri’, toveri laina venäjän sanasta továrišč, ’kumppani’.
Lisää hämmennystä kaverin alkuperään tuo se, että ensimmäinen tieto sanan kirjallisesta käytöstä on hyvin myöhäinen. Ensiesiintymä on Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihossa vuodelta 1886. Merkitykseksi annetaan hämmentävästi ’tjuv’ eli ’varas’.
Todennäköisesti kyseessä on karjalanmurteinen ka ver. Ver esiintyy 'verisukulainen' - merkityksessä eri yhteyksissä, mm. Veretje yksi paikannimi. Ka on karjalan murteessa no- vastine ja esiintyy paljon mm. Bhagavad Gitan teksteissä. Ka männään, ka niin, ka...
Muinaiset karjalaiset olivat tietysti euripideja, samoja kuin esim. Anatomian kariat.
Anatolian, ei Anatomian. Tekstinsyöttö kirjoittelee omiaan.
Onko keho vanha sana?
Keho on 1940-luvun tulokas. Kielitoimiston ensimmäinen hoitaja Hannes Teppo loi sen yhteistyössä Lääketieteen sanastolautakunnan kanssa. Lääketieteessä haluttiin nimittäin tehdä terminologista eroa kuolleen ja elävän ruumiin välillä. Apua sanan keksimiseen haettiin silloin viron kielestä, jossa keha tarkoittaa ruumista. Tämä viron sana on puolestaan suomen kehä-sanan etymologinen vastine, ja näillä sanoilla on vastineita ugrilaisissa kielissä asti. Kehä kuuluu siis suomen kielen vanhimpaan sanastokerrostumaan. Suomen kehä-sana merkitsee murteissa muun muassa myös teurastetun eläimen ruhoa; viron keha-sanalla vuorostaan on murteissa myös suomen kehä-sanaa lähellä olevia merkityksiä ’kehä, kehys, salvos.’
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Latinan allium tarkoittaa laukkakasvia eli sipulia?