Pärjäisittekö ELON MUSKIN työhaastattelussa?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007777573.html
– Yliopistotutkinto tai edes lukion läpäiseminen ei ole tarpeen, Musk sanoi.
Tutkintojen sijaan Musk kertoi etsivänsä hakijoista ”merkkejä poikkeuksellisesta kyvykkyydestä”.
Työhaastattelussa työnhakijoilta yhden ja saman kysymyksen: ”Kerro minulle vaikeimmista kohtaamistasi ongelmista ja kuinka ratkaisit ne”?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä selviäisinkin. Olen looginen sekä luova ja ihan älykäskin ja ajatukseni liikkuvat laatikon ulkopuolella aika luonnostaan. Kun uppoudun johonkin kiinnostavaan hommaan niin nukkuminen ja syöminen unohtuu, siksi projekteja aloittaessani minun täytyy tehdä jääkaappiin ruoka-annoksia valmiiksi muutamaksi päiväksi ja laittaa kello soimaan tasaisin väliajoin, jotta muistan syödä. Ja kello soimaan kun on aika mennä nukkumaan.
Sanomattakin selvää, että joku koulunkäynti, jossa ulkopuoliset määräsivät mitä piti tehdä, ei todellakaan herättänyt samanlaista uppoutumisreaktiota. Arvosanani olivat kuitenkin keskivertoa parempia vaikken juurikaan opiskellut, joten selvisin lukiostakin hyvin tuloksin. Yliopisto-opinnot olivat motivaation loppumiseen asti lastenleikkiä, nyt tahmoo ja pahasti, kun ei enää kiinnosta.
En kyllä usko, että Elon Muskilla olisi sellaisia työtehtäviä tarjolla, jotka saisivat minut innostumaan kovin paljoa. Tai mistä sitä tietää. Mutta jos olisi, niin olisin luultavasti aika houkutteleva työntekijä.
Kiva, et on muitakin tällaisia, tämä voisi olla mun kirjoittama. Kun innostun jostain, innostun niin, että koko muu maailma pysähtyy, eikä mihinkään muuhun kiinnitä edes huomiota. Kiinnostun helposti eri asioista, mutta motivaatio pysyy yllä korkeintaan kaksi vuotta. Olen aloittanut opiskelun yliopistossa viidellä eri alalla ja suoriutunut kaikista opinnoista erinomaisin arvosanoin, kunnes on tullut jotain kiinnostavampaa. Sitten keskityn uuteen asiaan ja vanha unohtuu. Lopulta pakotin itseni käymään kolmekymppisenä tutkinnon loppuun ja olen tehnyt projektitöitä.
Mutta tämä on myös varmaan elämäni yksi suurimmista haasteista, mitä en ole onnistunut ratkaisemaan. Pitkäjänteisyyttä samaan asiaan ei ole. Tästä syystä en varmasti olisi hyvä työntekijä, koska kun motivaatio loppuu, se loppuu ja työnjälki on sen mukaista.
Ja siis en pidä tätä minään erityisen toivottavana ominaisuutena, nimittäin tästä kärsin paitsi itse, myös kaikki läheiseni. Etenkin silloin innostuksen alkuvaiheessa laiminlyön huolella velvollisuuksiani puolisona ja vanhempana, tästä on käyty useita riitoja puolison kanssa, kun en kertakaikkiaan pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen uuteen kiinnostavaan asiaan. Joskus olen miettinyt, että olenko jotenkin neurologisesti poikkeava vai olenko vain tällainen.
En minäkään pidä tätä kovin hyvänä ominaisuutena juuri sen takia, kun tulee laiminlyötyä muita ihmisiä uppoutumisen takia. Minullakin kiinnostuksenkohteet vaihtelevat paljon, minkä takia en saa mistään asiasta tehtyä "sitä juttua" josta esimerkiksi saisin elantoni. Onneksi ei ole puolisoa tai lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä selviäisinkin. Olen looginen sekä luova ja ihan älykäskin ja ajatukseni liikkuvat laatikon ulkopuolella aika luonnostaan. Kun uppoudun johonkin kiinnostavaan hommaan niin nukkuminen ja syöminen unohtuu, siksi projekteja aloittaessani minun täytyy tehdä jääkaappiin ruoka-annoksia valmiiksi muutamaksi päiväksi ja laittaa kello soimaan tasaisin väliajoin, jotta muistan syödä. Ja kello soimaan kun on aika mennä nukkumaan.
Sanomattakin selvää, että joku koulunkäynti, jossa ulkopuoliset määräsivät mitä piti tehdä, ei todellakaan herättänyt samanlaista uppoutumisreaktiota. Arvosanani olivat kuitenkin keskivertoa parempia vaikken juurikaan opiskellut, joten selvisin lukiostakin hyvin tuloksin. Yliopisto-opinnot olivat motivaation loppumiseen asti lastenleikkiä, nyt tahmoo ja pahasti, kun ei enää kiinnosta.
En kyllä usko, että Elon Muskilla olisi sellaisia työtehtäviä tarjolla, jotka saisivat minut innostumaan kovin paljoa. Tai mistä sitä tietää. Mutta jos olisi, niin olisin luultavasti aika houkutteleva työntekijä.
Kiva, et on muitakin tällaisia, tämä voisi olla mun kirjoittama. Kun innostun jostain, innostun niin, että koko muu maailma pysähtyy, eikä mihinkään muuhun kiinnitä edes huomiota. Kiinnostun helposti eri asioista, mutta motivaatio pysyy yllä korkeintaan kaksi vuotta. Olen aloittanut opiskelun yliopistossa viidellä eri alalla ja suoriutunut kaikista opinnoista erinomaisin arvosanoin, kunnes on tullut jotain kiinnostavampaa. Sitten keskityn uuteen asiaan ja vanha unohtuu. Lopulta pakotin itseni käymään kolmekymppisenä tutkinnon loppuun ja olen tehnyt projektitöitä.
Mutta tämä on myös varmaan elämäni yksi suurimmista haasteista, mitä en ole onnistunut ratkaisemaan. Pitkäjänteisyyttä samaan asiaan ei ole. Tästä syystä en varmasti olisi hyvä työntekijä, koska kun motivaatio loppuu, se loppuu ja työnjälki on sen mukaista.
Ja siis en pidä tätä minään erityisen toivottavana ominaisuutena, nimittäin tästä kärsin paitsi itse, myös kaikki läheiseni. Etenkin silloin innostuksen alkuvaiheessa laiminlyön huolella velvollisuuksiani puolisona ja vanhempana, tästä on käyty useita riitoja puolison kanssa, kun en kertakaikkiaan pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen uuteen kiinnostavaan asiaan. Joskus olen miettinyt, että olenko jotenkin neurologisesti poikkeava vai olenko vain tällainen.
En minäkään pidä tätä kovin hyvänä ominaisuutena juuri sen takia, kun tulee laiminlyötyä muita ihmisiä uppoutumisen takia. Minullakin kiinnostuksenkohteet vaihtelevat paljon, minkä takia en saa mistään asiasta tehtyä "sitä juttua" josta esimerkiksi saisin elantoni. Onneksi ei ole puolisoa tai lapsia.
Alkaa kirjailijoiksi, yksi projekti kestään sen verran kuin kiinnostuskin?
Minä aattelin kirjottaa tarinan Pertista, hän on 38-vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen joka tuntee epäonnistuneen vahvasti elämässä ja on ajautumassa eräänä yönä köyden jatkoksi lopullisena niittinä katkeruudelleen. Hän kohtaa viime hetkellä kuitenkin humanoidin joka parantaa hänet työkykyiseksi. Tästä alkaakin hänelle uusi elämä ja alkuun kaikki meneekin hyvin ja mutkattomasti, mutta jossain vaiheessa hän huomaa itsessään kummallisia ja pelottavia asioita. Kaikki ei ollutkaan enää niin kuin ennen vaan hänellä oli kykyjä ja ominaisuuksia joita on nykytieteen avulla mahdoton selittää.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran jäin miettimään kummalle puolelle näkkileipää laittaisin levitteen. Valitsin sen reikäisen puolen hetken harkinnan jälkeen.
You're hired! Levittämällä voita reikäiselle puolelle saat enemmän voita, sillä sitä mahtuu myös reikiin, ja maksimoit näin saamasi energian. Tällaisia hyötysuhteen maksimoijia työelämä tarvitsee!
En. En tule toimeen noiden isoegoisten liikemiehien kanssa. En jaksa ihailla heitä tai heidän saavutuksiaan, joten lähtisin varmaan vaan pois haastattelusta.
Aika vaikea kysymys vastata, nimenomaan sen takia että vaikeimpien ratkaisujen taustoittaminen kestäisi pahimmillaan tunteja, eikä kysyjä siltikään pääsisi kärryille siitä, mistä koko hommassa oli edes kysymys. Se olisi vähän niinkuin olisi keksinyt ratkaisun Lähi-Idän kriiseihin ja yrittäisi taustoittaa ongelmia ja selittää ratkaisun nerokkuuden jollekin, joka ei olisi koskaan edes kuullut Lähi-Idästä. Kuuntelija toteaisi sitten vain: "Eli löysit kaikkia miellyttävän kompromissin. Ei kuulosta kovin monimutkaiselta. Minä keksin kompromisseja päivittäin."
Eli todennäköisesti se ei Muskille riitä, että pystyy ratkaisemaan monimutkaisia ja vaikeita ongelmia. Pitäisi myös pystyä yksinkertaistamaan ratkaisu niin että tyhmäkin ymmärtää. Eli siis ratkaisuni ongelmaan kuinka saadaan ihminen Marsiin: rakennetaan raketti ja lähetetään sillä ihmisiä Marsiin. Perusongelma on Muskin mielestä nyt nerokkaasti ratkaistu. Nyt on kysymys enää pienten yksityiskohtien hiomisesta. Ja näiden mitättömien pienten yksityiskohtien ratkaisemista ei kukaan pysty Muskille työhaastattelussa taustoittamaan ja selittämään.
En varmaan kun en ole huippuälykäs mutta hän vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa ei tarvitse esittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran jäin miettimään kummalle puolelle näkkileipää laittaisin levitteen. Valitsin sen reikäisen puolen hetken harkinnan jälkeen.
You're hired! Levittämällä voita reikäiselle puolelle saat enemmän voita, sillä sitä mahtuu myös reikiin, ja maksimoit näin saamasi energian. Tällaisia hyötysuhteen maksimoijia työelämä tarvitsee!
k: mille puolelle näkkileipää laitat levitteen?
v: leveälle
- teidät on palkattu, koska haluatte aloittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä selviäisinkin. Olen looginen sekä luova ja ihan älykäskin ja ajatukseni liikkuvat laatikon ulkopuolella aika luonnostaan. Kun uppoudun johonkin kiinnostavaan hommaan niin nukkuminen ja syöminen unohtuu, siksi projekteja aloittaessani minun täytyy tehdä jääkaappiin ruoka-annoksia valmiiksi muutamaksi päiväksi ja laittaa kello soimaan tasaisin väliajoin, jotta muistan syödä. Ja kello soimaan kun on aika mennä nukkumaan.
Sanomattakin selvää, että joku koulunkäynti, jossa ulkopuoliset määräsivät mitä piti tehdä, ei todellakaan herättänyt samanlaista uppoutumisreaktiota. Arvosanani olivat kuitenkin keskivertoa parempia vaikken juurikaan opiskellut, joten selvisin lukiostakin hyvin tuloksin. Yliopisto-opinnot olivat motivaation loppumiseen asti lastenleikkiä, nyt tahmoo ja pahasti, kun ei enää kiinnosta.
En kyllä usko, että Elon Muskilla olisi sellaisia työtehtäviä tarjolla, jotka saisivat minut innostumaan kovin paljoa. Tai mistä sitä tietää. Mutta jos olisi, niin olisin luultavasti aika houkutteleva työntekijä.
Mikähän sinua sitten mahtaa kiinnostaa, paitsi edellisen perusteella suuret luulot itsestäsi?
Muskilla on hankkeita mm. sähköautoissa, itseajavissa autoissa ja nyt myös avaruustekniikassa jossa tuo koittaa edistää sitäkin asiaa vauhdilla. Jännä että voit todeta suorilta käsin ettei sinua kiinnosta mikään noista osa-alueineen.
No huoh. Joo, en tiedä millaisia osa-alueita löytyy ko. kaltaisista organisaatioista sillä en sellaisessa ole ollut töissä enkä ole ajatellut asiaa lainkaan. Omat kiinnostuksenkohteet eivät liity teknologiaan millään tavalla. Kiva kun vedät herneet nenään tietämättömyyteni takia ja alat netissä haastamaan riitaa. Enkä edes todenut suorilta käsin mitään, vai miltä "tai mistä sitä tietää" kuulostaa?
Jos nyt ajattelen, niin jonkinlaista analytiikkaan ja prosessinkehitykseen liittyvää työtä tekisin mielelläni. Että juu kaiketi herralta löytyisi jotain hommaa minulle. Miksi hermostut niin kovasti tällaisesta?
Sivuta
En lukenut koko ketjua mutta usein täysin "toisesta maailmasta" tullut näkee enemmän. Tulee ajatuksia/ideoita mitä ei itse ikinä keksisi. Ideat ne on arvokkaita sen Elon tietää. Toteutus on helppoa sen saa rahalla maksamalla palkan työn suorittajalle.
Multa on kysytty toi kyssä, oli joku ns. kompetenssityyppinen haastis.