Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri ärsyttää
30.01.2021 |
Otsikko vähän harhaanjohtava, itse lapsessa nyt ei sinänsä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, enemmänkin on ärsyttävä sen takia että vanhempansa ovat aivan helvetin outoja ihmisiä. Ensinnäkin tää lapsi ois kokoajan tulossa meille, vanhempansa soittelevat ja tekstailevat päivittäin että koska X voisi taas tulla jne. Oma lapsenikaan ei jaksa enää jatkuvasti olla tuon kaverin kanssa. Sitten kun suostun että voi tulla, on kaava aina sama. Tämä kaveri haluaa JOKA KERTA pelata pleikkaria/tietokonetta koko sen ajan kun täällä on. Heillä ei kotona ole mitään pelivehkeitä ja tää lapsi on aivan hurmiossa kun saa pelata edes pienen hetken. Lisäksi kärttää aina karkkia/sipsiä tai muuta herkkua, tai ei kärtä suoraan minulta vaan käskee oman lapseni kysymään vaikka olen usein kuullut kun lapseni sanoo hänelle että nyt ei ole karkkipäivä tms. Kerran sitten koulupäivän jälkeen he tulivat suoraan tänne meille kun niin oltiin sovittu ja annoin välipalaksi itsetehtyä pizzaa. Tää lapsi meni aivan johonkin eläimelliseen tilaan kun söi sitä, siis en liioittele yhtään kun sanon että näytti siltä ettei olisi koskaan aiemmin syönyt pizzaa ja pääsi nyt johonkin kolmanteen taivaaseen sen myötä. Olin tästä jonkun aikaa ihan järkyttynyt, siis se oli niin outoa katseltavaa, vaikka sitä on nyt vaikea tähän selittää ja kuvailla. Vierailujen jälkeen tän lapsen äiti ahdistelee viesteillä ja kyselee ihmeellisiä yksityiskohtia joilla ei ole mitään merkitystä. Käyttäytyy myös aivan liian tuttavallisesti ja rajattomasti. Minun on hyvin vaikea sietää yhtään sellaista rajatonta käytöstä ihmisissä, mielestäni kertoo käytöstapojen puutteesta ihan suoraan. Tarviiko edes mainita että meidän lasta ei kutsuta heille koskaan? No ei sillä, en haluaisi edes päästääkään, koska niin outo fiilis näistä ihmisistä, mutta ärsyttää silti tuollainen yksipuolinen hyväksikäyttö.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Sinun lapsesi voi olla se, joka pelastaa tämän toisen lapsen lapsuuden. Mietipä sitä.
Tämä. Ei siihen voi ketään velvoittaa, mutta kannattaa miettiä pystyisikö taipumaan vähän omasta mukavuudesta sellaisen lapsen eduksi, jolla selvästi on kotona melko kurjaa.
Omat vanhempani ottivat jopa muutamaksi kuukaudeksi kotiinsa asumaan pikkusiskoni luokkakaverin, jolla oli kotona jonkinlaisia ongelmia (en tiedä tarkemmin mitä). Aluksi hän vieraili usein ja lopulta tosiaan jäi käytännössä asumaan kuukausiksi. Ei se varmasti ollut vanhemmilleni helppoa tai mukavaa, mutta uskoisin sen olleen tämän lapsen etu.
Tietenkään tällaista ei voi keneltäkään edellyttää, ja sosiaalitoimi on olemassa sitä varten, jos kotona ei pysty asumaan. Mutta joskus kavereilta ja heidän vanhemmiltaan saatu tuki voi olla lapselle todella arvokasta. Ei se elämä lastensuojelun hoivissakaan aina ihan ruusuista ole, kuten viime vuosina on saatu lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun lapsesi voi olla se, joka pelastaa tämän toisen lapsen lapsuuden. Mietipä sitä.
Tämä. Ei siihen voi ketään velvoittaa, mutta kannattaa miettiä pystyisikö taipumaan vähän omasta mukavuudesta sellaisen lapsen eduksi, jolla selvästi on kotona melko kurjaa.
Omat vanhempani ottivat jopa muutamaksi kuukaudeksi kotiinsa asumaan pikkusiskoni luokkakaverin, jolla oli kotona jonkinlaisia ongelmia (en tiedä tarkemmin mitä). Aluksi hän vieraili usein ja lopulta tosiaan jäi käytännössä asumaan kuukausiksi. Ei se varmasti ollut vanhemmilleni helppoa tai mukavaa, mutta uskoisin sen olleen tämän lapsen etu.
Tietenkään tällaista ei voi keneltäkään edellyttää, ja sosiaalitoimi on olemassa sitä varten, jos kotona ei pysty asumaan. Mutta joskus kavereilta ja heidän vanhemmiltaan saatu tuki voi olla lapselle todella arvokasta. Ei se elämä lastensuojelun hoivissakaan aina ihan ruusuista ole, kuten viime vuosina on saatu lukea.
Liikuttava ja jalo teko.
Kyseessä ei nyt ihan tosi pienet lapset ole, kun AP puhuu, että koulun jälkeen tulivat heille. Kyllä tämä ikäisille pitää pystyä säännöt sanomaan. Itse sanoisin, että silloin kun on kaveri leikkimässä, niin ei pelata koneella. Ja herkkujen/karkkien kanssa sama juttu. Meillä ei niitä arkena syödä. Voisiko lapselta tai äidiltä, joka viestittelee, kysyä ihan suoraan, voisivatko lapset joskus leikkiä heidänkin kotona, noin niin kuin vastavuoroisesti. Tyyliin, nyt kun Mikko ja Matti ovat meillä leikkineet jo monet kerrat, niin voisiko seuraava kerta olla teillä, että milloin teille sopisi. Aika erikoista, jos tämä APN kotona kylässä käyvä lapsi ei koskaan pyydä omaan kotiinsa leikkimään. Yleensä lapset kyllä kyselevät kavereitaan, ollaanko meillä vai teillä ja alakouluikäisetkin ymmärtävät, että ei aina voi olla pelkästään toisen luona leikkimässä.
Siis miten ne lapsen kaverin vanhemmat on helvetin outoja? Kerro tarkemmin. Mitä se äiti kyselee? Ihan oikeastiko JOKA päivä kysyvät,voiko lapsi teille tulla leikkimään? Eikös kouluikäiset yleensä jo itse kysele kaverikyläilyt, miksi tässä pitää vanhempien hänkslätä välissä? Ainakin oma 8-vuotias soittaa tai viestittelee kavereidensa kanssa ihan itse ja kyselee kyläänmenemiset ja tulemiset, toki niin että vanhemmat tietää etukäteen nämä tulemiset ja menemiset.
Tuli tuosta herkkujen syömisestä vielä mieleen, että tän perheen äidistä kyllä näkee ihan päällepäin että mitään pelkkää salaattia sielä ei puputeta. On ihan selkeästi ylipainoinen. Ja se tekee mun mielestä vielä oudommaksi tän että lapsi suhtautuu näin intohimoisesti kaikkeen herkkuun, eikö lapselle anneta ollenkaan mitään hyvää mutta vanhemmat mättävät kaksinkäsin? Voihan tietysti olla että herkuttelevat salaa iltaisinkin kun lapsi nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta herkkujen syömisestä vielä mieleen, että tän perheen äidistä kyllä näkee ihan päällepäin että mitään pelkkää salaattia sielä ei puputeta. On ihan selkeästi ylipainoinen. Ja se tekee mun mielestä vielä oudommaksi tän että lapsi suhtautuu näin intohimoisesti kaikkeen herkkuun, eikö lapselle anneta ollenkaan mitään hyvää mutta vanhemmat mättävät kaksinkäsin? Voihan tietysti olla että herkuttelevat salaa iltaisinkin kun lapsi nukkuu.
Voi apua, lapsen kaverilla on ylipainoinen äiti! Syökö se salaa iltaisin? Mättävätkö vanhemmat herkkuja kaksinkäsin eikä lapsi saa? Ihanko tosissas tällaisia mietit? Kysyä lapselta, saako koskaan kotona mitään herkkuja, niin ei tarvitse näin älyttömiä juttuja pohtia.
Tunnen myös yhden perheen jossa on todella tarkka ruokavalio eikä lapset saa juuri koskaan mitään herkkuja. Kun lapseni oli heillä kylässä niin perheen nuorimmainen oli herännyt karkkipäivänä aamulla kuudelta ja kiljunut kurkku suorana "KARKKIAAA!" ja herättänyt koko talon. En itse kannata minkään asian totaalikieltoa vaan periaatteella "kaikkea kohtuudella". Tuosta ei seuraa kuin joku syömishäiriö jos liian jyrkästi kielletään kaikki. Pelaamistakaan ei tarvitse kieltää kokonaan vaan sille pelaamiselle voi sopia kellonajan. Toimii!