Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyydynkö liian vähään parisuhteessa?
01.02.2021 |
Otsikossa kysymys. Taustana se, että olemme miehen kanssa seurustelleet 7 vuotta. Tätä suhdetta ennen olin 17 vuotta exäni kanssa, avioliitossa, josta on myös lapset. Nykyiselläni on minua ennen vain yksi parisuhde, noin 5 vuoden mittainen, ei johtanut yhdessä asumiseen tms. Olemme 40v. ikäisiä.
Nykyisessä suhteessani olen siis onnellinen ja tyytyväinen, ei joka päivä ole tietenkään onnen kukkukkuloilla, siis ei mitään erityistä hypetystä ole ilmassa. Mutta ei mitään isoa ongelmaakaan. Rakastan miestä ja hän sanoo rakastavansa minua. Hän on mulle tärkeä, samoin hänen hyvinvointinsa. Yhdessäolomme on mielestäni helppoa, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, asiat sujuu, nauramme yhdessä, seksi on tosi hyvää ja sitä on riittävästi. Pystyn puhumaan miehelle avoimesti asioistani. Arvostan miestä, mielestäni hän on fiksu, komea, hauska. Tykkäämme viettää aikaa yhdessä, ulkoilemme paljon, teemme ruokaa, saunomme, katsomme sarjoja. Ja harrastamme sitä seksiä. Meillä on kummallakin myös oma elämä, ystäviä, harrastuksia jne. eli elämä ei pyöri vain parisuhteen ympärillä. Minulla tietysti lapset vie aikaa ja energiaa.
Pystyn myös peilaamaan suhdettamme entiseen suhteeseen: huomaan, että me sovimme paremmin yhteen kuin mitä exäni kanssa, meillä on helpompaa, seksi toimii (se on mielestäni tosi iso juttu), olemme jotenkin enemmän samalla aaltopituudella. Mies tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.
Mies peilaa suhdettamme romanttisiin elokuviin. Että ei ole sellaista pilvien päällä hyppimistä, vaaleanpunaisia silmälaseja. Vaan tällaista tavallista 40v ihmisten arkista elämää. Miettii, että onko minulla liian matalat toiveet parisuhteelle, jos olen onnellinen siitä, että minulla on hyvä mies, jonka kanssa suhde toimii. Että eikö pitäisi tavoitella jotain isompaa ja parempaa. Hänkin siis käsittääkseni allekirjoittaa sen, että meillä on hyvä suhde ja sanoo, että rakastaa minua. Eikä siis ole omien sanojensa mukaan minua jättämässä, mutta kunhan miettii. Toki tuollaiset mietinnät tekee minut epävarmaksi. Mutta siis, voiko tämä miehen "epävarmuus" johtua siitä, ettei hänellä oikeasti ole kokemusta parisuhteista juurikaan verrattuna minun pitkä liittoni? Että mulla on takana huono suhde, joten osaan arvostaa hyvää, hänellä oli mua ennen (päättyi noin 5 vuotta ennen kuin me aloimme seurustelemaan) se ainoa suhde, jossa hän oli lähinnä ajankulun vuoksi ja suhde päättyi, kun nainen olisi halunnut vakiintua.
Pitääkö "vapauttaa" mies etsimään jotain ihmeellistä? Tätä en siis missään nimessä haluaisi, koska mielestäni meillä on hyvä olla (ja niin sanoo mieskin). Vai pitääkö vain ohittaa nuo miehen puheet ja jättää omaan arvoonsa?
Kommentit (19)
Kuulostaa pikemminkin, että miehesi tyytyy liian vähään parisuhteessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, ettei miehesi tunne sinua kohtaan yhtä vahvoja tunteita, kun sinä. Hän on asiasta huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pikemminkin, että miehesi tyytyy liian vähään parisuhteessanne.
Millä tavalla?
Kuulostaa siltä, että teidän suhde on hänelle samankaltainen ajankulusuhde kuin oli edellinenkin. Toki voi olla, että kaikki suhteet hänelle sitä olisivat.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, ettei miehesi tunne sinua kohtaan yhtä vahvoja tunteita, kun sinä. Hän on asiasta huolissaan.
Haluatko kertoa, miksi tämä kuulostaa siltä? Mies sanoo, että rakastaa minua, mies myös haluaa minua (seksuaalisesti), hakee läheisyyttä, puhuu minulle yhtä avoimesti kuin minä hänelle, on sanonut minulle, että olen hänelle läheisin ihminen (ikinä). Jne. Mieluusti siis kuulisin ajatuksia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teidän suhde on hänelle samankaltainen ajankulusuhde kuin oli edellinenkin. Toki voi olla, että kaikki suhteet hänelle sitä olisivat.
Olen kysynyt tästä ja hän on sanonut, että näin asia ei ole, että sen naisen kanssa hän tiesi koko ajan, että se loppuu aikanaan. Mutta joo, olen miettinyt, että onko tämä mies vain sellainen sitoutumiskammoinen jahkailija, joka ei vaan uskalla päättää ja sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on katsonut liikaa chick flickejä. Tulipa sellainenkin ihme sitten nähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat nykymiehet on porno pilannut mutta näköjään joku menee pilalle romanttisista elokuvistakin.
Mikä vika siinä on, että mieskin haluaisi joskus jonkun romanttisen illan, eikä aina töistä tullessaan joutuisi kuuntelemaan sohvalla lojuvan elätin nalkutusta kotitöistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika siinä on, että mieskin haluaisi joskus jonkun romanttisen illan, eikä aina töistä tullessaan joutuisi kuuntelemaan sohvalla lojuvan elätin nalkutusta kotitöistä
Toki meillä on romanttisia iltoja myös! Eikä meillä kukaan nalkuta, me riidellään tai ollaan epäsovussa tosi harvoin. Mutta siis ihmisen elämä on arkea suurimman osan ajasta. Meillä se arki toimii tosi hyvin, siis se arki on hyvää! Keskusteluja, seksiä, yhdessäoloa, lämmintä tunnelmaa. Ei tunteet toki niin kuumat ole, että ikävöisin miestä kun käyn lähikaupassa ja välillä on kiva viettää aikaa myös erillään. Mutta sitä mietin, että onko normaalit parisuhteet pääosin niin kuumia, että kun oltu vuosia yhdessä, niin kaiken aikaa toinen pyörii mielessä ja ikävä on tyyliin vessakäynnin aikana ja itku tulee, kun taas nähdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika siinä on, että mieskin haluaisi joskus jonkun romanttisen illan, eikä aina töistä tullessaan joutuisi kuuntelemaan sohvalla lojuvan elätin nalkutusta kotitöistä
Toki meillä on romanttisia iltoja myös! Eikä meillä kukaan nalkuta, me riidellään tai ollaan epäsovussa tosi harvoin. Mutta siis ihmisen elämä on arkea suurimman osan ajasta. Meillä se arki toimii tosi hyvin, siis se arki on hyvää! Keskusteluja, seksiä, yhdessäoloa, lämmintä tunnelmaa. Ei tunteet toki niin kuumat ole, että ikävöisin miestä kun käyn lähikaupassa ja välillä on kiva viettää aikaa myös erillään. Mutta sitä mietin, että onko normaalit parisuhteet pääosin niin kuumia, että kun oltu vuosia yhdessä, niin kaiken aikaa toinen pyörii mielessä ja ikävä on tyyliin vessakäynnin aikana ja itku tulee, kun taas nähdään?
Kuinka usein teillä on sitten niitä romanttisia iltoja? Ja miten ne tarkalleen eroavat normaaleista illoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika siinä on, että mieskin haluaisi joskus jonkun romanttisen illan, eikä aina töistä tullessaan joutuisi kuuntelemaan sohvalla lojuvan elätin nalkutusta kotitöistä
Toki meillä on romanttisia iltoja myös! Eikä meillä kukaan nalkuta, me riidellään tai ollaan epäsovussa tosi harvoin. Mutta siis ihmisen elämä on arkea suurimman osan ajasta. Meillä se arki toimii tosi hyvin, siis se arki on hyvää! Keskusteluja, seksiä, yhdessäoloa, lämmintä tunnelmaa. Ei tunteet toki niin kuumat ole, että ikävöisin miestä kun käyn lähikaupassa ja välillä on kiva viettää aikaa myös erillään. Mutta sitä mietin, että onko normaalit parisuhteet pääosin niin kuumia, että kun oltu vuosia yhdessä, niin kaiken aikaa toinen pyörii mielessä ja ikävä on tyyliin vessakäynnin aikana ja itku tulee, kun taas nähdään?
Kuinka usein teillä on sitten niitä romanttisia iltoja? Ja miten ne tarkalleen eroavat normaaleista illoista?
Romanttinen ilta voi olla vaikka sellainen, että laitetaan yhdessä jotain erityistä ruokaa, avataan viinipullo, sytytetään kynttilät. Tai vaikka sellainen, että käydään ensin parin tunnin lenkki, sitten saunaan, hyvää (lähes valmiiksi etukäteen tehtyä) ruokaa, sitten sohvalle toistemme kainaloon. Meillä on myös romanttisia aamuja, ensin heräillään rauhassa, jutellaan, halaillaan, harrastetaan seksiä, sitten jompi kumpi käy tekemässä aamiaista ja tuo sen sänkyyn, luetaan nettilehtiä, kommentoidaan toisellemme mielenkiintoisia juttuja jne. Näitä iltoja ja aamuja on aina lapsivapaalla, eli joka toinen viikko.
Ehkä miehen tunteet ei ole niin voimakkaita kuitenkaan, vaikka kaikki toimii. Miettii, voisiko olla jotain suurempaa. Oma mieheni jätti exänsä, kun rakastui minuun. Se, mitä aiemmin luuli rakkaudeksi, ei kuulemma tuntunut miltään. (Ja ei, ei pettänyt exäänsä.)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen tunteet ei ole niin voimakkaita kuitenkaan, vaikka kaikki toimii. Miettii, voisiko olla jotain suurempaa. Oma mieheni jätti exänsä, kun rakastui minuun. Se, mitä aiemmin luuli rakkaudeksi, ei kuulemma tuntunut miltään. (Ja ei, ei pettänyt exäänsä.)
No millaisia ne voimakkaat tunteet sitten on ja eikö ole vähän outoa, jos 40+ mies ei ole ikinä mitään voimakasta kokenut? Onko vika silloin miehessä? Voiko kokeakaan mitään voimakkaampaa?
Kykeneekö mies tunnetason yhteyteen? Jos hänen on vaikea sitoutua ja siinä vaiheessa ku alkuhuuma on ohi niin hän alkaa tulla epävarmaksi. Kannattaa miettiä pariterapiaa nii miehesi pääsisi käsittelemään sitoutumisvaikeuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Kykeneekö mies tunnetason yhteyteen? Jos hänen on vaikea sitoutua ja siinä vaiheessa ku alkuhuuma on ohi niin hän alkaa tulla epävarmaksi. Kannattaa miettiä pariterapiaa nii miehesi pääsisi käsittelemään sitoutumisvaikeuttaan.
Kyllä hän kykenee, mutta jotenkin kaikessa muussakin olemisessa ja elämisessä hänellä on ongelmana päätöksenteon ja siihen sitoutumisen vaikeus. Kyse voi olla lomamatkasta, uusista housuista, seinämaalin väristä. Asiat roikkuu, kun pelkää valita.
Alue: Aihe vapaa
Koitan nostaa...