Olen hoitaja vanhuspalveluyksikössä

Mun mummo oli jossain vanhusten laitoksessa. Mummo oli halvaantunut toiselta puolelta ja hänet oli nostettu sängyn laidalle istumaan, niin ettei jalat ylettäneet maahan. Tietenkin siis jätetty siihen vahtimatta ja kaikki varmasti arvaa mitä sitten kävi. Kun asiaa alettiin selvittelemään henkilökunnan kanssa niin perusteluina käytettiin juuri tuota, että ei voi kaikkia vahtia koko aikaa ja hyvinhän se siinä pysyi kun hoitajat siihen nostivat. Kun mummo oltais nostettu kunnon tuoliin, niin olis ollut yksi lonkkamurtuma taas vähemmän.

Kuka haluaisi elää niin että joku vahtaa vieressä 24/7.

Nuo hoitajat ovat yleisesti ottaen kyllä oikein uhriutumisen mestareita. Joka paikassa heillä kauhea meuhkaaminen ja valitus, kuinka he joutuvat PIENELLÄ palkalla raatamaan monen ihmisen työt yksinään... Ensinnäkin esim. sairaanhoitajien palkka pyörii jossain lähelle 4 tonnissa, eli ihan keskipalkka. Ei huono ollenkaan, vaikka kohta tähänkin ketjuun joku hoitsu tulee taas uhriutumaan ja väittämään muuta... Ja tuosta suuresta työmäärästä vielä, että varmasti sitä työtä on paljon, kun on hoidettaviakin, mutta itsellä on muutaman vuoden takaa aika huonoja kokemuksia tuon työmäärän jakamisesta. Olin siis kesätyössä eräässä dementoituneiden vanhusten hoitokodissa pelkkänä osastoapulaisena, kun opiskelin alaa, jolla ei ole mitään tekemistä hoitoalan kanssa. Silti, vaikkei minulla ollut alan koulutusta, eikä aiempaa kokemustakaan, minun täytyi joka ikinen päivä noin klo 11-13 YKSIN vahtia niitä dementoituneita mummoja ja pappoja, kun nämä hoitsut vetäytyivät lukitun oven taakse kahvihuoneeseen pitämään jotain ylipitkää palaveria keskenään. Niillä oli aina kaikenmaailman herkut siellä ja kovaääninen nauru raikasi, puhuivat siellä paljon muustakin, kuin työhön liittyvistä asioista. Ja sillä aikaa mummot ja papat istuivat tai vaeltelivat ympäriinsä osaston olohuoneessa ja minä kokemattomana ja ammattitaidottomana opiskelijatyttönä jouduin yksinäni heitä paimentamaan, vaikkei osastoapulaiselle tuollaiset hommat edes kuulu. Ja huolimatta tuosta joka ikinen päivä tapahtuvasta 2 tuntia kestävästä palaveeraamisesta (jonka aikana nauraa räkättivät rennosti ja höpöttelivät niitänäitä), nämä hoitsut jaksoivat jatkuvalla syötöllä valittaa, että kuinka raskasta tämä hoitoala onkaan. Aina silloin minun olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa näistä ylipitkistä herkuttelupalavereista ja että jouduin sillä aikaa ammattitaidottomana ottamaan yksinäni vastuun näistä hoidokeista ja kaiken lisäksi täysin ala-arvoisella palkalla (noin 1200 euroa/kk). En kuitenkaan kehdannut silloin mitään sanoa, vaan pidin mölyt  mahassani. Sitä mietin edelleen, että onkohan tuo yleistäkin, että kokemattomalle kesätyöläiselle annetaan tuollaisia suurta vastuuta sisältäviä tehtäviä ja ihan vaan siksi, kun pitäähän sitä työkavereiden kanssa päästä herkuttelemaan ja juoruamaan lukkojen taakse pariksi tunniksi, että taas jaksaa sitä niiiin jumalattoman raskasta työtä huonolla palkalla...