Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhemmat syyllistää, kun en pidä yhteyttä.
31.01.2021 |
Ja syyllistäminen saa aikaan ärsyyntymisen enkä halua pitää yhteyttä sitäkään mitä olen pitänyt. En vain koe tarvetta enkä mielenkiintoa yhteydenpitoon, koska..
...En ole koskaan tuntenut vanhempiini tunneyhteyttä enkä minkäänlaista yhteyttä, koska olen lapsena jäänyt huomiotta ja sitä hoivaa ja läsnäoloa minkä vanhemmat usein lapsilleen ja lapsenlapsilleen antaa.
Läheisiä minulle ovat olleet isovanhempani ja anoppi sekä appiukko.
Minun omat vanhempani eivät ole olleet elämässäni läsnä silloin, kun olisin apua tarvinut tai elämässäni on ollut ilon aiheita.
Samoin lapsilleni vanhempani ovat vain jotain vieraita ihmisiä muiden vieraiden joukossa, koska ei vanhempiani lasten synttäreillä eikä muutoinkaan lasteni elämässä ole näkynyt, vaikka kutsuttu ja pyydetty on.
Pitäisikö tällaisessa tilanteessa nyt sitten tuntea huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä ja pitää väkisin vastointahtoa yhteyttä yllä?
Kommentit (19)
Vanhemmat aikoinaan valinneet käytöksellään ja välinpitämättömyydellään oman paikkansa sun elämässä. Ei siitä syyllistää voi muutakuin vanhempia itseään. Lapsella ei ole aikuisena velvollisuutta alkaa rakentaa ja luomaan yhteyttä, jos vanhempien oma valinta on ollut aikoinaan olla täysin vieras ja välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee miten haluat mutta tässä idea. Tee joku kaavamainen juttu, esim juttele kerran (tai pari) viikossa lyhyesti puhelimessa. Tai kerran kahdessa viikossa. Aiheena voi olla ne jotka valitset ja mitä he sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Tee miten haluat mutta tässä idea. Tee joku kaavamainen juttu, esim juttele kerran (tai pari) viikossa lyhyesti puhelimessa. Tai kerran kahdessa viikossa. Aiheena voi olla ne jotka valitset ja mitä he sanovat.
En vain halua pitää yhteyttä. En halua kuunnella syylistävää valitusta. Ärsyynnyn jo kännyyn saapuvasta viestistä, jos ja kun joskus harvoin sellainen tulee vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miten haluat mutta tässä idea. Tee joku kaavamainen juttu, esim juttele kerran (tai pari) viikossa lyhyesti puhelimessa. Tai kerran kahdessa viikossa. Aiheena voi olla ne jotka valitset ja mitä he sanovat.
En vain halua pitää yhteyttä. En halua kuunnella syylistävää valitusta. Ärsyynnyn jo kännyyn saapuvasta viestistä, jos ja kun joskus harvoin sellainen tulee vanhemmiltani.
Entä jos sanot että se ei käy, että jos haluavat pitää yhteyttä, se tehdään asiallisesti ja nätisti. Voit lopettaa puhelun siihen jos jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miten haluat mutta tässä idea. Tee joku kaavamainen juttu, esim juttele kerran (tai pari) viikossa lyhyesti puhelimessa. Tai kerran kahdessa viikossa. Aiheena voi olla ne jotka valitset ja mitä he sanovat.
En vain halua pitää yhteyttä. En halua kuunnella syylistävää valitusta. Ärsyynnyn jo kännyyn saapuvasta viestistä, jos ja kun joskus harvoin sellainen tulee vanhemmiltani.
Entä jos sanot että se ei käy, että jos haluavat pitää yhteyttä, se tehdään asiallisesti ja nätisti. Voit lopettaa puhelun siihen jos jatkuu.
Olen sanonutkin joskus aikanaan ja siitäkö riemu repää :( parempi olisi vain vaihtaa numero ja osoite niin ettei uudet heille asti kantautuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse siitä, että sukulaisten kuulumisia kysellessä he voivat vielä antaa ymmärtää yhteyden olevan välilänne hyvä kannattaa vastata vain ympäripyöreitä vastauksia mistä ei sitten juoruja ja kuulumisia saa aikaan sukulaisille kerrottavaksi👍
Saa vanhempiiin välit katkaistakin jos siltä tuntuu. Vaihtaa numeron jos haluaa. Miksi koet syyllisyyttä? Et sinä ole heille mitään velkaa. Pidä omat rajasi. Voithan kertoa heille mistä haluttomuutesi yhteydenpitoon johtuu, jos ei auta, lopeta yhteydenpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos kerrot miksi yhteydenpito tuntuu hankalalta ja sanot että syyllistävää valitusta et hyväksy. On otettava toisenlainen linja vuorovaikutukseen, jos nykytilanteeseen halutaan muutosta. Heidänkin on muututtava jos välejä yritetään parantaa. Jos yhteydenpito sujuu entisellä totutulla kaavalla eli valitusta ym niin sitä ei voi lisätä.
Ainahan välejä voidaan vähän parantaa, eikä aiempien kokemusten tarvitse määrittää loppuelämän suhdetta.
Juuri tein vastaavan aloituksen jossa pohdin pitääkö ilkeilevän vanhemman käytös hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut juuri noin, että sinä koet heidät vieraiksi, koska teillä ei ole sellaista yhteyttä, jota olisit lapsena kaivannut. Siksi pidät heitä tuttavina ja olet sen mukaisesti yhteydessä, mutta et koe velvollisuudeksesi tai intressiksesi huolehtia ensisijaisesti heidän tarpeistaan, koska et itsekään ole kokenut saavasi samaa heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tein vastaavan aloituksen jossa pohdin pitääkö ilkeilevän vanhemman käytös hyväksyä.
Mielestäni ei pidä ellei se johdu esim. Dementiasta tai muusta sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Sanoo, että varmaan ne käyvät, joiden kanssa he ovat läheisissä väleissä ja joiden kanssa yhteydenpitoon he itse panostavat?
Ovatko nämä tällaiset vanhemmat edes keskenään hyvässä avioliitossa vai oletettavammin kaikki ihmissuhteet ovat solmussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Onneksi on korona! Ei ole kylässä tarvinut käydä. Harvoin tulee käytyä ja silloinkin saan valittamista ja syyllistämistä ja arvostelua. Sisarustanu kyllä kehutaan ja autetaan, jo lapsena, sekä hänen lapsistaan pidetään huolta.
Olen kyllä sanonut, etten yhteyttä koe ja sekin kääntyi kyllä minun syyksi, koska heidän mielestään yhteyttä ole, kun en pidä yhteyttä usein eikä lapseni heille soita. Joskus aikanaan oli surullista kuulla omien lasteni kysyvän miksi he eivät mene koskaan isovanhemmille kylään tai isovanhemmat tule kylään, kun kavereiden käyvät.
Oman hyvinvointini takia näen etten syyllistämistä enää jaksa ja pistän välit totaalisesti katkolle. Kiitos ymmärryksestä teille:)
Olette onnellisia jos pääsette vanhemmistanne!!!
18-32v olen taistellut. Muuttoja, puhelinnumeron vaihtoja yms. Useita kehotuksia painua kuuseen yms mutta aina tulevat ovelle ja selvittävät osoitteen, istuvat parkkipaikalla autossa kyttäämässä jos en avaa.
En pääse muuten kun ulkomaille muutto tai lähestymiskielto :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Onneksi on korona! Ei ole kylässä tarvinut käydä. Harvoin tulee käytyä ja silloinkin saan valittamista ja syyllistämistä ja arvostelua. Sisarustanu kyllä kehutaan ja autetaan, jo lapsena, sekä hänen lapsistaan pidetään huolta.
Olen kyllä sanonut, etten yhteyttä koe ja sekin kääntyi kyllä minun syyksi, koska heidän mielestään yhteyttä ole, kun en pidä yhteyttä usein eikä lapseni heille soita. Joskus aikanaan oli surullista kuulla omien lasteni kysyvän miksi he eivät mene koskaan isovanhemmille kylään tai isovanhemmat tule kylään, kun kavereiden käyvät.
Oman hyvinvointini takia näen etten syyllistämistä enää jaksa ja pistän välit totaalisesti katkolle. Kiitos ymmärryksestä teille:)
Noinhan se menee, etteivät ymmärrä mitä heille puhutaan.
Oman äitini kanssa pidin yhteyttä ja myös huolta hänestä, koska annoin anteeksi hänen kyvyttömyytensä, en pitänyt häntä pahantahtoisena ihmisenä. Tietysti ideaalia olisi ollut, että hän olisi kokenut jotain tarvetta kehittää itseään ja myös suhdetta lapseensa. Sota-ajan lapsilla on paljon vajeita ihmissuhdeosaamiseen liittyvissä asioissa, niin paljon etteivät edes itse näe sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Onneksi on korona! Ei ole kylässä tarvinut käydä. Harvoin tulee käytyä ja silloinkin saan valittamista ja syyllistämistä ja arvostelua. Sisarustanu kyllä kehutaan ja autetaan, jo lapsena, sekä hänen lapsistaan pidetään huolta.
Olen kyllä sanonut, etten yhteyttä koe ja sekin kääntyi kyllä minun syyksi, koska heidän mielestään yhteyttä ole, kun en pidä yhteyttä usein eikä lapseni heille soita. Joskus aikanaan oli surullista kuulla omien lasteni kysyvän miksi he eivät mene koskaan isovanhemmille kylään tai isovanhemmat tule kylään, kun kavereiden käyvät.
Oman hyvinvointini takia näen etten syyllistämistä enää jaksa ja pistän välit totaalisesti katkolle. Kiitos ymmärryksestä teille:)
Noinhan se menee, etteivät ymmärrä mitä heille puhutaan.
Oman äitini kanssa pidin yhteyttä ja myös huolta hänestä, koska annoin anteeksi hänen kyvyttömyytensä, en pitänyt häntä pahantahtoisena ihmisenä. Tietysti ideaalia olisi ollut, että hän olisi kokenut jotain tarvetta kehittää itseään ja myös suhdetta lapseensa. Sota-ajan lapsilla on paljon vajeita ihmissuhdeosaamiseen liittyvissä asioissa, niin paljon etteivät edes itse näe sitä.
Tuo viimeinen lause on taivahan tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi lisää ilmoittautuu joukkoon. Ajattelin nuorena äitinä, että voisin antaa vanhemmilleni oman lapsuuteni välinpitämättömyydet anteeksi, jos he osaavat korjata tilanteen luomalla hyvät välit omiin lapsiini. Näin ei käynyt. Lapsilleni vanhempani ovat hyvin etäisiä. Käyn satunnaisesti ja lapseni tuskin koskaan vanhemmillani. Ovat kyllä ymmärtäneet jo tähän mennessä, mistä kenkä puristaa. Silti muistuttelevat, että voisi heillä joku joskus käydäkin. Mitä siihen nyt sanoo?
Onneksi on korona! Ei ole kylässä tarvinut käydä. Harvoin tulee käytyä ja silloinkin saan valittamista ja syyllistämistä ja arvostelua. Sisarustanu kyllä kehutaan ja autetaan, jo lapsena, sekä hänen lapsistaan pidetään huolta.
Olen kyllä sanonut, etten yhteyttä koe ja sekin kääntyi kyllä minun syyksi, koska heidän mielestään yhteyttä ole, kun en pidä yhteyttä usein eikä lapseni heille soita. Joskus aikanaan oli surullista kuulla omien lasteni kysyvän miksi he eivät mene koskaan isovanhemmille kylään tai isovanhemmat tule kylään, kun kavereiden käyvät.
Oman hyvinvointini takia näen etten syyllistämistä enää jaksa ja pistän välit totaalisesti katkolle. Kiitos ymmärryksestä teille:)
Noinhan se menee, etteivät ymmärrä mitä heille puhutaan.
Oman äitini kanssa pidin yhteyttä ja myös huolta hänestä, koska annoin anteeksi hänen kyvyttömyytensä, en pitänyt häntä pahantahtoisena ihmisenä. Tietysti ideaalia olisi ollut, että hän olisi kokenut jotain tarvetta kehittää itseään ja myös suhdetta lapseensa. Sota-ajan lapsilla on paljon vajeita ihmissuhdeosaamiseen liittyvissä asioissa, niin paljon etteivät edes itse näe sitä.
Tuo viimeinen lause on taivahan tosi.
Kaikkien vanhemmat eivät ole sota-ajan lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Sama.
Lisäksi puhelut vanhempieni kanssa ovat yhtä pitkää monologia enkä saa suunvuoroa. He olettavat elämästäni asioita ja annan heidän pitää kuvitelmansa kun en ehdi korjata käsityksiä.