Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän, että syrjäytymisvaarassa olevia tulee ymmärtää, mutta jotkut ovat niin rasittavia, ettei voi ottaa joukkoon mukaan
31.01.2021 |
Kuulostaa varmasti julmalta.
Tämä tarkoittamani tapaus opiskelumaailmassa. Henkilö oli aika reppana, porukan nuorin ja entinen koulukiusattu, mutta ei se tarkoita, että pitää koulun ulkopuolella alkaa hyysäämään.
On aika ikävää, jos henkilö ei vaan sovi kuvioon mukaan ja alkaa väkisin tunkemaan mukaan, stalkkaa ja ilmestyy muka vahingossa samaan baariin ja änkeää samaan pöytään.
kyselee ja utelee koulussa kaiken aikaa, milloin ja kenen luona tavataan ja minne mennään.
Kuitenkaan henkilön kanssa ei ole mitään yheistä, ei puhu eikä ole kuin totisena pönöttävä toteemipaalu, jota saa lähinnä vetää perässään.
Pakko olla ikleä ja sanoa suorraan.
Jossainvaiheessa henkilöllä alkoi poissaolot ja jäi pois koulusta kokonaan. En tiedä, minne hän päätyi.
Mutta koulussa ollaan ja tehdään sen vaatimat asiat, mutta ei se tarkoita, että vapaa ajalla kenenkään pitää viihdyttää ketään, jota ei itse tahdo.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
tarkoitan olla "väkisin" kaverina
Kommentit (64)
Yksi alkoi kiviriipaksi ja lopulta lopetin vastaamasta.. kun puheluja oli tullu silleen 10 per päivä. Ja joka päivä jotain piti olla sen kanssa tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Syrjäytymisvaarassa" oleva ei taida tarkoittaa opiskelijaa, näin yleistetysti.
Tää on vaikea aihe. Ymmärrän molempia osapuolia.
Kuulostaa teidänkin osalta melko lapselliselta, jos on kyse koko opiskeluporukan yhteisistä aktiviteeteista. Sen ymmärrän jos olette muodostaneet tiiviimmän porukan muutaman ihmisen kanssa, ettei niihin täydy kaikkia ottaa.
Miten hän siis oli sinua vahingoittanut? Halusi ystäviä? Kaikenlaisten ihmisten kanssa pitää oppia tulemaan toimeen. Sinulla on vielä pitkä matka kasvaa henkisesti aikuiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella, suhteelisen pienessä kylässä oli kaikki tosi ok. Aikana, jolloin, vielä pieniä kouluja oli 90-luvulla.
Yläasteella alkoikin oman kylän väki kääntyä minua vastaan, ettei vaan itse joudu kiusatuksi ja jäin vanhan kaveriporukan ulkopuolelle.
yritin roikkua epätoivoisesti mukana ja tulla kyläyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, jossa vielä uskoin, etä edes siellä ollaan kavereita, kun yläasteen väki ei ole lähellä.
Mutta kävi niin, että muiden lasten vanhemmat tulikin kotiini puhumaan, kuinka minun pitäisi kunnioittaa muiden tahtoa ja jättää heidän lapset rauhaan, koska häiritsen heitä liikaa ja se, että ala-asteella oltiin kavereita ja ollaan samasta kylästä, ei tarkoita sitä, että nyt pitäisi olla kavereita enää tässä hetkessä.
Minulle tehtiin aivan selväksi, että ajat muuttuvat ja nyt on nyt. Minun tulee etsiä oma kaveripiiri ja jättää heidän lapsensa rauhaan, koska en kuulemma heidän sanomisia usko.
Koko kylä käänsi minulle selkänsä
Kahden tällaisen henkilön pitäisi löytää toisensa. Näille on ominaista että riittää yksi ystävä, leimaantuvat kovin siihen yhteen ystävään. Eivät osaa olla isoissa kaveriporukoissa eivätkä edes halua isoa kaveriporukkaa. Mulla oli aina se ongelma, että mulle riitti yksi ystävä mutta sille toiselle ei koskaan riittänyt pelkästään minä vaan siihen alkoi aina tulla muita ja sitten minä putosin pois tai kävelin ulos. Tunsin itseni petetyksi kun mulle ei ollut aikaa vaikka mulla oli aina aikaa hänelle. Mun mielestä tuo on todellista ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän kenenkään kaveri pidä väkisin olla, herranen aika! Ei kellään ole mitään velvollisuutta kaveerata kenenkään kanssa, kenen kanssa ei halua. Se ei ole mitään epäystävällisyyttä, vaan normaalia elämää. Epäsosiaalisille ei pidä laskea rimaa alemmas, kuin kellekään toisellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella, suhteelisen pienessä kylässä oli kaikki tosi ok. Aikana, jolloin, vielä pieniä kouluja oli 90-luvulla.
Yläasteella alkoikin oman kylän väki kääntyä minua vastaan, ettei vaan itse joudu kiusatuksi ja jäin vanhan kaveriporukan ulkopuolelle.
yritin roikkua epätoivoisesti mukana ja tulla kyläyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, jossa vielä uskoin, etä edes siellä ollaan kavereita, kun yläasteen väki ei ole lähellä.
Mutta kävi niin, että muiden lasten vanhemmat tulikin kotiini puhumaan, kuinka minun pitäisi kunnioittaa muiden tahtoa ja jättää heidän lapset rauhaan, koska häiritsen heitä liikaa ja se, että ala-asteella oltiin kavereita ja ollaan samasta kylästä, ei tarkoita sitä, että nyt pitäisi olla kavereita enää tässä hetkessä.
Minulle tehtiin aivan selväksi, että ajat muuttuvat ja nyt on nyt. Minun tulee etsiä oma kaveripiiri ja jättää heidän lapsensa rauhaan, koska en kuulemma heidän sanomisia usko.
Koko kylä käänsi minulle selkänsä
Uskomattoman törkeätä, miten aikuiset ihmiset vou olla noin lapsellisia ja vastuuttomia.755
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Ap vaikuttaa aloituksen perusteella aika empiatiakyvyttömältä ihmiseltä, kun puhuu noin rumaan sävyyn nuoresta jolla on ollut elämässään vaikeuksia, ja on ollut ilmeisesti myös koulukiusattu. Kyllä sinun pitää pystyä tulemaan toimeen niin koulussa kuin työelämässä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos et pysty vika on luultavasti sinussa, ei siinä toisessa osapuolessa.
Ystävät vapaa-ajalle tietysti voi ja saa valita. Mutta ei tässäkään tapauksessa tämän nuoren pidä lopettaa opiskelua ja syrjäytyä vain sen vuoksi, että sinä et pidä hänestä. Todella outo ajatus. ( Ellei aloittaja ole sitten trolli.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Tai eivät pysty tekemään töitä, jos ihminen syrjäytettään työ-ja koulutuselämästä. Ja myös normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä pidä sitten ihmetellä, jos eivät nämä ihmiset myöskään aio töitä tehdä.
Tai eivät pysty tekemään töitä, jos ihminen syrjäytettään työ-ja koulutuselämästä. Ja myös normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Tämä. On kohtuutonta edes odottaa että henkilö joka on viettänyt 10 vuotta 30 neliön asunnossa yksin kykenisi enää koskaan menemään töihin välttämättä. Ei sellainen ihminen enää osaa olla ihmisten seurassa ja väsyy jo muutaman tunnin ihmiskontaktin jälkeen. Viikon jälkeen tuollainen henkilö on burnout tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se nokkiminen niin kivaa kuin väitetään?
Ei pidä syntipukittaa. Voi löytää sarvet perseestään.
On hyvä opetella paitsi sietämään, myös ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Siitä on iso hyöty työelämässä, missä vietetään iso osa ajasta kuitenkin samojen ihmisten seurassa, eikä näitä ihmisiä saa itse valikoida.
Suomessa syntyy tällaisia kuvioita, siellä muualla missä olen asunut erilaista ei suljeta ulkopuolelle niin helposti kuin täällä vaikka toki omat kaverit on lupa valita. Ryhmätilanteissa on jotenkin matalampi kynnys päästä mukaan ja siitä erilaisestakin löydetään helpommin ne hyvät puolet ja yhteinen sävel. Sosiaalista lahjakkuutta on ehkä enemmän kuin täällä, suvaitsevaisuutta.
Sairastuin kaksisuuntaisen mielialahäiriöön ja maniaa seurasi vakava masennusjakso. Perhe ja suku ei halunnut olla enää yhteydessä minuun, koska häpesivät. Olen edelleen mustalammas, eikä minua kutsuta minnekään tai kukaan ole vuosiin ilmoittanut itsestään. Sisareni odotti lasta kun sairastuin, mutta ei lapsi ole koskaan enonaan nähnyt. En edes tiedä hänen nimeään.
Meidän suvussa ei ole sallittu epäonnistumista.
Alue: Aihe vapaa
Miten tiedät että henkilö oli entinen koulukiusattu?