Liimautuneena näyttöihin. Elämässä ei ole muuta. En jaksa tätä!
Miten te muut etäilijät olette jaksaneet tämän loputtoman näyttöilyn kirouksen?
Olen opiskelija, joka tekee samalla freelancerhommia. Molemmat etänä. Ensin istun päivän luennoilla, etänä tuottaen ruutua. Illat teen ryhmätöitä, paritöitä tai ihan palkkatöitä, kaikki joko videopalaverissa tai itsekseen läppäriä naputellen. Näiden vastapainoksi jos haluaa olla sosiaalinen, se hoituu älypuhelimen avulla. Pidetään hulluna jos soitan, siispä sekin hoituu näyttöä tuijottaen.
Päässä humisee jo lounasaikaan, olo on oudon levoton. Pahinta on koukuttuminen. Kun on hetki aikaa tehdä ihan mitä vaan, automaattisesti kuin autopilotilla, avaan puhelimen selatakseni somea tai rentoudun katsoen telkkaria. Rakkaat vanhat harrastukset, kuten kirjat ja luonto tuntuvat jotenkin mahdottomilta keskittyä. Hävettää olla koukussa tällaiseen turhuuteen.
Ironista kyllä, tähänkin etsin apua internetin kautta, näyttöä tuijotellen.
Kohtalon tovereita?
Kommentit (22)
Täällä yksi myös meitä asiasta kärsiviä, kirjatkin vähentyneet luennassa. Ihan hirveää. Tilanteeni sama kuin Ap mutta valmistuin juuri. Jalka myös poikki estäen ulkoilun niin ihan totaalista. Ja ollut jo ennen jalkaakin.
Tavataan ap ja mennään katsomaan lintuja
Juu näin se menee. Minulla on vielä sen verran pahassa jamassa, että minulla saattaa olla telkkari päällä, läppäri sylissä ja käsissä vielä oma ja työpuhelin eli 4(!) näyttöä käytössä yhtä aikaa.
Syrjäytyneiden elämä on tuota koko elämän ajan. Kannattaa tsekata hikikimori dokumentti niin näet että sulla on asiat hyvin.
2 näyttöä pitää olla nykyisin. Toiseen näyttöön pyörimään päivän videot ja 1 näytössä tekee kaiken mitä normaalistikin tekee. Toki telkkari voi olla 3 näyttönä jo tykkää katsella. ja kännykkä sitten siihen päälle.
Yksi temppu ainakin on ottaa laitteista kaikki ilmoitukset pois päältä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi myös meitä asiasta kärsiviä, kirjatkin vähentyneet luennassa. Ihan hirveää. Tilanteeni sama kuin Ap mutta valmistuin juuri. Jalka myös poikki estäen ulkoilun niin ihan totaalista. Ja ollut jo ennen jalkaakin.
Tavataan ap ja mennään katsomaan lintuja
Onnea valmistumisesta! Äh, onpa ikävä että jalkakin mennyt. Hitsi kun olisi kiva vaan katsella lintuja ja unohtaa korona. Osaisikohan sitä vielä keskittyä. Ap
Ennen lunta ja jäätä pääsi lenkille, se auttoi paljon. Nyt on nihkeä tuo keli.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden elämä on tuota koko elämän ajan. Kannattaa tsekata hikikimori dokumentti niin näet että sulla on asiat hyvin.
Se on tosi surullista! Mutta ei mulla silti ole asiat tämän suhteen hyvin, jos jollain toisella on huonommin. :) ap
Suosittelisin aloittajaan pakottamaan itsensä lukemaan tai ulkoilemaan somen ja tv:n katsomisen sijasta. Jos olet ennenkin lukemisesta ja luonnossa liikkumisesta pitänyt, niin todennäköisesti pidät nytkin. Valitse ne tietoisesti, vaikka kuinka tekisi mieli katso tv:tä tai selata somea. Todennäköisesti kun olet sen valinnan tehnyt ja lähdet päättäväisesti tekemään noita, niin olo tuntuu paremmalta. Ei välttämättä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta kun otat nuo säännölliseksi osaksi elämää, niin ne alkavat tuottaa iloa ja auttavat palautumaan. Valitse ensimmäiseksi kirjaksi vaikka joku vanha lemppari, joka varmasti tempaa mukaansa. Ulkona ehkä uskallat tavata jotain kaveriakin, niin varmasti aika menee mukavasti tai sitten kuuntele vaikka äänikirjaa samalla.
Muista myös tauot päivän aikana. Mielellään noin tunnin välein ajatukset hetkeksi johonkin muuhun. Viikkaa vaikka pyykit narulta tai venyttele/jumppaa 5min. Sitten taas hommiin.
Pienestä kannattaa aloittaa. Joku tietty hetki päivässä piilottaa puhelimen. Hetken voi valita sen mukaan miten paha on tilanne. Jos esim. on 24/7 koukussa niin ensin ihan vaikka vaan välipalan ajan on ilman. Tai jollekin voi toimia illalla tietyn kellon ajan jälkeen näytöt pois.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin aloittajaan pakottamaan itsensä lukemaan tai ulkoilemaan somen ja tv:n katsomisen sijasta. Jos olet ennenkin lukemisesta ja luonnossa liikkumisesta pitänyt, niin todennäköisesti pidät nytkin. Valitse ne tietoisesti, vaikka kuinka tekisi mieli katso tv:tä tai selata somea. Todennäköisesti kun olet sen valinnan tehnyt ja lähdet päättäväisesti tekemään noita, niin olo tuntuu paremmalta. Ei välttämättä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta kun otat nuo säännölliseksi osaksi elämää, niin ne alkavat tuottaa iloa ja auttavat palautumaan. Valitse ensimmäiseksi kirjaksi vaikka joku vanha lemppari, joka varmasti tempaa mukaansa. Ulkona ehkä uskallat tavata jotain kaveriakin, niin varmasti aika menee mukavasti tai sitten kuuntele vaikka äänikirjaa samalla.
Muista myös tauot päivän aikana. Mielellään noin tunnin välein ajatukset hetkeksi johonkin muuhun. Viikkaa vaikka pyykit narulta tai venyttele/jumppaa 5min. Sitten taas hommiin.
Muuten hyvät neuvot, mutta en kyllä neuvoisi hiljaisuuden tai luonnonäänien tilalle sitä äänikirjaa. Miksi aina täyttää "tyhjä tila" jollakin keinotekoisella? Äänikorjoille ja esimerkiksi muusiikille on paikkansa, mutta jos kärsii jo nyt liioista virikkeistä, niin varmaan olisi ihan hyvä olla ilman mitään ja kuunnella vaikka vain omaa hengitystä.
Vierailija kirjoitti:
2 näyttöä pitää olla nykyisin. Toiseen näyttöön pyörimään päivän videot ja 1 näytössä tekee kaiken mitä normaalistikin tekee. Toki telkkari voi olla 3 näyttönä jo tykkää katsella. ja kännykkä sitten siihen päälle.
Joo meillä kaikilla 2 näyttöä - mulla, miehellä ja lapsella. 1 kyllä ei riitä.
Samoja mietteitä täällä. Tylsä ajatus, että suuri osa elämästä menee loppujen lopuksi näyttöjen katsomiseen. Kun joskus 80-vuotiaana katson elämääni taaksepäin, niin onko minulla lopulta yhtään mitään muuta muisteltavaa, kuin jotkut hauskat kissavideot ja Netflix sarjat mitä joskus aikoinaan katsoin? Luen kyllä sinänsä paljon kirjoja ja tykkään matkustella, mutta ei siitä pääse mihinkään, että nykyelämä tapahtuu paljolti näyttöjen kautta. :/
Kunhan pääsen taas työttömäksi niin suurin osa ajasta kuluu läppärin ja telkkarin äärellä. Ulkoilut rajoittuu kaupassa käymiseen. Melko varmasti myös päihteitä kuluu reilusti enemmän kuin nyt. Kuulostaa niin hyvältä että odottaminen on yhtä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lunta ja jäätä pääsi lenkille, se auttoi paljon. Nyt on nihkeä tuo keli.
Nihkeä? Kyllä sun vaan itse pitää päättää toimia toisin.
Itselläni ei ole työkoneessa nettiä lainkaan, jos tarvitsen jonkin artikkelin tai referenssin, menen keittiön nettikoneelle ja tallennan sen muistitikulle.
Liika on liikaa, mutta varmasti samoin ajatteli aikoinaan moni tehdastyöläinen että eikö tässä muuta ole kuin meluisassa salissa kaikki päivänsä kuluttaa. Tai metsämiehestä savotalla että täällä sitä vaan rehkitään lumessa ja pakkasessa kaikki päivät.
Nykyaikaina täysin normaali olotila. En osaa auttaa, samassa jamassa.