Pakkasmuistoja

Kerran viimevuosituhannen viimeisinä vuosina olin pohjoisesta tulevassa yöjunassa joka hajosi varhaisen aamuyön tunteina Seinäjoen ja Tampereen välissä.
Jo lähtiessä oli kylmä joten onneksi oli kunnolliset vaatteet. Junasta hävisi ensin lämpö ennen seinäjokea ja sitä yritettiin asemalla korjata. Sitten juna lähti myöhässä mutta hajosi aika pian lähdön jälkeen. Junaa venksalliittiin että se pääsi lähelle pellon tuolla puole olevaa maantietä. Matkustajat purkauduimme kuunvalossa raiteiden reunalle ja muodostimme jonon joka tamppasi lunta edeten hitaasti kaukaiselle tielle. Vahemmat kanntoivat lapsiaan, maisema oli autio. Pakkasta oli nelisenkymmentä astetta. Lopulta läheisistä maataloista alkoi saapua moottorikelkkoja ja jopa kilmetrin mittaisesta junasta kuljetettiin lapsia ja vvanhempia ihmisiä moottorikelkoilla tien varrelle. Joskut tunnin kuluttua tuli ensimmäine bussi mutta siinä päästettiin vain heikoimpia lämmittelemään tiheästi ihmisiä vaihtaen. Kaikki seudun taksit olivat paikalla jopa sadan kilometri säteeltä vähintään. Tavalliset ihmiset ajoivat aamuyöllä paikalle autoillaan että me junan kylmyysturmasta selvinneet saimme lämmitellä.
Aamulla paikalle tuli armeijan linja-autoja varsinainen saattue ja meidät kuljetettiin tampereelle. Linja-autoissa varusmiestarjoilijat tarjoili kahvia ja teetä, ihania sämpylöitä ja huopia.
Se oli tosi kylmä yö ja sen pello ylitys oli oikeasti vaikea. Loputtomasti lunta. Pari taskulamppua konduktööreillä, käsikädessä vaellettiin lumierämaan läpi autiolle valtatielle kokonainen pitkä yöjunallinen ihmisiä. Jos olisi vielä syrjäisemmässä paikassa tapahtunut niin monikaan ei olisi selvinnyt ehkä. Tosiaa se oli kylmä yö!