Tekee mieli erota, mutta jäisin täysin yksin
Mulla ei ole elämässä ketään. Siis yhtään ketään, paitsi mieheni ja ikääntyvät vanhempani. En oikeastaan ole edes varma, miten tähän tilanteeseen on päädytty, mutta tässä sitä nyt ollaan. Joskus ennen olin sosiaalinen ja kaipa pidettykin nuori nainen, nykyään ihan älyttömän yksinäinen kolmekymppinen. Jo nuorena kokemani sosiaalinen ahdistus on kasvanut yksinäisyyden myötä, enkä ole varma, osaisinko enää edes tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka osaisin, en tietäisi mistä niitä uusia ihmisiä löytää elämäänsä ainakaan vallitsevassa maailmantilassa.
Ollaan oltu miehen kanssa vuosikaudet yhdessä, rakastan häntä yli kaiken mutta pelkään, ettei tunne ole enää molemminpuoleinen. Mies on mun elämän keskipiste, normaalina päivänä siivoan, pyykkään jos tarvitsee ja päiväni kohokohtana käytän parisen tuntia siihen, että teen miehelle jotain tosi hyvää ruokaa. Miehelle tunnun olevan vain siivooja ja ruoanlaittaja, nainen jonka kanssa hän asuu enkä mikään suuri rakkaus.
Mies käy silloin tällöin reissulla kotipaikkakunnallaan, reissun ajan häneen on lähes mahdotonta saada yhteyttä. Ei vastaa puhelimeen, ei välttämättä katso viestiäni vaikka kävisikin Facebookissa, yleensä reissun sovittuna viimeisenä päivänä iskee totaalinen radiohiljaisuus ja lopulta mies illalla ilmoittaa missanneensa viimeisen julkisen kulkuvälineen jostain itsestään riippumattomasta syystä (sovittu kuski ei tullutkaan ajoissa heittämään juna-asemalle, mies oli muka niin väsynyt että nukkui iltaan asti tms). Joskus tulee sitten seuraavana päivänä, joskus reissu venähtää parilla päivällä.
Mä en vaan jaksa tätä enää. Elän jatkuvassa pelossa sen suhteen, että mies jättää minut ja elämältäni vaan putoaa pohja alta. En jaksa sitä, että olen jo niin tottunut miehen lupauksen pettämisiin, että yllätyn jos hän oikeasti pitääkin lupauksensa. En jaksa enää tätä odottamista ja pelkoa, mutta en tiedä myöskään, jaksaisinko elää yksin. Olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen.
Kommentit (11)
Tarvitsee välillä selvästi tilaa. On varmaan raskasta olla yksinäisen ihmisen elämän keskipiste.
Valitettavasti kuulostaa siltä, että miehelä on toinen nainen kotipaikkakunnalla. Toivottavasti sulla on työpaikka.
Toinen nainen tai sitten ei vaan jaksa olla sinun kanssasi koko ajan.
Nyt AP kiskot totuuden äijältäsi ja toimit sen tiedon mukaan.
Korona-aika on hankala luoda uusia kaverisuhteita, mutta kyllä tämäkin joskus loppuu.
Yritä nyt kuitenkin saada jotain henkilökohtaista sisältöä elämääsi, oli parisuhteesi millainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että mies tarvitsee välillä hengähdystauon sinusta. Sori, mut kuulostat vähän tukahduttavalta tyypiltä.
Varmasti tarvitseekin, ja se on mulle ihan ok. Ymmärrän täysin, että saman katon alla 24/7 oleminen käy raskaaksi ennen pitkää, eikä miehen reissussa käyminen siis itsessään vaivaa mua lainkaan. Jos jokin, niin miehen valehtelu ottaa päähän. Tuntuu, että en voi luottaa siihen ollenkaan, että mies edes tulee kotiin reissultaan vaan joka kerta näiden ihme keplotteluiden ja radiohiljaisuuksien myötä varaudun henkisesti siihen, että mies ilmoittaakin jäävänsä sille tielleen.
Tiedostan täysin, että iso osa tästä ongelmasta on ihan mun omien korvien välissä ja mun oma ongelma, mun yksinäisyys ei ole miehen vika eikä miehen velvollisuus ole olla aina kanssani. Enkä mä sitä toivoisikaan, vaan sitä, että voisin luottaa. Mun edellinen mies, silloin joskus vuosia sitten kun ns. "kaikki oli hyvin" lähti reissuun, sulki yhtäkkiä reissun aikana puhelimensa ja ilmestyi kotiin vasta viikon päästä ilmoittamaan löytäneensä uuden naisen.
Elämäsi näyttäytty ihan eri valossa, jos eroat.
Nyt ihan ensiksi lakkaa olemasta kodinkone ja mahdollistaja, ehkä miehesi sitten kiinnostuu sinusta tai on ihan fiksua erota.
Jos asut Tampereen seudulla niin tutustutaan, vähän saman kaltainen tilanne täällä. On mulla kyllä muutama ystävä joista oon kiitollinen.
Kuulostaa kyllä raskaalta. Itsellä vähän samanlainen tilanne, mutta toisin päin. Olen työttömälle miesystävälleni usein päivän ainoa ihmiskontakti ja se on tosi raskasta.
Sun pitää ap ottaa vastuu omasta elämästäsi, muuten tukahdutat miehen ja ero on varma. Löytyisikö vaikka joku harrastus (koronan jälkeen) missä voisi tavata ihmisiä?
Oletkohan läheisriippuva? Sinä olet oman elämäsi keskipiste, ei miehesi. Hanki oma elämä, mies tukehtuu kanssasi.
Kokkaat ja pyykkäät päivät pitkät miehelle, ja sitten mietit, että tunnet olevasi vain ruoanlaittaja ja siivooja hänelle. Koitapa keksiä jotain muuta tekemistä sitten, niin roolisikin muuttuu. Sinä itse luot sen roolisi. Jos et tätä tajua, seuraavakin suhteesi on ihan samalainen.
Ja muista, ettet ole yksin. Tälläkin hetkellä meitä on täällä on monta sinua varten.
Ero tekisi sinulle hyvää. Eläisit itsellesi etkä miehellesi joka selkeästi pitää sinua itsestään selvyytetä. Parisuhteet yleensäkin ovat pelkkiä mielensaastuttajia. Useimmat vielä erojen jälkeen väen vängällä hommaavat uusia suhteita ja sama rumba jatkuu.
Kuulostaa siltä, että mies tarvitsee välillä hengähdystauon sinusta. Sori, mut kuulostat vähän tukahduttavalta tyypiltä.